Siis ymmärränkö tämän väärin, mutta onko tässä nyt Seppäsen( halusi ulkomaalaisen valmentajan) ja Harvian (Rautakorven ja Niemisen kannattajat) välinen nokittelu menossa?
Nythän Jukalla on ilmeisesti taas enemmistö osakekannasta.
Melko paha homma, jos omistajat alkavat keskenään riidellä seuran asioista.
Ihan varma en ole kuinka ymmärrät ja siitäkään en lopulta varma voi olla ymmärränkö minäkään, mutta soppa näyttää tyypilliseltä sisäiseltä valtakamppailulta. Oletan, että asiat on muhineet jo pidempään kuin tämä vuosikymmen kulunut, merkkien perusteella ja kun olen puhunut pelillisestä konkurssista, enkä ole missään sisäpiirissä, tämä on jäänyt multa muutamaan kommenttiin yleisesti.
Jos tilanne organisaatiossa on terve, siellä on primus motorit ja tärkeää on, että on oppositio joka haastaa ja sparraa, mutta jos se lipeää valta taisteluksi, jossa lopulta vääntäjille on ihan sama kuinka kentällä menee kunhan oma agenda voittaa, niin paska on tuulettimessa. Vaikka paljon olen paasannut tuon pelillisen konkurssin ja siitä rakentamisen vaikeudesta tai aikaa viemisestä, niin ihan yhtä syvät railot onnistumisen edessä on jääräpäät, joille ainut hyvä on oma hyvä.
Positiivisena kannattajana tulkitsen tätä niin, että kun sanan valta organisaatiossa on pyörähtänyt uuteen konjunktioon, se on nostanut pinnalle nämä kuppikunnat ja ne erimielisyydet, jotka estävät minkään prosessin toteutumista.
Niiden esiin tuloa tervehdin ilolla, koska paiseet on puhkottava, jotta parantua voi. Tässä hetkessä ne toki näyttävät repiviltä ja tuntuu, kuin olisi pienessä gallialaisessa kylässä, jossa ei pelätä edes taivaan niskaan putoamista. Mutta tämä on otatus jossa senilix, amaryllix ja mätä kala näyttelevät pääosaa.
Perinteiseen gallialaiseen tyyliin koko kylä (esim. tämä palsta) osallistuu ilolla tappelukseen, vaikka ihan perillä ei ole kukaan mistä tapellaan ja miksi. Aina on jotain mistä provosoitua ilman aivojen vaivaamista, kuten minun esillä pitämä keskialue (mitätön kaikessa), prosessi tai nyt viimein karvat pörhistävä paikaton viisikkopeli tavoitteena, joka, vaikka mitään asiasta ei ymmärrä, on varmasti jotain iljettävää, vastenmielistä ja jääkiekon vastaista.
Homma kuitenkin menee vissiin niin, että kalifi on suunnan määrännyt, mutta kalifiksi kalifin paikalle hinkuvat ventiloivat kalifin suuressa virheessä olemista päästäkseen itse kalifiksi. Eli niin tyypillisen inhimillistä siinä vaiheessa, kun asiat organisaatiossa on jätetty käsittelemättä ja hunningolle, jolloin tavalla tai toisella pulpahtavat pintaan pyytämättä ja yllättäen.
Yllä olevalla kappaleella viittaan evidenssiin, jota Seppänen on jo viime keväästä paaluttanut julkisuuteen. Sen madonluvut on ihan erilaiset, kuin viedyn agendan. Kun jokin aika sitten palstan kirjoituksissa tuli esiin nämä kuppikunnat, ajattelin itse lyhyt näköisesti, että puheet koskee joukkueen sisäisiä asioita ja tunnustan, ettei siinä paikassa lamppu minullakaan syttynyt, että oikeasti ne oli organisaation sisäistä nuljahtelua. Nyt vaikuttaa selkeämmältä sen tiimoilta, vaikka sillä mitään väliä minkään kanssa ei olekaan.
Me joilla ei oikeasti ole tuon taivaallisen vaikutusta mihinkään, ei lopulta voida muuta, kuin sivusta huudella painiskelijoille oman biasin pohjalta, mutta se varsinainen juttu on onnistua purkamaan jännitteet ja kyetä hyväksymään tosiasiat painijoiden kesken. Voin olla väärässä, mutta sen veikkaan tarkoittavan, että jotkut lähtee ovet paukkuen ja sinne ylä tasolle tulee muutoksia kun kuppikuntaa poistetaan. Tämä on hyvä ja tervettä.
Mitä tulee asiaan vähiten liittyvään pelipaikattomaan viisikkopeliin, niin madonluvut on nämä:
A) JYPin pitää ensin kyetä ehjään viisikkopeliin, joten mistään paikattomasta ei kannata edes haaveilla lähitulevaisuudessa.
B) Se paikaton viisikkopeli nojaa ihan samoihin pelin lain alaisuuksiin kuin mikä tahansa jo keksitty tai entiseksi jäänyt pelitapa, palikat vaan kootaan hiukan toisin tuottamaan, sillä pärjää jos sen osaa.
Niille, joille koko ajatus paikattomasta viisikkopelistä on sumun peitossa, siitä on monta ideaa olemassa, mutta missään ei ole, eikä tule opaskirjaa: näin pelaat paikattomasti viisikkopeliä oikein ja näin pitää ollakin, koska, jos meinaa sillä pärjätä, se on keksittävä itse ja oltava edelläkävijä, muita seuraamalla saa aina sen kakkostilan ja sitähän ei haeta.
Ylle kirjattu toivottavasti havainnollistaa, kuinka mitätön sivupolku koko paikaton viisikkopeli on varsinaisen asian rinnalla ja kuinka oljenkorsimaisesti jotkut siihen takertuu, jotta oikeita asioita ei tarvitsisi käsitellä.