En nyt osaa sanoa olisiko tämä jopa oman ketjun aihe, mutta oon jäänyt miettimään tuota JYPin pelitapaa ja sitä mitä se JYPin identiteetti on ja mitä täällä halutaan ja miten siihen päästään.
Olen aikoinani tykästynyt niin sanottuun hurrikaani rymistelyyn ja traktorilätkään. Se että peli alkoi sillä että annettiin heti eka erän alkuun kunnon paine ja rajuja taklauksia rautpohjan päätyyn. Meillä oli pelaajia jotka ei olleen ehkä viimeisen päälle taitavia käsistään, mutta hyviä luistelemaan ja laittamaan itseään likoon. Vaikka nyt muuan Olli Sipiläinen.
Nyt kuitenkin puhutaan pelipaikattomuudesta ja kiekollisesti laadukkaammasta pelistä. Sehän olisi hienoa, jos se toimisi ja toimisihan se jos olisi vähän enemmän kiekollisesti taitavampia pelaajia. Mutta tässä murroksessa jossa vaihdetaan valmentajaa ja pelaajia todella paljon, on vaikea uskoa sen onnistumista.
Toki itse rakentaisin joukkueen ja sen pelitavan niin että kaikilla ketjuilla olisi hieman erilainen rooli tai ainakin ykkönen olisi reilusti kiekolliseen peliin pystyvä, toinen 50/50 ja kolmonen ja nelonen taklaavia vauhtihurrikaaneja.
Nyt tuntuu että joukkuetta yritetään kasata tähän kiekolliseen peliin taipuvaksi, mutta se jää pahasti vajaaksi ja meidän kolmonen ja nelonen ei saa edes taklaus prässiä aikaan.
Mitä mieltä palstaveljet asiasta, ketkä tästä porukasta pystyy tekemään kiekollista peliä? Ja miten nämä pitäisi jakaa ketjuihin? Niin että kaikki pystyy siihen vai niin että kaksi hyökkääjä ja pakki pystyy ymmärtämään toisia ja yksi laukoo maaleja.
Heittäkää mielipiteitä.
no, jos jotakin omia näkemyksiä. Älä loukkaannu tästä se ei ole tarkoitus, mutta tulee tunne, kun luot noita eri roolin viisikoita, että siellä se sama pystysuunnan kuollut haamu yhä lurkkii. Ehkä se kuvaa osaltaan sitä, miten vaikeaan paikkaan jääräpäisyys JYPin kuljetti.
Minusta viisikoita nykypäivän liigaan ei kannata kasailla mihinkään jarrumoodiin koska sillä ei enää vaan pärjää. Jos materiaali on muka kädetöntä ja pelaamaan pystymätöntä, mitä tosiaan en usko, niin jostain kai pitää liigatason pelaajat hommata, jos kerran liigassa aikoo pelata.
Koen, että kommenttisi , että joukkuetta koetetaan kiekolliseen peliin taivuttaa mutta vajaaksi jää, kertoo minusta juuri tuosta vallinneesta päämäärättömyydestä ja analyysin vajaudesta, jolloin myös valmennus on rakennellut joukkuetta noin, tunnetuin tuloksin. Sitäkin voi identiteetiksi kutsua, mutta ei mairittelevaksi sellaiseksi.
Tässä murroksessa, jos kohta aina, niin kauan on vaihdeltava vetäjää ja tekijöitä, että löytyy se punainen lanka jota seurata. Minä uskon kiekollisesti taitavampaan peliin, koska se on vaade, siinä kuin osata luistella, mutta en usko, että ammatikseen kiekkoilevalle tuo olisi missään mielessä ylivoimainen vaade. Enemmän kyse on siitä, että löytyy tavat ja osaajat, jolla peliä ja pelaajia ohjataan haluttuun.
Kun tässä liputan tätä kiekollisuutta korostaisin, kun tämä usein väärin ymmärryksenä täällä kommenteissa kulkee, että ei kiekollinen peli tarkoita, etteikö sitä noudattava olisi taisteleva, kamppaileva ja täynnä nälkäisiä mailoja, vaan itse asiassa tuota se on, kun se viimein toimii, vaikka nimellä "paikaton". Näiden evoluutio pelitapojen ainoa tavoite kun on lisätä tempoa peliin ja pelillisiä palasia voittaa.
Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa uusi paljon vartija vie topparoikkaa ja ehkä tässä kohtaa pieni positiivinen läikähdys tulee oletuksesta, että sekä organisaatio, että valmennus on samalla kartalla pelistä ja päämääristä, tätä ylellisyyttä JYPissä ei viime vuosina ole ollut. Oma kiinnostus on isoa katsoa ensi kaudella, josko millaista sapluunaa siellä sovitellaan, en välttämättä syynää niinkään yksilöitä tai tuloksia alkuun, vaan sitä, onko sopassa eväitä kehittyä kilpailukykyiseksi sarjassa.
Jos noin yleisesti yrittää vastata kysymykseen "ketkä tästä porukasta pystyy tekemään kiekollista peliä" niin mieleen tulee heti, että valmennus tulee kiekollisen pelin kulttuurista, joten primus motor on siinä. Sitä on tietty mahdoton näkemättä sanoa, miten viisikoihin pelaajat pitäisi jakaa, varmaan niin, että jokainen viisikko kykenee vastaamaan pelin vaateeseen, ei mitään jarrukenttiä tai muuta entisaikain hömppää. Lähtökohta pitää olla, että jokainen viisikko omaa ratkaisupotentiaalin, vaikka aina niin käykin, että ne isoimmat onnistujat sieltä esiin marssii joka tapauksessa, kunhan joukkueessa ei ole yhtään ynnä muuta tai nevohöödiä jolla taso ei liigaan riitä.
Tässä nyt jotakin, pahoittelut, että tässä vaiheessa on pakko maalailla suht leveällä pensselillä, mutta oisko nää niitä prinsiippejä joihin pohjata?
www.eliteprospects.com