Jokainen voi uskoa, että Husseinit ovat muuttuneet, tai sitten voi olla uskomatta.
Esitän nyt vallankumouksellisen tulkinnan:
suurin osa ihmisistä ei ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan yhdistelmä erilaisia subjektiivisia arvoja ja näkemyksiä. Jostain syystä politiikan suhteen tunnutaan ajattelevan, että oma jengi on se Disney-elokuvista tuttu protagonisti, joka taistelee Jafaria/Scaria/muita pimeyden voimia vastaan. Hyvissä elokuvissahan on ymmärretty, että sille pahikselle kannattaa kirjoittaa yleismaailmallisia ominaisuuksia ja hyväksyttäviä motiiveja. Kuten elokuvissa, myös arkielämässä tilanteet muuttuvat, ihmiset muuttuvat ja yleensä sillä omalla arkkivihollisellakin on relevantteja pointteja, joita voisi itse jossain toisessa elämäntilanteessa kannattaa. Miksei tämä pätisi kaiken muun ohella myös poliittisiin vääntöihin?
Kommentti, jonka Husu esitti vuonna 2011, oli hölmö ja vahingollinen, mutta en ole mitenkään yllättynyt, että konservatiivista traditiota hellivän uskonnon edustaja (?) on saattanut noinkin syrjivästi ajatella herran vuonna 2011. Vertailun vuoksi: samana vuonna suurin yhteiskunnallinen puheenaihe oli, että voiko Suomen tasavallan presidentin virkaa hoitaa uskottavasti homona. Muistan aika monen "tolkun ihmisen" ajatelleen, että ei voi, koska Putin ja Saudi-suku nauraa homo-Pekat palatsin portailta ulos kovaan maailmaan.
Politiikassa ikävin asia on se, että ihminen ei saa/voi de facto muuttaa mielipiteitään, ellei satu olemaan Jörn Donner tai Sauli Niinistö. Olen aika varma, että moni ammattipoliitikkokin - sikäli kun tällaista termiä käytetään - näkee oman ideologian heikkoudet ja epäloogisuudet, mutta pragmaattisuus ja ryhmäpaine pakottavat pysyttelemään ruodussa. Kuka haluaisi olla se drop-out, jolta ei luonnistu joukkuepeli ideologisista syistä?
Tervehtisin ilolla mielensä muuttanutta Halla-ahoa, joka hylkäisi rasistisen ajattelun ja reivaisi puolueen vaikkapa jonnekkin keskustan aatteellisille haminoille; samalla hän voisi potkia rasistit puolueesta ja irtisanoutua aiemmista puheistaan mutta säilyttää kuitenkin kansallisvaltiokeskeisen ajattelun. Ainiin, mutta sitten puolue olisi sininen tulevaisuus ja kaikki huutelisivat takinkääntäjiksi vähän samalla lailla kuin kommunistit haukkuivat aikoinaan demareita luokkapettureiksi. Yhtä kaikki: muutos ei ole poissuljettu vaihtoehto edes Halla-aholle.