Vaikka yleensä olen ollut pallopeleissä jonkinmoinen lahjakkuus niin jääkiekko on jäänyt täysin paitsioon. Juniori-ikäisenä oli ikunen häpeä kun joutui (perheessä 4 muksua ja asuntovelat)putkihokkareilla koulun liikuntatunneille. Maila nyt sentään tuli joululahjaksi. Kerran jouduin 6:lla luokalla kauhun paikkaan, jouduin maalivahdiksi ilman varusteita (paitsi RakettiAnttilasta ostettu "jokapojan urheilukypärä" ovh 15 mk). Olihan sitä oppilaille sanottu ettei saa lämätä mutta sitäkös vähän kuuntelivat kolme kertaa luokalleen jääneet Gunnar ja Kyösti. Killerikuteja sai väistellä henkensä kaupalla. Noin viidentoista minuutin jälkeen sai "Gunu" taas siitä 7 metrin päästä rauhassa tilaa lämärilleen (oli tehnyt muille selväksi että liika häirintä pelissä aiheuttaa nyrkkihierontaa naamariin...) ja ehdinkin juuri kumartaa pääni etukenoon. Kiekko tuli kypärään joka halkesi! Vielä ei tullut sen kummempia vammoja mutta jo tuosta vartin päästä tulikin uusi kuti korvaan joka repesi. Terkkarille vaan ja 7 tikkiä korvaan, arvet on vieläkin. Noh, eipä tarvinnut enää sinä talvena jääkiekkoa pelata. Jalkapallo olikin sitten enemmän lajini. Tuohon aikaan (70/80-luvun käänne)kaikki olivat joko HIFK/Ässät-faneja, mulla alkoi sympatiat kuitenkin HIFK:n sijasta kääntyä ikuiskarsija Jokereihin. Sinne sitten viikkorahoilla halliin katsomaan matseja, syömään yksi porilainen =) ja takaisin kotio. Oli reissut aina isoja kokemuksia. Soiteltiin aina välillä (kun ei oltu matsissa) jäähallille ja kysyttiin tilannetta ja siihen sitten pikkupojille vastasi aina joku suht kyrpiintyneellä äänellä, vastasi kuitenkin. Ei ollu nettiä eikä tekstitv:tä tuolloin.