Viime pelissä erityisesti pisti silmään (tai oikeastaan vasta kun poikani siitä minua hoksautti), niin yksikään JYPin hyökkääjä ei ole yksinään kiekon kanssa minkäänlainen uhka vastustajalle. Huovilla taisi olla ainoa, joka jalalla pääsi vastustajien ohi ja teki itselleen paikan laukoa, mutta muuten oli varsin kädetöntä touhua. Pertulta kyllä löytyy käsiä, mutta ongelma on vähän sama kuin Sevellä alussa, että käsiä ja jalkoja ei saada toimimaan yhtäaikaa. Siikanen voi olla jonkinlainen uhka, jos hän onnistuu suojaamalla ja runnomalla pääsemään maalin eteen. Schnarr tietenkin oma lukunsa. Muilla hyökkääjillä ei tunnu löytyvän minkäänlaisia konsteja päästä esim. 1vs1 -tilanteissa vastustajan ohi. Pelisysteemi, viisikkopeli, rytmitykset ja ajoitukset - onhan noita sanoja, joiden kautta näitä ongelmia voi selitellä, mutta yksilötasolla tuommoinen raaka kiekollinen osaaminen ei ole sitä parasta A-luokkaa.
Samaa olen huomioinut. En kuitenkaan usko, että se varsinaisesti olisi pelaajien yksilövika, vaan tuppaa olemaan niin, että kun harjoitteiden painopiste on rajusti jossain tietyssä kokonaisuudessa jää muu ihan validi alue ns. kesannolle.
Peliäänhän joukkue etsii ja siihen valmennus joutuu panemaan sen 100% samaan aikaan sitten pyllistävät niin aloitukset, kuin 1 1 haastot, eikä kiekossakaan oikeastaan tahdo pysyä, kun samaan aikaan joutuu miettimään, mihin sen kanssa pyrkisi, tai mihin toimittaisi.
Kaikki yllämainittu kiteytyy tuohon pelitapaan, jolla saisi luonnollisen pelin virtauksen joukkueelle ja kaikki mainitut puutteet toimii ankkurina, joka pohjaan vetää tuloksen tasolla. Varmaan taas tänäisen jälkeen täällä eri ketjuissa valuu nega sontaa sivukaupalla, mutta tuossa se akilleenkantapää on ja vaikka kuinka valmennus, pelaajat ja organisaatio olisi oikeassa ja tietäisi mitä tehdä pitää ajattomassa ajassa se ei toteudu millään oikotiellä.
Mikäli joudutaan kauden puitteissa vetämään jotakin prosenttikiekkoa ollaan sitten suuremmassa suossa, kun tuo rosteri ei semmoiseen oikeen sovellu, eikä sitä semmoiseen ole kasattukaan. Pakko se on vaan antaa anteeksi kuin juopon lapsi ja uskoa, että muutos tulee vielä, koska vaihtoehto on pahempi kuin painajainen.