Ja innovatiivisuudessa on usein isoja riskejä. On helppoa huudella sivusta, et pitäisi olla rohkea ja innovoida, kun ei tarvitse kantaa vastuuta ratkaisuista, joista voi koitua suurta haittaa koko organisaatiolle.
Korjaisin sen verran, että yrittämisessä on aina riskinsä, olipa se minkä tyyppistä tahansa, eihän se muuten olisi nimeltään yrittämistä.
Mutta sitä voisi kyllä kyseenalaistaa, että organisaatiolle suuresti haitaksi oleva asia voisi olla kutsuttavissa innovatiiviseksi, muuten kuin ehkä leukaillen. Innovaatio lie se kuuluisa kikka kutonen, jonka avulla toteutuu asiaa pienemmin kustannuksin tai tehokkaammin ja viisas ei lähde kyllä innovoimaan, jos tietää, ettei ole siihen pätevä.
Tässä vissiin tämä sana kiinnittyy tähän kasaamiseen ja nimenomaan sentterien kohdalta. Eipä tuossa kuitenkaan suurempaa ihmettelemistä ole. Minusta rakentamisessa otettiin hattu kouraan ja ryhdyttiin toteuttamaan Seppäsen visiota. Kyllä hänen visiossaan on minusta pointti, vaikka erimieltä olisinkin, kaikessa kun ohjaksia pitelevän pitää nähdä asiat moniulotteisesti. Ihan varmaan sielläkin on menestys mielessä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä, kun se menestys ja polut sinne pitää olla tulevillakin kausilla mietittyinä, jotta niihin voi yltää. Niinpä ainakin tätä palettia kutsuisin innovoinnin sijaan mahdollisen taiteeksi, se kun ei tule valmiiksi koskaan.
Jos tulkitsin keskustelua väärin, pyydän anteeksi ja seison korjattuna.