JYP kaudella 2024–2025 – taas kerran takaisin lähtöruutuun

  • 657 190
  • 5 054

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Jukurit olisi pitänyt voittaa Mikkelissä, Turusta olisi voinut tuurilla saada yhden pisteen lisää ja eilinen olisi pitänyt hoitaa....

Totuus on kuitenkin se että rästipelejä on, mutta pitää alkaa keräämään ne pisteet.
 

Kiuru

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio ja vuosiluvut 1923 & 1897
Jukurit olisi pitänyt voittaa Mikkelissä, Turusta olisi voinut tuurilla saada yhden pisteen lisää ja eilinen olisi pitänyt hoitaa....
Olisipa se mennyt noin, niin tilanne sarjassa olisi paljon valoisempi.
 

Jaatis

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Lohi
Jukurit olisi pitänyt voittaa Mikkelissä, Turusta olisi voinut tuurilla saada yhden pisteen lisää ja eilinen olisi pitänyt hoitaa....

Totuus on kuitenkin se että rästipelejä on, mutta pitää alkaa keräämään ne pisteet.
Tämä kuulostaa kyllä tutulta, rästipelit kun voitetaan, niin ollaan hyvissä asemissa.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Tuli ajaessa kuunneltua ekaa kertaa Radio KSML:stä Heikkilän ja Dufvan kiekkopuheita ja mieltä jäi askarruttamaan yksi juttu. Risto puhui siinä joukkueiden coresta, eli ytimestä ja sen tärkeydestä menestyville joukkueille.

Jos miettii tuota JYPin mestaruuksien välistä aikaa niin siellähän joukkueen runko oli vuosikaudet hyvin pitkälti sama. Siihen päälle sitten sopivissa määrin täsmähankintoja ja omaa junnutuotantoa sisään.

Jos taas miettii tämän hetken JYPiä niin ei siellä oikeastaan ole kun pari-kolme corepelaajaa: Puustinen, Lassila ja Vainio. Itse olen mieltänyt nämä corepelaajat sellaisiksi joilla on keskimääräistä enemmän tunnesidettä joukkueeseen ja ovat lisäksi avainroolissa. Peltola, Vidgren ja Siikanen alkavat myös olla tätä osastoa mutta vaikea heitä on samalle viivalle nostaa.

Muuten joukkue on suurelta osin junioreita, ulkomaalaisia ja muualta tulleita suomalaisia. Vakiokokoonpanossa on 21 pelaajaa joista peräti kymmenen on sellaisia joilla ei ole yhtään JYP-ottelua ennen tätä kautta. Ja tuohon on laskettu pelkästään muualta tulleet Ojantakanen, Schnarr, Dostie, Tieksola, Mäkinen, Persson, Jonsson, Liikonen, Salminen ja Vitols.

Tuohon sitten päälle sellainen kentällisen verran junnuja vielä ja saadaan aikamoinen muukalaislegioona kasaan. Sitten sopii miettiä että minkälaista JYP-perintöä vaikka Vidgren, Peltola ja Siikanen edustavat? Aikalailla negatiivista minun mielestä.

Joka tapauksessa tästä näkokulmasta katsottuna eipä se oikeastaan ole mikään ihme että JYP ei pärjää. Valmennuksessakin on kolme kaveria jotka eivät tunne toisiaan entuudestaan.

Jos vaikkapa KalPaan vertaa niin heillä on tälläkin hetkellä pitkälti sama jengi kasassa kun viime keväänä: Pääasiassa Oliver Kapanen on korvattu Kurrin Patella, Aapeli Räsänen Jere Karjalaisella, Anton Karlsson Lukas Kanakilla ja Hugo Gallett Oliver Larsenilla. Siinä on muuten kaikki neljä pelaajaa tämän hetken KalPa-kokoonpanossa joilla ei ole KalPassa pelattuja otteluita ennen tätä kautta. Valmennuskin on sama.

Minusta KalPa on tehnyt upeaa pitkäjänteistä työtä rajallisilla resursseilla ja pidän heitä suurimpana mustana hevosena mestariksi tämän hetken kärkikuusikon ulkopuolelta.

Uskomattomaltahan se tuntuu että nyt täällä vedetään jälleenrakennuksen kuudetta vuotta ja käytännössä mitään perintöä ei ole jäänyt jäljelle. JYP on vieläkin käytännössä ihan yhtä alkupisteessä kun vaikkapa kaudella 19-20.

Pitkä teksti jonka tarkoitus oli tarkastella JYPin joukkueen rakennetta ja löytää syitä menestymättömyydelle ja haluttoman näköiselle suorittamiselle.

Jos joukkue koostuu kymmenestä toisilleen entuudestaan tuntemattomasta tyypistä, reilusta ketjullisesta junnuja(lasken Lassilan vielä tähän) ja muutamasta alemman keskitason liigapelaajasta jotka ovat rypeneet muutaman viime vuoden ja valmennuskolmikosta jossa kenelläkään ei juuri ole kokemusta liigassa valmentamisesta: Kahdella heistä ei käytännössä ole ollenkaan kokemusta edes ammattilaistasolla, niin onko millään tasolla edes realismia ajatella että me oltaisiin muuta kuin sijoilla 13-16?

Otetaan vielä se asia huomioon että meillä ei ole ykkösketjun laitureita eikä oikeastaan liigatasolle soveltuvaa neloskenttää ollenkaan. Jos siihen coreen mennään takaisin niin onneksi siellä on nyt Lassilaa, Puustista, Perttua, Vidgreniä, Huovilaa, Jormakkaa, Mäkistä, Ojantakasta ja Peltolaa kiinnitettyinä. Tuossa toivottavasti on useampi pelaaja jonka varaan joukkuetta parille seuraavalle kaudelle rakennetaan.
 

Buuroust

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Uskomattomaltahan se tuntuu että nyt täällä vedetään jälleenrakennuksen kuudetta vuotta ja käytännössä mitään perintöä ei ole jäänyt jäljelle. JYP on vieläkin käytännössä ihan yhtä alkupisteessä kun vaikkapa kaudella 19-20.

Tämä on valitettava tosiasia. Voi että, kun ei voitu vaa kattoa Rautakorven prosessia loppuun.
 

Harhasyöttö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, sympatiat: HIFK ja Kiekko-Espoo
Oon miettinyt et onko tää sarjaohjelma oikeasti JYPille etu, kun ollaan kokoajan pelattu se 2/3 peliä vähemmän kuin edessä olevat. Sit tulee ylimääräistä painetta siitä, että nää "rästipelit" pitää voittaa jotta päästään ohi / tasapisteisiin.
 

Hieroja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Oon miettinyt et onko tää sarjaohjelma oikeasti JYPille etu, kun ollaan kokoajan pelattu se 2/3 peliä vähemmän kuin edessä olevat. Sit tulee ylimääräistä painetta siitä, että nää "rästipelit" pitää voittaa jotta päästään ohi / tasapisteisiin.
Ehkei ole, mutta meille se antaa syyn elää toivossa *hymiö

Todellisuudessahan varmaan jotkut pelaajat seuraavat tuota sarjataulukkoa, mutta en näe siinä järkeä. Oma kuvitelma on, että elä seuraava vaihtoa ja koita voittaa seuraava tilanne jne. Turha kasata itselleen paineita, harvat niitä kestävät.
 
Suosikkijoukkue
Jyp HT
"Rästipelit voittamalla ollaan kuitenkin 10 sakissa."
Parempi olisi pelata nuo pelit tasaisesti syksyllä eikä ruuhkassa tammikuussa. Sitten tulee lisää loukkaantumisia yms. Ja Jyp ei osaa käsitellä painetta oikein vaan häviää järjestään nämä "rästipelit". Kyllä tässä GM:n ja UTJ:n olis pitänyt ärähtää Liigan kokouksissa, että ei perkele käy, jakakaa tasaisemmin. Mutta Korpela jyrähtämässä Liigalle? Just joo. Helkovaaran aikana toisin.

Siikanen alkavat myös olla tätä osastoa mutta vaikea heitä on samalle viivalle nostaa.
Siikanen itseasiassa taitaa olla Jypin vanhin yhtäjaksoinen pelaaja tällä hetkellä. Ainakin näin selostaja totesi jossain vaiheessa. Joten kyllä sillä varmaan osaksi "corea" pääsee vaikkei täällä ole syntynytkään.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Siikanen itseasiassa taitaa olla Jypin vanhin yhtäjaksoinen pelaaja tällä hetkellä. Ainakin näin selostaja totesi jossain vaiheessa. Joten kyllä sillä varmaan osaksi "corea" pääsee vaikkei täällä ole syntynytkään.

Niin kyllähän juuri Vidgren, Peltola ja Siikanen juuri nykyjengissä pitkäaikaisempina pelaajina sitä perintöä antamassa, mutta miten saada muitakin pysymään pitempään. Eihän Tuppuraiset, Immoset ja kumppannitkaan kuitenkaan ole täältä kotoisin niin ei se suoraan mitenkään pois sulje kuinka isoksi voi vuosien aikana kasvaa.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Parempi olisi pelata nuo pelit tasaisesti syksyllä eikä ruuhkassa tammikuussa. Sitten tulee lisää loukkaantumisia yms. Ja Jyp ei osaa käsitellä painetta oikein vaan häviää järjestään nämä "rästipelit". Kyllä tässä GM:n ja UTJ:n olis pitänyt ärähtää Liigan kokouksissa, että ei perkele käy, jakakaa tasaisemmin. Mutta Korpela jyrähtämässä Liigalle? Just joo. Helkovaaran aikana toisin.


Siikanen itseasiassa taitaa olla Jypin vanhin yhtäjaksoinen pelaaja tällä hetkellä. Ainakin näin selostaja totesi jossain vaiheessa. Joten kyllä sillä varmaan osaksi "corea" pääsee vaikkei täällä ole syntynytkään.

Kyllä pelien puolesta pääsee. Eri asia sitten että lasketaanko tuollaisia suht tehottomia kolmosketjun laitureita varsinaiseen coreen. NHL:ssä core on yleensä ollut suunnilleen yhden kentällisen verran avainukkoja. Ja yleensä termiin on vielä liitetty jonkun tasoinen menestyskin. Siksi mainitsin viestissäni JYPin mestaruuksien välisen ajan. Silloin pitkälti samalla ytimellä otettiin mestaruudet ja runkosarjan voitot.
 

Timeout

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kyllä tässä joulutauolla varmasti käydään keskusteluja seurajohdon kesken ja pohditaan miten tästä kaudesta saadaan parempi tulos ja uskon että pelaajahankintoja tulee, koska muita keinoja ei oikein ole, ellei nyt Pennerbornia vapauteta tehtävistään. En oikein usko että JYPillä on kuitenkaan siihen varaa (taloudellisesti ja maineen kannalta) ja veikkaan että se valmentajan vapautuskortti oli tuo tapaus Heiskanen.
 

Marcus Juslin

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kyllähän nuo kahden edellisen pelin pisteiden menetykset syö miestä, mutta jos jostakin yrittää uskoa ja toivoa löytää, niin esim. viimeiset 6 ottelua JYP on Liigan kolmonen. Mutta sitten kun taas katsoo sarjataulukkoa, niin ihmettelee miten tuo on mahdollista. Joka tapauksessa tuollainen tahti veisi JYPin automaattisesti playoffseihin, joten ei kai tämä vielä ohi ole.
 

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Tuli ajaessa kuunneltua ekaa kertaa Radio KSML:stä Heikkilän ja Dufvan kiekkopuheita ja mieltä jäi askarruttamaan yksi juttu. Risto puhui siinä joukkueiden coresta, eli ytimestä ja sen tärkeydestä menestyville joukkueille.

Jos miettii tuota JYPin mestaruuksien välistä aikaa niin siellähän joukkueen runko oli vuosikaudet hyvin pitkälti sama. Siihen päälle sitten sopivissa määrin täsmähankintoja ja omaa junnutuotantoa sisään.
Erinomaista pohdintaa koko viesti, mutta tartun tähän alkuun.

Viitasen ajan suurin yksittäinen virhe oli pistää samalla ovenavauksella ulos koko menestyksen taikinajuuri keväällä 2021.

Sama taikinajuuri auttoi seuraavana syksynä Olli Jokista Jukureissa, kuten hän moneen kertaan muisti mainita.

Edellinen onnistunut JYP-uudelleenrakennus alkoi vuonna 2002, kun palkattiin NHL-mestari Perrin johtamaan joukkoja ja kasvattamaan voittamisen kulttuuriin arjen työnteon kautta. Siinä liemessä marinoituivat tulevien mestaruuksien ydinpelaajat, vaikka tulos syntyi vasta paljon vaativan mestarivalmentaja Dufvan kausina sen jälkeen, kun missio 2007 oli jo ohittanut päätepisteensä.

Tälle kaudelle JYP sai naarattua ison kalan Schnarrin muodossa, mutta hänkin on vielä suhteellisen nuori suunnannäyttäjä. Jormakka toinen esimerkki, mutta hänelle kävi kalpaten. Eronen ja Puustinen tekevät kaikkensa, siltä vaikuttaa. Lassila on jo nyt osa menestyksen juurta.

Eli uuden taikinajuuren hiiva-aineskin on kasassa. Mutta pääkokki, mukava mies vaikka onkin, on ohjeistettu leipomaan pulleaa vehnäleipää, mikä ei nykypäivänä enää kansalle kelpaa ja siten menestykseen vie. Pitäisi olla leseitä ja rouhetta mukana.

Kielikuvat lähtivät laukalle, mutta kaiken perusta on arjen työnteko. Kentällä näkyvän liikkeen ja kamppailun riittämättömyys lähes kaikkiin vastustajiin verrattuna saa epäilemään pääkokin kykyjä pitää vaatimustasoa yllä.

Toivotaan, että joulutauolla vedetään muutakin kuin lonkkaa ja pidetään muutakin kuin vapaaehtoiset aamujäät.
 

ToBey

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Jyväskylä
Edellinen onnistunut JYP-uudelleenrakennus alkoi vuonna 2002, kun palkattiin NHL-mestari Perrin johtamaan joukkoja ja kasvattamaan voittamisen kulttuuriin arjen työnteon kautta.
Paitsi, että Perrin voitti Stanley Cupin vasta keväällä 2004 lähdettyään ensimmäisen kerran JYPistä ;)

Sori. oli pakko.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Stars, Oilers
Koska ensimmäiset 15 peliä meni täysin penkin alle. Neljä suoraa voittoa ja niistäkin kolme KalPaa vastaan. Siinä se vastaus. Sen jälkeinen neljännes on mennytkin sitten jo playoffvauhtia.
Juuri näin. Tuo eka 15 peliä oli fantasiakiekon aikaa.
 

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Paitsi, että Perrin voitti Stanley Cupin vasta keväällä 2004 lähdettyään ensimmäisen kerran JYPistä ;)

Sori. oli pakko.
Hups, muisti pätkii, jotta tarina olisi vaikuttavampi… Ehkä se olikin nimenomaan Tampa Bayn GM joka sanoi, että johda nämä joukot mestaruuteen, kiitos :)
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Erinomaista pohdintaa koko viesti, mutta tartun tähän alkuun.

Viitasen ajan suurin yksittäinen virhe oli pistää samalla ovenavauksella ulos koko menestyksen taikinajuuri keväällä 2021.

Sama taikinajuuri auttoi seuraavana syksynä Olli Jokista Jukureissa, kuten hän moneen kertaan muisti mainita.

Edellinen onnistunut JYP-uudelleenrakennus alkoi vuonna 2002, kun palkattiin NHL-mestari Perrin johtamaan joukkoja ja kasvattamaan voittamisen kulttuuriin arjen työnteon kautta. Siinä liemessä marinoituivat tulevien mestaruuksien ydinpelaajat, vaikka tulos syntyi vasta paljon vaativan mestarivalmentaja Dufvan kausina sen jälkeen, kun missio 2007 oli jo ohittanut päätepisteensä.

Tälle kaudelle JYP sai naarattua ison kalan Schnarrin muodossa, mutta hänkin on vielä suhteellisen nuori suunnannäyttäjä. Jormakka toinen esimerkki, mutta hänelle kävi kalpaten. Eronen ja Puustinen tekevät kaikkensa, siltä vaikuttaa. Lassila on jo nyt osa menestyksen juurta.

Eli uuden taikinajuuren hiiva-aineskin on kasassa. Mutta pääkokki, mukava mies vaikka onkin, on ohjeistettu leipomaan pulleaa vehnäleipää, mikä ei nykypäivänä enää kansalle kelpaa ja siten menestykseen vie. Pitäisi olla leseitä ja rouhetta mukana.

Kielikuvat lähtivät laukalle, mutta kaiken perusta on arjen työnteko. Kentällä näkyvän liikkeen ja kamppailun riittämättömyys lähes kaikkiin vastustajiin verrattuna saa epäilemään pääkokin kykyjä pitää vaatimustasoa yllä.

Toivotaan, että joulutauolla vedetään muutakin kuin lonkkaa ja pidetään muutakin kuin vapaaehtoiset aamujäät.

Taikinajuuri on tosi hyvä suomennos tuolle corelle. Kaikki perustuu siihen että valmentajalla on omat luottomiehet, niin pelaajistossa kun muussa valmennuksessa ja että on olemassa joku kulttuuri jossa juuri tuo arki tuottaa niitä voittavia asioita. Tuossa on se perus taikinajuuri jota esimerkiksi Tappara on vuosikaudet hyödyntänyt.

Täällä oli reippaan kymmenen vuoden ajan olemassa tuota kulttuuria, joka oli Viitasen tullessa UTJ:ksi enää kaunis muisto vain. Sen jälkeen ollaan oltu tuuliajolla, kokeiltu vaikka jos minkälaista, mutta toimivaa arkea ei vaan ole saatu aikaiseksi. Kovia panostuksia on tehty vuosien varrella mutta energia on lähinnä mennyt sen miettimiseen että miten jääkiekkoa pitäisi pelata.

Taas ollaan siinä tilanteessa että hyvin suurella todennäköisyydellä terävin keihäänkärki vaihtuu ensi kaudeksi. Itse pidän jonkinlaisena ihmeenä jos edes yksi kolmikosta Schnarr, Eronen tai Salminen jatkaa. Jormakan varaan ei voi laskea mitään ja Vainio tarvitsee vähän näyttöjä että hänen jatkosopimustaan voi edes harkita.

Vaatimustasosta vielä sen verran että eihän se meillä tapissa ole, sen näkee suoraan peleistä. Näkisin siihen syynä tämän kaikenkarvaisuuden: vielä ei olla tarpeeksi samalla sivulla ja tuttuja että siellä voisi oikeasti vaatia kaiken likoon laittamista. Tuntuu että Eronen jää liian yksin ja joukkueessa ei ole todellista kilpailutilannetta kapean hyökkäysrosterin takia.

Meni pelit miten perseelleen tahansa niin pelipaikka on liian monella sinetöity. Totuus on että tälläkin hetkellä joukkueessa on puolisen tusinaa jätkiä liian isoissa saappaissa ja puolet näistä vielä kärkiketjuissa. Ykkösen ja kakkosen laitoihin pitäisi saada kaksi rautaista ja esimerkillistä ammattilaista jotka tuloksenteon lisäksi myös näyttäisivät esimerkkiä muille.
 
Suosikkijoukkue
Jyp HT
Kentällä näkyvän liikkeen ja kamppailun riittämättömyys lähes kaikkiin vastustajiin verrattuna saa epäilemään pääkokin kykyjä pitää vaatimustasoa yllä.
joukkueessa ei ole todellista kilpailutilannetta kapean hyökkäysrosterin takia.
Aamen! Valmentajan pitää olla karismaattinen äijä kuten Raipe, jos saa kapealla rosterilla pidettyä vaatimustasoa. Totta kai heppoisempaa valmentajaa auttaa, jos on ketjullinen päteviä äijiä odottamassa vuoroa ja sisäinen kilpailu on kova. Ikävä kyllä Jypissä näyttää siltä, että noita penkitettyjä tai farmitettuja kavereita kuten Tieksola ja Tohila ei tuo kohtelu motivoi oikein vaan katoaa loppukin itseluottamus, palo ja into - tai kaikki. Sitten kun joutuu laittamaan kokoonpanoon pelaajia, jotka eivät siellä ansaitse olla, niin katoaa valmentajankin arvovaltaa. Onhan tässä syksyllä ollut pelejä, missä jotkut pelaa puolet ja toiset syö tuppea. Parempi olisi saada joku palavasydäminen tsemppaaja taistelemaan noista hyökkääjien paikoista kuten Pulli tuli pakistoon. Ja mielellään joku Jerry, joka ottaa joukkueen reppuselkään tarvittaessa.
 

jukiapina

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP valitettavasti
Hyvää ajatuksen virtaa coresta ja taikinajuuresta!

Joukkueesta löytyy liikaa näitä liukujia, joilla ei ole ennestään sidettä JYPiin. Nämä eivät laita joka vaihdossa itseään likoon ja usein tämä näkyy sellaisena luovuttamisena kotikatsomoon. Mitä olen muiden jengien pelaamista katsonut, niin siellä ei näy tällaista luovuttamisenkulttuuria kuin JYPissä, vaan siellä laitetaan kroppaa likoon.

Valmentajalle tällainen löysästi pelaava sitoutumaton "muukalaislegioona" on varmaan aika vaikea valmennettava. Kun miettii pelaajia, niin ei siellä kovin montaa logolle pelaavaa löydy. Lassila, Puustinen, Vainio, Vidgren. Vaikka Eronen on pelannut ihan ok kauden, niin usein huomaa, ettei ihan kaikki ole pelissä, ja tekeminen näyttää välillä siltä, että - pelataan nyt tämä kausi alta pois niin pääsee muualle.

Ja, kun Coren/taikinajuuren ympärille pitäisi tehdä niitä vahvistavia täsmähankintoja, niin tässä ollaan pahasti epäonnistuttu. Etenkin ulkomaalaiset eivät vahvista joukkuetta, vaan päinvastoin. Toki Tieksolakin on juuri niin rukkanen kuin olettaa saattoi.

Summa summarum:

Joukkue on tasaisen paska muukalaislauma, joka ei pelaa logolle.
 

Timeout

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Hyvää ajatuksen virtaa coresta ja taikinajuuresta!

Joukkueesta löytyy liikaa näitä liukujia, joilla ei ole ennestään sidettä JYPiin. Nämä eivät laita joka vaihdossa itseään likoon ja usein tämä näkyy sellaisena luovuttamisena kotikatsomoon. Mitä olen muiden jengien pelaamista katsonut, niin siellä ei näy tällaista luovuttamisenkulttuuria kuin JYPissä, vaan siellä laitetaan kroppaa likoon.

Valmentajalle tällainen löysästi pelaava sitoutumaton "muukalaislegioona" on varmaan aika vaikea valmennettava. Kun miettii pelaajia, niin ei siellä kovin montaa logolle pelaavaa löydy. Lassila, Puustinen, Vainio, Vidgren. Vaikka Eronen on pelannut ihan ok kauden, niin usein huomaa, ettei ihan kaikki ole pelissä, ja tekeminen näyttää välillä siltä, että - pelataan nyt tämä kausi alta pois niin pääsee muualle.

Ja, kun Coren/taikinajuuren ympärille pitäisi tehdä niitä vahvistavia täsmähankintoja, niin tässä ollaan pahasti epäonnistuttu. Etenkin ulkomaalaiset eivät vahvista joukkuetta, vaan päinvastoin. Toki Tieksolakin on juuri niin rukkanen kuin olettaa saattoi.

Summa summarum:

Joukkue on tasaisen paska muukalaislauma, joka ei pelaa logolle.
Tässähän on sellainenkin näkökulma, että meidän pelaajat ovat vuosien varrella myös oppineet häviämään ja JYPin koko organisaatioon on juurtunut sellainen häviämisen identiteetti. Eli on meillä taikinanjuurta, mutta se juuri taitaa olla homeinen. Ei meillä tehdä paljon töitä ja ei edes uskota siihen omaan juttuun ja siitä kertoo nämä valmentajien potkut ja muut sekoilut.

Huomaa noista pelaajien haastatteluistakin, että ei siellä harmita että hävitään, se vain ohitetaan että nyt kävi näin ja uusi peli on tulossa jne.
 

Kelmu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Nykyisiä ja tulevia joukkueita ajatellen on yksi asia jonka toivoisin näkyvän seurassa läpilinjan. Intohimo. Minusta nyky Jypissä on liian vähän sellaisia pelaajia, joista paistaa intohimo. Sama näkyy myös seuran toimiston kulmahuoneesta. Ei Risto ole intohimoinen ja innostava toimitusjohtaja, mukava mies toki. Tässä en ota kantaa siihen, pystyykö hän vaikuttamaan siihen miten Jukka toimii, kokemuksen perusteella ei pysty vaikuttamaan. Mutta sitten on se toinen puoli johon omalla toiminnalla pystyy vaikuttamaan ja isosti. Toivoisin, että yhtiön tj näkyisi edes otteluissa muuten kuin kukittamalla XXX määrän saavia pelaajia, oikeasti!

Mitä tulee Jypin pelaajiin, niin mielestäni pelaajia yhdistää pitkälti se, ettei olla valmiita kääntämään niitä kuuluisia viimeisiä kiviä. Mitä Jyp pelaajille merkitsee lopulta, osalle merkitsee, osalle minusta enemmän oman shown vetäminen tuntuu olevan se juttu. Vaikka Aliranta, Huttu, Pulli ja Vidgren ovat taidoiltaan puutteellisia pelaajia, ei Jyp heihin kaadu. Antavat jokailta kaikkensa logolle ja varmasti myös arjessa pelien ulkopuolella. Nykyiselle urheilujohtajalle pitää antaa anteeksi se, että on tullut käytännössä valmiiseen pöytään.

Taikinanjuurta on alettava rakentaa uudemman kerran, toivottavasti kärsivällisyys ja näkemys riittää tehdä juuresta hyvä. Vaikea on nimittäin uskoa, että nyky Jypistä löytyisi pelaajia, jotka luisteluttaisivat viivoja reeneissä omatoimisesti kun reenit ovat menneet perseelle. Sitten meillä on myös pelaajia, jotka todennäköisesti naureskelisivat tälle korkeintaan.

Kulttuurin rakentaminen vie pitkään, mutta sen tuhoaminen onnistuu nopeallakin aikataululla. Toivoisin näkeväni Jypissä pelaajia kuten Saku Salmela jatkossa. Pelaajia jotka osaavat pelata ja antavat logolle joka ilta kaikkensa. Ja eivät ole edes kalliita.

Itse jonkun verran töihin ihmisiä ottaneena olen aina arvostanut asennetta tekemistä ja oppimista kohtaan, en välttämättä sitä CV:ssä meritoituneinta, mutta mukavuuteen kallistuvaa tyyppiä.

Sitten kun katson seuran keulakuvaa = pimeässä aitiossa istuvaa toimitusjohtajaa alan laskea ja toivoa eläkeikää ja muistan realiteetit. Mikä muutoksen ajaisi seuraan? Suomalaisia kun johdetaan edestä.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Nykyisiä ja tulevia joukkueita ajatellen on yksi asia jonka toivoisin näkyvän seurassa läpilinjan. Intohimo. Minusta nyky Jypissä on liian vähän sellaisia pelaajia, joista paistaa intohimo. Sama näkyy myös seuran toimiston kulmahuoneesta. Ei Risto ole intohimoinen ja innostava toimitusjohtaja, mukava mies toki. Tässä en ota kantaa siihen, pystyykö hän vaikuttamaan siihen miten Jukka toimii, kokemuksen perusteella ei pysty vaikuttamaan. Mutta sitten on se toinen puoli johon omalla toiminnalla pystyy vaikuttamaan ja isosti. Toivoisin, että yhtiön tj näkyisi edes otteluissa muuten kuin kukittamalla XXX määrän saavia pelaajia, oikeasti!

Mitä tulee Jypin pelaajiin, niin mielestäni pelaajia yhdistää pitkälti se, ettei olla valmiita kääntämään niitä kuuluisia viimeisiä kiviä. Mitä Jyp pelaajille merkitsee lopulta, osalle merkitsee, osalle minusta enemmän oman shown vetäminen tuntuu olevan se juttu. Vaikka Aliranta, Huttu, Pulli ja Vidgren ovat taidoiltaan puutteellisia pelaajia, ei Jyp heihin kaadu. Antavat jokailta kaikkensa logolle ja varmasti myös arjessa pelien ulkopuolella. Nykyiselle urheilujohtajalle pitää antaa anteeksi se, että on tullut käytännössä valmiiseen pöytään.

Taikinanjuurta on alettava rakentaa uudemman kerran, toivottavasti kärsivällisyys ja näkemys riittää tehdä juuresta hyvä. Vaikea on nimittäin uskoa, että nyky Jypistä löytyisi pelaajia, jotka luisteluttaisivat viivoja reeneissä omatoimisesti kun reenit ovat menneet perseelle. Sitten meillä on myös pelaajia, jotka todennäköisesti naureskelisivat tälle korkeintaan.

Kulttuurin rakentaminen vie pitkään, mutta sen tuhoaminen onnistuu nopeallakin aikataululla. Toivoisin näkeväni Jypissä pelaajia kuten Saku Salmela jatkossa. Pelaajia jotka osaavat pelata ja antavat logolle joka ilta kaikkensa. Ja eivät ole edes kalliita.

Itse jonkun verran töihin ihmisiä ottaneena olen aina arvostanut asennetta tekemistä ja oppimista kohtaan, en välttämättä sitä CV:ssä meritoituneinta, mutta mukavuuteen kallistuvaa tyyppiä.

Sitten kun katson seuran keulakuvaa = pimeässä aitiossa istuvaa toimitusjohtajaa alan laskea ja toivoa eläkeikää ja muistan realiteetit. Mikä muutoksen ajaisi seuraan? Suomalaisia kun johdetaan edestä.

Tähän pitää heittää kokemus omasta elämästä, joka mielestäni sopii aika hyvin yhteen kirjoittamasi ja minun pari päivää sitten kirjoittamani tekstin kanssa. Oma kokemus menee tuonne reilun kymmenen vuoden taakse urheiluseurapuolelle. Seuran toimihenkilöinä pyöri toisista ympyröistä toisilleen tuttu aktiivien ydinporukka, joka sai parissa vuodessa luotua todella hyvän ja aikaansaavan kulttuurin seuraan. Hommassa oli alusta asti todella vahva tekemisen meininki ja nämä kyseiset herrat järjestivät vaikka jos mitä ja kyseinen seura kukoisti vähän joka suuntaan: oli yhteistöitä, onnistuneita projekteja ja ennen kaikkea seuran maine ulospäin oli erinomainen.

Minä itse en koskaan ole ollut mikään aktiivinen puuhamies, mutta jotain tuossa tuon ajan kulttuurissa oli sellaista että todella monet muutkin minun lisäksi teki hirveitä määriä talkootyötä. Se vaan tuli siitä että touhussa oli hyvä yhteishenki eikä käytännössä ollenkaan erimielisyyksiä tai ristiriitoja. Muutama kaveri johti omalla esimerkillään sitä hommaa nöyrästi ja innokkaasti ja kas kummaa muutama kymmenen ihmistä seurasi perässä. Oli vahvasti sellainen tunne että hyppäsi mukaan rentoon ja samanmieliseen kaveriporukkaan.

Tässä kuitenkin kävi niin, että keski-ikä iski ja monelle tästä sanotaan nyt 5-10 hengen ydinporukasta syntyi lapsia, lajin kasvu toi rahallisia intressejä mukaan ja seurat riitelivät keskenään, ja tämä aktiiviporukka yksi toisensa jälkeen parissa vuodessa poistui kuvioista. Totuus oli karu: parissa vuodessa aivan loistavat yhteistyösuhteet, toimivat talkooyhteisöt ja ilmapiiri hajosi tuhannen p***un päreiksi. Toiminta on jo vuosikausia ollut täysi varjo siitä mitä se parhaimmillaan oli.

Itse näen tässä vahvan yhtymäkohdan siihen että miten asiat JYPissä on menneet. Seurasta hävisi se hyvä henki ja samanmieliset toisensa tuntevat ja eri toten toisistaan välittävät ihmiset. Kyllä tämän toiminnan pitäisi perustua vahvasti siihen yhteishenkeen ja rentoon ilmapiiriin, ihan sieltä johtoportaasta alas asti niin että jokaisesta välistä löytyy niiden seuran arvojen mukaan esimerkillä johtavia henkilöitä. Nythän tuo menee niin että omistajat ovat oma porukkansa, tärkeimmät operatiivisen johdon henkilöt ovat piiloutuneet toimistoihinsa, valmennusjohto on sillisalaattia ja samaa voisi sanoa pelaajistosta.

Kuinka monelle JYPin organisaatiossa on oikeasti iso ja merkittävä asia kantaa JYP-logoa ja edustaa Jyväskylää? Äkkiseltään tulee mieleen Seppänen, Vesis ja Lassila. Kyllä kai tuohon voi Erosen, Jormakan ja Puustisen heittää sekaan pienellä varauksella. Muu koko porukka toimitusjohtajasta, urheilutoimenjohtajaan, valmennukseen ja joukkueeseen onkin sitten sitä sillisalaattia joilla tuskin on kauhean vahvaa suhdetta seuraan ja kaupunkiin.

Se mitä itse toivoisin, on sellaisen toimitusjohtajan rekrytointi, joka vaikuttaisi olevan kiinnostunut myös urheilu- ja organisaatiokulttuuripuolesta. Minusta tuntuu että tällä hetkellä laivaa ei oikein ohjaa kukaan isossa kuvassa tai siitä ei ainakaan anneta minkäänlaisia viitteitä ulospäin. Jonkun ja korostan että jonkun muun kun Seppäsen pitäisi pikaisestikin tulla julkisuuteen kertomaan omat näkemyksensä siitä mihin suuntaan seura on menossa ja missä mennään nyt. Mielellään vaikka ihan kriittisestikin, jotain ravistelua tuo koko organisaatio tarvitsee.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös