Tuli ajaessa kuunneltua ekaa kertaa Radio KSML:stä Heikkilän ja Dufvan kiekkopuheita ja mieltä jäi askarruttamaan yksi juttu. Risto puhui siinä joukkueiden coresta, eli ytimestä ja sen tärkeydestä menestyville joukkueille.
Jos miettii tuota JYPin mestaruuksien välistä aikaa niin siellähän joukkueen runko oli vuosikaudet hyvin pitkälti sama. Siihen päälle sitten sopivissa määrin täsmähankintoja ja omaa junnutuotantoa sisään.
Jos taas miettii tämän hetken JYPiä niin ei siellä oikeastaan ole kun pari-kolme corepelaajaa: Puustinen, Lassila ja Vainio. Itse olen mieltänyt nämä corepelaajat sellaisiksi joilla on keskimääräistä enemmän tunnesidettä joukkueeseen ja ovat lisäksi avainroolissa. Peltola, Vidgren ja Siikanen alkavat myös olla tätä osastoa mutta vaikea heitä on samalle viivalle nostaa.
Muuten joukkue on suurelta osin junioreita, ulkomaalaisia ja muualta tulleita suomalaisia. Vakiokokoonpanossa on 21 pelaajaa joista peräti kymmenen on sellaisia joilla ei ole yhtään JYP-ottelua ennen tätä kautta. Ja tuohon on laskettu pelkästään muualta tulleet Ojantakanen, Schnarr, Dostie, Tieksola, Mäkinen, Persson, Jonsson, Liikonen, Salminen ja Vitols.
Tuohon sitten päälle sellainen kentällisen verran junnuja vielä ja saadaan aikamoinen muukalaislegioona kasaan. Sitten sopii miettiä että minkälaista JYP-perintöä vaikka Vidgren, Peltola ja Siikanen edustavat? Aikalailla negatiivista minun mielestä.
Joka tapauksessa tästä näkokulmasta katsottuna eipä se oikeastaan ole mikään ihme että JYP ei pärjää. Valmennuksessakin on kolme kaveria jotka eivät tunne toisiaan entuudestaan.
Jos vaikkapa KalPaan vertaa niin heillä on tälläkin hetkellä pitkälti sama jengi kasassa kun viime keväänä: Pääasiassa Oliver Kapanen on korvattu Kurrin Patella, Aapeli Räsänen Jere Karjalaisella, Anton Karlsson Lukas Kanakilla ja Hugo Gallett Oliver Larsenilla. Siinä on muuten kaikki neljä pelaajaa tämän hetken KalPa-kokoonpanossa joilla ei ole KalPassa pelattuja otteluita ennen tätä kautta. Valmennuskin on sama.
Minusta KalPa on tehnyt upeaa pitkäjänteistä työtä rajallisilla resursseilla ja pidän heitä suurimpana mustana hevosena mestariksi tämän hetken kärkikuusikon ulkopuolelta.
Uskomattomaltahan se tuntuu että nyt täällä vedetään jälleenrakennuksen kuudetta vuotta ja käytännössä mitään perintöä ei ole jäänyt jäljelle. JYP on vieläkin käytännössä ihan yhtä alkupisteessä kun vaikkapa kaudella 19-20.
Pitkä teksti jonka tarkoitus oli tarkastella JYPin joukkueen rakennetta ja löytää syitä menestymättömyydelle ja haluttoman näköiselle suorittamiselle.
Jos joukkue koostuu kymmenestä toisilleen entuudestaan tuntemattomasta tyypistä, reilusta ketjullisesta junnuja(lasken Lassilan vielä tähän) ja muutamasta alemman keskitason liigapelaajasta jotka ovat rypeneet muutaman viime vuoden ja valmennuskolmikosta jossa kenelläkään ei juuri ole kokemusta liigassa valmentamisesta: Kahdella heistä ei käytännössä ole ollenkaan kokemusta edes ammattilaistasolla, niin onko millään tasolla edes realismia ajatella että me oltaisiin muuta kuin sijoilla 13-16?
Otetaan vielä se asia huomioon että meillä ei ole ykkösketjun laitureita eikä oikeastaan liigatasolle soveltuvaa neloskenttää ollenkaan. Jos siihen coreen mennään takaisin niin onneksi siellä on nyt Lassilaa, Puustista, Perttua, Vidgreniä, Huovilaa, Jormakkaa, Mäkistä, Ojantakasta ja Peltolaa kiinnitettyinä. Tuossa toivottavasti on useampi pelaaja jonka varaan joukkuetta parille seuraavalle kaudelle rakennetaan.
