Kaikki on voitettava ja kaikki on voitettavissa!
Viimeinen rypistys runkosarjaa ja sitten alkavat kauan odotetut pudotuspelit. Jostakin tässä on alkanut pikkuhiljaa löytyä luottoa tähän tämän hetken joukkueeseen. Todella odottavainen olo. Voi kun Suomessakin olisi joukkueita niin paljon, että saisi vielä yhden täyden pleijarikierroksen lisää, saisi nauttia tästä pidempään. Tämä oli sitten vaan märkä uni haavemaailmasta, ei tule minun elinaikana tapahtumaan.
Jos itse pitäisi pistää rankingiin top8 pudotuspeleissä, nostaisin JYPin jopa kakkoseksi tällä hetkellä. HIFK on mielestäni suurin ennakkosuosikki, JYP niukasti kakkonen ja sitten tulevat Kärpät, Pelicans, Ässät, KalPa. Jokerit ja TPS/Blues tällä hetkellä viimeisinä pleijarijoukkueina. Ongelmanahan tässä on tietysti se, että kun runkosarja määrittää otteluparit, loppujärjestys ei voi olla tuo. JYPin pelityyli on vaatinut tuoreita jalkoja ja kahtena keväänä peräkkäin tahti on hyytynyt viimeistään välierissä kun joukkue on väsytetty jo puolivälierissä. Siinä mielessä, kun mestaruuteen tähdätään, HIFK kannattaisi kohdata puolivälierissä. Suurimman mestarisuosikin pudottaminen toisi semmoisen itseluottamusbuustin, että sillä paikkaisi jonkin verran väsyneitä jalkojakin.
Tällä lausunnolla voi minut naulata jo 1,5 kuukauden päästä, mutta en usko KalPaan. Kun joukkueen pelillinen johtaja kärsii samoista vaivoista kun Perrin viime kaudella, vaikuttaa se kaikkeen. Molaripeli on muuttunut vahvuudesta epävarmuutta aiheuttavaksi ja kaiken kruunasi Kenkä-Siekkisen eilinen haastattelu Radio Jyväskylässä. Voihan se olla, että Kenkä kusi minua ja muita savolaiseen tapaan kunnolla silmään, mutta kaveri lasketteli pokkana ettei KalPan nykyisellä pelityylillä voi pleijareissa pärjätä, peliä pitää muuttaa. Mitä helvettiä? Juuri tuolla kiekollisella pelillä on pudotettu kahtena viime keväänä väsyneeseen pystysuunnan kiekkoon jämähtänyt runkosarjavoittaja. Tahkoaako KalPa 60 peliä runkosarjaa tuolla tyylillä ihan vaan huvikseen yrittääkseen sen jälkeen voittaa mestaruus toisella tavalla? Ei tule onnistumaan. Vaikka kiekko on yksinkertainen peli, ei se nyt niin yksinkertainen ole, että joku joukkue voi olla Suomen paras kahdella pelityylillä. Tiedän, kärjistän liikaa - ei ne nyt koko peliä muuta, mutta mielestäni Siekkinen puhui nimenomaan pelityylin muutoksesta, ei pelin parantamisesta. Siinä on iso ja merkityksellinen ero. Kuuntelin haastattelua muiden hommien ohella, toivottavasti en pahasti ymmärtänyt väärin :)
Suurin syy KalPan vaikeuksiin on kuitenkin rosterin laajuudessa. Tähän kappaleeseen voitte vaihtaa sanan "KalPa" tilalle sanan "JYP", ja joka lause toimii silti. Loukkaantumisiin ei ole varaa! Kun KalPa pelaa parhaalla rosterillaan, se pystyy pelaamaan upeaa peliä. Valitettavasti taso tippuu heti, jos kahdesta kärkikentästä puuttuu miehiä. Nimenomaan niitä, joilla on jo näyttöjä pudotuspeleissä pelien ratkomisista. Niitä ei ole KalPassa monta. Yksi pelaa jo nyt murtuneella sormella. Jos joku vielä putoaa, joukkue on yhden ketjun varassa ja helppo pelata playoffseissa tehottomaksi.
No joo. Lyhyesti muista. Pelsuilla noste päällä, mutta taas kerran - rosterista puuttuvat kaverit, joilla on jo kokemusta pleijaripelien ratkaisemisesta. Jos selvittää puolivälierät ja välierät vähillä ongelmilla, on todella kova finaaleissa. Mutta selvittääkö? Laajuutta kivasti, ei kaadu pariin loukkaantumiseen. Ässistä samat sanat, paitsi että veskariosasto on todella vihreä ja laajuus on heikompi. TPS ja Blues - taso ei riitä millään osastolla haastamaan kärkijoukkueita. TPS:n tammihankinnat olivat kyllä huikeita, mutta on liikaa yhden ketjun varassa. Jokereiden oma pää on kokenut liikaa muutoksia liian myöhään; jos tärkeimmille pakkipaikoille otetaan uudet ulkkarit tammikuun lopussa ja molarin pelikunto on epävarma, kevät ei jatku pitkälle. Kärpät hankki myös laajuutta, mutta sitä ei ole niin paljoa että kestäisi Viuhkolan, Lehtosen ja kumppaneiden poissaoloja. Jos Viuhkola on huipputikissä, joukkue voi mennä välieriin, mutta jos ei, saattaa tippua jo sääleissä.
HIFK on mestarisuosikki. Laajuutta, kokemusta, tähtiä. On mestarisuosikki, vaikka ottaisi 2-3 tähteä pois rosterista (pl. Endras). Ainoa kysymysmerkki on se, miten tuota rosteria peluutetaan. Petri Matikainen ei ole onnistunut mittaamaan siitä ulos lähellekään maksimia ja sivusta katsottuna näyttää siltä, ettei mittaakaan. HIFK on kuin iso dieselauto, jossa kutosvaihde lätkäistään moottoritiellä päälle 70 km/h:n vauhdissa. Kyllähän se viiden kilsan päästä kulkee jo jonon kärjessä, mutta ei sillä ekalla kilsalla ohitella nasta laudassa sukkuloivia bensa-autoja. Vaihtaako Petu pienemmälle saadakseen koneesta kierroksia vai riittääkö hitaasti kiihdyttäminen?
Mutta JYP..
Vahvuudet: maalivahtipeli, erikoistilanteet, tasaisuus 3-5 kentissä, Vatanen
Heikkoudet: kykenemättömyys kiekolliseen peliin ja rauhottamiseen, jäähyherkkyys mies miestä vastaan pelattaessa
Uhat: loukkaantumiset 1-2 kentissä, väsyminen pitkissä ottelusarjoissa pystysuunnan kiekolla tai reilulla alivoimamäärällä, viisikoiden rikkoutuminen Vatasen palatessa
Mahdollisuudet: ehjänä pysyttäessä vaikka kannuun asti
Pelityylistä sen verran, että Vatasen poissaollessa JYPin viisikot ovat olleet huomattavasti yhtenäisemmät kuin Vatasen pelatessa. Kun nopea pakki nostaa jalalla itsensä hyökkäyksen kärkeen useita kertoja erässä, vaatii se paikkaamista hyökkääjältä. Tämä sotkee peliä siinä vaiheessa kun vastustaja kääntää hyökkäykseen, mennään vaihtoon tai käännetään taas takaisin vastustajan hyökkäyksen jälkeen. Vatasen noustessa noista hyökkäyksistä pitäisi saada aikaan maali, pelikatko hyökkäyspäätyyn tai vähintään niin pitkä kulmapeli, että kentällinen saadaan yhtä hyvin kokoon kuin vastustajalla. Nuo Vatasen nousut tuovat usein ylivoimaa ja maalipaikkoja, joten kyllä niitä kaivataan, mutta ne eivät saa päättyä kiekonmenetykseen kun Vatanen on syvällä tai ohilaukaukseen, josta vastustaja kääntää nopeasti.
Kiekollisuutta en tälle kaudelle kaipaa enää enempää lisää. Pelityylimme on tämä ja hyvä niin. Pystymme auttavasti kiekottelemaan vaihdon ollessa kesken ja palauttamaan kiekkoa omalle alueelle sitä menettämättä. Maalipaikat luomme silti nopeilla käännöillä. Pelityylin osalta valmennuksen täytyy pitää huoli siitä, että takaa-ajoasemassakaan tuosta ei lähdetä oikomaan alivoimahyökkäyksillä (paitsi Vatanen) vaan odotetaan se viisikko kasaan.
