Nyt, kun jälkikäteen miettii aikajanaa, niin siellä on Ahon ajoista alkaen Seppäsen kädenjälkeä näkyvissä, kun ruvettiin uudistamaan JYPin menestyvää ja taistelutahtoista pelitapaa kohti kiekollisuutta. Ahon aikana puhuttiin itse Ahon ja Hytösten ym. toimesta kiekollisemmasta pelitavasta, Virtasen aikana reagointikiekosta ja kiilailusta, Tupamäki puhui teatterista jne. Onkohan Seppäselle jäänyt traumat RD:n ajasta, kun puhuttiin JYPistä pelin tappajana ja anti-jääkiekkona, sekä Hytöset ja kumppanit taisivat vähän valitella, että ei ole hauskaa pelata siihen tapaan. Samaa vanhaa ei toki tarvitse tuoda takaisin, mutta se kurinalaisuus, taistelutahto ja vähäriskisyys ovat kuitenkin ne nimittäjät, joiden toivoisi palaavan.
Tää oikeastaan tuo hyvin esiin sitä akilleen kantapäätä, joka JYPin on kurimukseensa ajanut, eikä siitä tervasta tunnu millään kykenevän nousuun. Haave jostakin tiiviistä puolustamisesta pelitapana on sinällään yhtä pystyyn kuollut ajatus kuin se ns. pystysuunnan kiekkokin. Liigan pelitapavaade on ollut ihan muuta jo vuosikausia.
Moni, ja tämä on oma käsitykseni, kannattajista tuntuu olevan yhtä pihalla täälläkin kommentoinnissaan pelitavallisista asioista, eli kommentit ovat itsensä kanssa täysin ristiriitaisia ja monesti jää suu auki miettimään, että lopulta mitähän kirjoittaja oikeasti tarkoittaa. Hyvä esimerkki on tämä "paikaton" pelitapa, sillä ei muka pärjää ja on pelkkää haihattelua, kun sen vaade on kumminkin ihan muuta yksilötasolle ja pohjaharjoitteluun toteutuakseen toimivasti, voisi verrata, vanhan liiton pelaajat olivat harrastelijoita ja nykykehityksen kärjessä urheilijoita, niin iso se ero on. Eli haluavatko kannattajat, että JYP harrastelee harrastelijoilla, vai tosissaan rakentaa urheilullista kilpailukykyä organisaatiossaan? Jos jälkimmäinen, niin kannattaisi oikeasti katsoa karttaa ja miettiä mitä perille pääsyyn vaaditaan.
Samoin kuvitelma, että tuossa pelitavassa lentelee kuin ripulipaska vailla mitään rakennetta kuulostaa tyypilliseltä vanhusten jutustelulta, kuinka ennen hiihdettiin kouluun ennen päivän valkenemista synkässä metsässä 50 kilometriä susilaumaa sauvalla hätistellen pitkin matkaa, että nyt ne nuoret on vaan veteliä makaroneja, eivätkä osaa ja jaksa mitään. Tosiasia tässäkin on, että tuo perustuu liikkeeseen ja vaatii parempaa luistelutaitoa kuin nyt ja ennen kaikkea kiekottomien taukoamatonta työtä, koska tuo pelitapa perustuu jatkuvaan paikanvaihtopeliin virtauksen myötä. Mikään pystysuunnan kiskoilla menevä lätkä tai viisikkopuolustukseen ja trappiin perustuva peli ei tänä päivänä enää riitä. Homma perustuu tempoon , tempoon ja tempoon, eikä siihen yksilöillä kestävästi vastata, ainoastaan kollektiivina.
Minä toivon, että vastustuksesta huolimatta juuri tämän oivaltaminen on sen Seppäsen strategian ydin, sillä millään muulla tavalla ei JYP tuosta suostaan nouse, kuin pyrkimällä kehityksen eturintamaan kaikin voimin ja keinoin.
Lainatusta koko tekstistä jäi minulle vähän omalaatuinen negatiivisyys päällimmäiseksi mieleen, aivan kuin JYP olisi tekemättömän paikan edessä, rahaa ei tasoa ole ostaa ja junnut on niin paskoja, ettei niistä liigaan kelpaa kuin pari erityisyksilöä silloin tällöin jne. Ehkä tässä sitten tultiin päätelmään, että pysytään ikuisesti karsijaryhmässä ja alimmassa kastissa, kun eväitä muuhun ei ole, eikä tule. Noin minä tuon lukijana koin, en tiedä kuinka oli tarkoitettu.
Kuitenkaan minä en näe asioita noin toivottomina, haasteellisina kyllä, mutta kuka helppoa lupasikaan. Mikäli hommiin ryhdytään oikealla tarmolla, sieltä omasta hautomosta kyllä ryhtyy putkahtelemaan edustukseen riittävää pelaajaa, ei ehkä muutamaan kauteen isoin määrin, mutta päättäväisellä työllä kyllä ja ihan samoin, jos viimein osataan rekryä puikkoihin kehityksen samoin ymmärtävin miehityksin ja tehdään se pelitapa nykyvaateen pohjalla, kyllä tulostakin lopulta syntyy.