Sitten pelillisesti upeaa katseltavaa, mutta tällä mielestäni joukkueen uskon kannalta ratkaisevalla jaksolla hyvätkin pelit onnistuttiin häviämään. Tässä oli se etsikkoaika: ei vaan siihen tartuttu. Oliko joka äijä aina mukana 100 lasissa loppuun saakka?
Tässä kohtaa haluan olla naivi ja uskoa joulupukkiin. Ihan niin kuin työmääränsä on vaatinut ja vaatii se pelitavallinen identiteetin luonti, on yhtäläinen prosessinsa oppia voittamaan niillä eväillään, jotka on. Siinä mielessä ainakin minä annan synninpäästön tästä kaudesta, ymmärtäen, ettei oikoteitä ole, eikä voittaminen ole automaatio. Omaan silmään en kykene syyttelemään yrityksen puutteesta pelaajia, tason riittävyydelle taas ei mitään oikein voi.
Sitten lähitulevaisuus kertoo enemmän siitä, miten tulevaisuutta kyetään rakentamaan, onko organisaatio kykeneväinen rakentamaan sitä tulevaisuutta, vai haukkasiko liian ison palan nieltäväksi, varmaa nimittäin on, että mitä korkeammalle tähtää, sitä enemmän joutuu siihen panostamaan, jotta se voi toteutua.
Seurattavaa siis kannattajalle riittää, monella sektorilla, jotta kukaan ei voi väittää, että tilanne olis jotenkin hmv JYPin kohdalla.