Kuten
@Doug93 on tuonut esille, tilanteenne muistuttaa hyvin paljon Ilveksen tilannetta Manngardin ajan loppuvuosina. Omistajat, joilla on omat agendansa ja kiinnostus rahoittaa hiipuu. Samalla vakuuttavia ja nimekkäitä korvaankuiskijoita ja klikkejä löytyy, kun seuraa "pelastamaan" on haalittu lätkäjätkiä, joilla ei ole välttämättä yrityselämän osaamista - eikä aina edes muuta kiekko-osaamista pelaamisen lisäksi, tai joilla on oma ehdottoman varma visionsa seuralle, tai motivaatio paiskia hommia ja oppia uutta on rajallinen, tai kaikkia edellisistä. Vastuuvalmentajaksi ei tosiaan ole tunkua, koska hän saa pelaajien kanssa kantaa kaiken vastuun seuran epäonnistumisista. Johtoportaassa "verhojen takana" ei tuota ongelmaa ole.
Kaikki tajuavat, että rahastamisen viimeinen hetki on nyt. Jotkut hakevat tästä elantoaan ja toiset ehkä rahoitusta omille ajatuksilleen pelastaa seura. Kaikilla on kuitenkin tahmeat tassunsa miljonäärien taskuilla tavalla tai toisella. Tuo on täyttä myrkkyä talouden vakauttamiselle ennen rahoituksen loppumista. Aivan kuten Ilveksellä, säästöt osuvat pelaajabudjettiin ja muihin kustannuksiin, jotka eivät liikaa haittaa tuota avainhenkilöiden viime hetken rahastusta.
Tuota vierestä seuranneena: Seura tuskin selviää ilman että nykyinen organisaatio hajotetaan atomeiksi ja rakennetaan tukemaan liigaseuran pyörittämistä Oy:n talouden ehdoilla. Jokaisen roolin vastuut pitää olla selkeästi määriteltynä ja jokaiseen paikkaan pitää hakea osaamiseltaan paras henkilö, joka ymmärtää myös taloudenpidon merkityksen liiketoiminnassa. Jokaisen organisaation jäsenen pitää ymmärtää, kuka päättää mistäkin, ja että sooloilulle ja vallan kahmimiselle ei ole tilaa. Kaikki eivät voi olla pomoja. Ei enää korvaankuiskijoita tai lätkäjätkiä palkkalistoille. Alumneja voidaan kunnioittaa muillakin tavoin.
Tämä voi olla mahdollista joko omistajien rautanyrkin, konkurssin tai Ilveksen tyyppisen omistuspohjan laajennuksen ja yksittäisen omistajan vallan rajoittamisen kautta. Näin ulkopuoliselle näyttäisi siltä, että ensimmäinen vaatisi U-käännöstä nykyiseen omistajaohjaukseen. Toinen on iso riski seuran selviytymiselle, ja kolmannen onnistuminen on hyvin harvinaista. Yleensä rahoittajia ei kiinnosta esimerkiksi 10% äänivalta, vaan he haluavat päätösvallan, koska seurat eivät yleensä ole mitään rahantekokoneita. Seura on usein luksuslelu, jota esitellään muille :-)