Puolet kansasta on tyhmää, ihmisiä, joiden kyvykkyys riittää vain käytännön töihin eikä nykymaailmassa aina niihinkään. Halla-ahon empaattisuus riittää huomioimaan tämän kansanosan. Niin ikään Halla-aho ymmärtää huomioida persoonallisuudet, joita ei kiinnosta kilpailu ja jatkuva ponnistelu elämänsä eteen.
Tyhmempien kansanosa puuttuu nettikeskusteluista.Sillä ei ole edellytyksiä osallistua keskusteluun. Se vaikenee.
Financial timesin mukaan jenkkien
keskiluokka on kutistunut 70-luvulta lähtien. Ihmiset jakautuvat voittajiin ja häviäjiin.
Kun häviäjille suodaan mahdollisuus äänestää vaihtoehtoa, joka tarjoaa edes toivon pilkahduksen muutoksesta, monet äänestävät sitä.
Trumpilaisuus tuskin on ohimenevä ilmiö. Häviäjien määrä eli yhä suuremmassa niukkuudessa tai epävarmuudessa tai yhä kovemmassa kilpailuympäristössä elävien määrä kasvaa. Nämä ihmiset eivät katoa äänestäjistä, vaikka he eivät näy lehtien mielipidekirjoituksissa tai foorumien keskusteluissa.
Kun USAssa kaikkien opettajien palkka ei riitä elämiseen pelkkää opettajan työtä tehden vaan he joutuvat tekemään elääkseen myös toista työtä, niin ei ole syytä olettaa, etteikö sama kehitys rantautuisi globalisaatiohurmoksen myötä myös esimerkiksi Suomeen. Kielenkääntäjämaistereille se on jo täyttä totta, pakkoyrittäjyyttä montaa työtä tehden toisinaan vain vähän reilun tonnin kuukausipalkalla.
Ja jos seuraavana vaarassa eivät olekaan opettajat, niin erilaista siistiä paperinpyöritystyötä tekevät ovat. Paperinpyöritys tullaan automatisoimaan hyvin tehokkaasti.
Ihmisten hyvinvointia ei voi mitata pelkästään ulkoisin kriteerein. Hyvinvointia lisää ennen kaikkea kuuluvuus. Laman aikaan heikko-osaisten hyvinvointi kasvaa ja itsemurhien määrä vähenee, kun taas nousukaudella itsemurhien määrä kasvaa ja pahoinvointi kasvaa. Kun ihminen joutuu eroon perusjoukosta, hän voi huonosti.
Vaikka kuinka luotaisiin kansalaispalkka ja saataisiin turvattua ihmisille perustoimeentulo, niin sekään ei välttämättä lopettaisi tyytymättömyyttä globalisaatiokehitykseen. Ihmiset kaipaavat samanlaisuutta, tasaisuutta, ennustettavuutta, pysyvyyttä ja kuuluvuutta. Muutos on aina stressitila, jota ihminen luontaisesti pyrkii välttelemään. Äänestyskäyttäytymisessä näkyy ihmis
eläimen lajityypillinen käytös. Jatkuva kilpailu ja epävarmuuteen sopeutuminen on lajillemme vierasta. Se taitaa ylipäänsä olla nisäkkäille vierasta. Lemmikitkin täytyy sopeuttaa ja opettaa erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin.
Yhtenä suurena linjana mukana kulkee myös kokemus kaiken absurdiudesta. Perusrationaaliselle ihmiselle nykymuotoinen markkinatalous on umpijunttiutta. Se on ympäristövihaa ja tulevien sukupolvien elinedellytysten tuhoamista eli ihmisoikeusrikollisuutta. Liberaali kaupunkilainen saattaa naureskella perämetsäänsä paskaavalle ja öljyä mökkilampeensa kaatavalle maalaisserkulleen, vaikka on itse luomassa ja tukemassa järjestelmää, jonka menestys on suorassa yhteydessä ympäristötuhoihin ja luonnonvarojen kestämättömään kulutukseen. Edelleenkin talouden kasvusta ja materiaalisen elintason paranemisesta on suora yhteys ympäristötuhoihin.
Tietoisuus irrationaalisuudesta kasvaa koko ajan ja kasvattaa vieraantuneisuutta nykyjärjestelmää kohtaan. Yhä useampi kysyy, mikä on järjestelmän päämäärä yleensä ja mikä se on tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Pelkkä sokea usko järjestelmään ja sen arvoihin ei kanna loputtomiin.
Halla-ahon kirjoituksessa on vissi järki. Se tavoittaa järjestelmästä vieraantuvan kansalaisen, joka kyseenalaistaa järjestelmän arvot ja päämäärän.