Olipas masentavaa kuultavaa tuo Heiskasen pelin jälkeinen haastattelu. Haluttomuutta, asenneongelmia monella pelaajalla, kun ei tule onnistumisia niin paiskotaan mailaa ja näytetään mieltä ja se heijastuu kaikkiin muihinkin. "Jos ei itse uskota, että peli kääntyy, niin kuka meihin voi uskoa?" Huhhuh. On tuossa savottaa.
Joukkue, jonka piti tässä valmentajavaihdoksessa vapautua niin on mennyt entistä pahemmin lukkoon.
Lisäksi pelillisesti JYP on valovuoden jäljessä ainakin HPK:ta, Jukureita, Lukkoa, mitä näitä nyt tässä on nähty. HPK träppäsi alhaalta tai karvasi ylhäältä aina valiten juuri oikean vaihtoehdon. HPK onnistui laukomaan viivasta kiekot maalille (maaliinkin) asti siinä missä JYP-vedot päätyvät aina blokkiin. HPK pelasi kiekkoa maalille, siinä missä JYP laitoihin. HPK ylitti hyökkäyssinisen kiekolla, ei kiekkoa päädystä jahdaten. Jne.
Se, missä JYP on hyvä (jos vastustaja sen sallii tiputtamalla karvausta), on kiekon tiputtaminen pakeille ja uuden vauhdin hakeminen. Ja sitten pakki kuskaa kiekon keskiviivalle ja dumppaa päätyyn.
Peli on sekaisin, pelaajat ovat jumissa henkisesti ja ohennettu valmennus vaikuttaa voimattomalta.
Näen, että ainoa tapa ratkaista tuo lukko on saada sisään Lassilan ja Pulkkisen lisäksi kaksi uutta pelaajaa (sentteri ja laituri), jotka saman tien pystyvät kääntämään peliä positiiviseksi tehojen, peliin rakenteen ja aloitusvoittojen ja puhtaan mielen voimin.
Ks. keväällä 2017 (vai 2018) kun Miklik ja Olkinuora liittyivät jengiin. Peli kääntyi heti voitolliseksi. Toinen teki maalit, toinen torjui hyvin.