Toinen homma, mikä selvästi teki JYPin viisikkopelin vaikeaksi, oli Tapparan korkea karvaus kahdella JYPin hitaissa lähdöissä. Maalin takaa pakotettiin syöttö jo kaukaa nähtyyn suuntaan ja kolmannen porkkanapöksyn oli helppo paineistaa syötön vastaanottajaa.
Hyvin olet nähnyt samaa minun kanssa, mutta tuohon lainattuun voin laittaa viispenniseni, eli kyse tuossa on liigan pelitapojen kehityskaaresta siihen vaistotuottoon("paikattomaan") pelissä, puhdasta vaistopeliä se ei ole, mutta kutsuisiko joksikin hybridiksi sitten. Tätä näkee muutamien liigajengien kehityskäyrässä jo säännöllisesti. Hassusti, kun katselin sitä edellis - illan Hifk matsia Tapparalta, niiden akilleen kantapää oli paljolti väärällä hetkellä vaistopeli ja välillä vajaasti toteutettuna.
Pointti tuossa kun on, että siihen vaistosuoritukseen pitää jokaisen viisikossa reagoida ja siinä identiteetissä ja pelitavassa jota haetaan on se kunkin pelurin kyky ja tapa hallussa miten toteuttaa osaltaan tilanteissa, jotta syntyy se ennakoitavuus ja toisteisuus. Minkä edun se tuo, on tempo, jolla pelata. Kuulostaa sekavalta jargonilta, joo, tiedän, mutta hankala on tuota sanoittaa ihan auki, ainakin minulle. Minkä asiana tuon Tapparan touhuista huomioitsin, niin näkyvät av:ta vetävän ns. paikattomasti, mikä toimiessaan tuo kyllä siihen tehoa ja toisaalta sakatessaan häviää sitten perinteisille boksi tyyleille.
Mutta joo, tämä hybridi vaikuttais olevan liigassa jo niin laajassa osassa pelitavoissa, että voinee puhua kehitysaskeleesta. Sille, joka ei oikein siihen kykene vastaamaan (tempo) homma varmasti näkyy virkamieskiekkona ja haluttomana yms. munattomana neppailuna, kun minkään erillisen viisikon osasen sinkoilu ei oikein voi tuota vastaan tuottaa mitään, siinä rimpuilee aina viisikkoa vastaan ja se viisikko luo tempon. Tämän vuoksi sitä itse odottaa kuin lehmä kevättä sitä, että JYP saa tuolta osin homman kuosiin, minusta enteet on ihan hyvät ja oma hermo kyllä pitää, mutta mitään takuitahan ei mihinkään asiaan ole olemassa.