Näin narsistina tekee mieli laittaa omaa syväluotausta, niin ajatuksista peleistä, kuin näkemystä tämän palstan ideasta omasta mielestä.
Minusta jokainen laittaa tänne omat näkemyksensä asiasta kuin asiasta, pyrkii ne perustelemaan miksi ja se on koko palstan idea, ajatustenvaihto, ei kisa siitä kenellä on paras totuus, ei pyrkimys julistaa jotakin totuutena. Me emme siis kilpaile näkemyksillämme toisiamme vastaan varsinaisesti, vaan kerromme omat näkemyksemme toisille. Lopulta vielä siellä on oletettavasti lukijaa, jotka keskusteluun eivät halua osallistua, mutta silti lukevat ja pohtivat itsekseen, joten siinä kontekstissa jokainen meistä kirjoittajista palvelee myös laajempaa joukkoa mielipiteillään, vaikka meille kirjoittajille näkymättömiä ovatkin. Tämäkin on yhden ihmisen näkemys pelkästään ja varmaan on joukko sitten joille syyt kirjoittamiseen ja käsitykseen palstan ideasta poikkeavat minun ymmärryksestäni ja jos tästä kokee tarvetta viis penniselle, niin oma aiheen topikki vissiin paikallaan sitten.
Sitten siihen ylijumalalliseen asiaan vai miten se meni, eli JYPpiin.
Näkemykseni ja perusteeni laitan hiukan kierron kautta, koskien valmennusta ja sitä kuka ja miten sitä toteuttaa. Minä en usko, että yksikään "kunnossa" oleva toimiva organisaatio koskaan rekryisi valmennusta vapailla käsillä tekemään mitä lystää näkemyksineen, siksi minä en usko, että valmennukseen ei organisaatiolla pitäisi olla sanan sijaa. Miettikääpä, ei Grönborg tule Tapparaan vetelemään mitään omiaan aiempaan näkemykseen perustuvaa valmennusta, vaan jalostamaan nimenomaan sitä Tapparan identiteettiä omilla mausteillaan. Minä uskon, että päin vastaisessa tilanteessa siellä olisi totaalinen kaaos käsissä. Tämä pätee minusta kaikkiin organisaatioihin liigassa, joilla on perinne ja identiteetti olemassa, mihin valmennus tulee. Se on aina yhteistyötä, ei egotrippiä.
Tuota viitteen omaisesti seuraten sitten tilanteeseen JYP. No, JYP ei ole vuosiin ollut organisaatio, jossa asiat on ns. kunnossa ja siksi milloin mikäkin valmennus on huseerannut näkemyksineen vailla suuntaviivoja, joilla luoda identiteettiin nojaavaa kilpailukykyistä pelitapaa, kun sitä ei ollut. Tämä pätee tasan myös Rautakorpeen ja tämä sanottuna ei tarkoita ottaa mitään pois hänen ammattitaidostaan valmentajana. Mikäli tännekin kirjoitettu pitää paikkansa, palkkaus ei ollut yksimielinen, eikä varsinkaan Seppäsen, jolla on halu parempaa JYPistä tehdä toiveiden mukainen.
Yllä oleva kappale indikoi minusta kahta asiaa, toisaalta se kuvaa sitä organisaation näköalattomuutta siitä millä kehitys luodaan pitkän kyntämisen jatkumona, samaa karvasta kalkkia ihan samoin juurisyin tässä on kausikaupalla syöty, tai itketty ja syöty.
Tuo seikka, että Seppänen ei ollut päätökseen tyytyväinen on sen sijaan positiivinen asia JYPin kannalta, sillä olkoon kukakin kuinka pettynyt tahansa tilaan missä ollaan, mutta organisaatiossa on sentään olemassa ymmärrys, millä pohjalla voi ja pitää rakentaa, jos onnistua halutaan.
Rautakorpi siis laittoi urheilullisen pohjan ja arjen työn kohdilleen, hyvä, mutta se ei ollut se tärkein työ, mihin olisi pitänyt JYPin kohdalla yltää. Kuvittelisin, eli väärässäkin voin olla, että toimeksianto ei välttämättä ollut niin Selkeä ja perusteltu, kuin nykyajan toimivissa organisaatiossa on tapana, siitä mitä halutaan ja mihin pohjaten halutaan. Nämä asiat tuli Seppäsen roolin muuttuessa vähän jälkijunassa tapetille ja siinä esiin tuli se, miksi Rautakorpi oli väärä mies viemään JYP laivaa menestyksekkäästi.
Mihin hänet olisi selväsanaisesti rekryssä jo pitänyt osata asemoida oli kestävän kilpailukykyisen identiteetin luonti yhteistyössä organisaation kanssa. Pitää muistaa, ettei kovin usein kukaan valmentaja tule tuohon asetelmaan, eikä valmentajalla ole niitä asioita työkalupakissa, millä moinen luodaan. Oliko sitten tulema se, että Rautakorpi katsoi tietävänsä paremmin tai ei aidosti ymmärtänyt vaatimuksen laajuutta, niin pieleenhän se meni, jos ajattelee sen identiteetin, jota jalostaa pohjalta ja ilman sitä JYP ei tule koskaan pärjäämään.
Edellisen kappaleen viimeinen lause on minusta iso ja merkittävä syy siihen, että vastarannan kiiskenä potkin yleistä konsensusta vastaan. Seppänen on kuitenkin vakuuttanut minua ulostuloillaan siitä, että organisaatiossa on käsitys välttämättömästä ja ymmärrys, kuinka sinne päästään, tämä useiden kausien rymyäminen pohjamudissa kun ainakin minulle todistaa, ettei sitä muualla riittävästi ole. Vastapoolia ainakin puheiden perusteella riittää ja mitä paremmin nämä kapulaa rattaisiin saa Seppäselle ujutettua, sitä kauempana on JYPin nousu yhtään mihinkään rooliin liigassa pelillisesti. Huonoimmassa skenariossa koskaan.
Liigakaan kun ei tule samanlaisena pysymään enää edes kovin useaa kautta ja isot muutokset on siinäkin ovella jo, joten itse toivon Seppäsen saavan tukea pyrkimyksiinsä, koska aikaa paketin luomiseen ei kauheammin ole hukattavaksi, lähitulevaisuuden asioita kun on liigan iso mylläys, jossa ei kannattaisi olla b - kategorian jengi putoamismahdollisuudella ja uusittu halli, jolla talouden pohja olisi vahvempi rakentaa tulevaan, jos vaan on paketti olemassa ja kunnossa.
Yllä olevien mietteiden pohjalta minä näen niin, että vaikka valmennuksen vaihto tuntui hölmöläisen puuhalta se oli lopulta JYPin kannalta pienin paha valittavista. Onko sitten Heiskanen oikea tuota identiteettiä nykytason vaateeseen luomaan JYPille sen näyttää aika, mutta aikaa nyt ei ole hukattavaksi ja toivottavasti apuna häärii se jolla on oikeasti näkemys mihin pyrkiä ja millä askelmin. Tästä Hämäläisestä en sano mitään, kun mitään en varmaksi tiedä, jos palstaveli
@JTM tietoineen on oikeassa, toivon asian etenevän Seppäselle mitä pikimmin, sillä yhtään tupajumia ei JYP tässä kohtaa tarvitse matkallaan.
Ja loppuun ja tätä en haluaisi kirjoittaa, mutta kun näin on, niin onhan tämä laitettava. Kun olen seurannut tiiviillä silmällä varsinkin nuo pikku tauon jälkeiset pelit, niin kyllä, siellä on hyviä hakuja pelata viisikkopeliä, jopa saatu tuotettua hallintaa peleissä, karu fakta minun mielestäni vaan on, että ne maksavat virheet kuuluu kehitykseen ja niitä ilman ei kasva virheettömyyteen ja siksi pelkäänpä, että loppukausi on pelitavan rakentelua, ei totista taistelua säälipaikasta. Kaiken lisäksi minä itse vielä hyväksyn tämän, vaikka pitkin hampain, koska se identiteetin tuotto, johon jatko rakentaa on JYPille monta luokkaa merkittävämpi asia, kuin säälipaikka juhlakauteen.