Ai että kuinka tämä nykyinen tatuointivillitys sopiikaan yllä lainattuun. Joka ikisellä nykyään syljeskelevästä vittumarkosta aina orvokin tuoksuiseen hinttinicoon on jos jonkinlaista leimaa ympäri ihoaan. Ja aina näille aasialaisille merkeille, liekeille, eläinkuvioille ja teksteille on olemassa joku aivan vitunsyvällinen, elämää suurempi merkitys ja kukaan ei ota tatuointeja ihan vaan muodin vuoksi ja kaikki on tarkkaan harkittuja ja kantajalleen äärimmäisen tärkeitä.
Huraa ja just näin. Tatuoinnin ottamista korostetaan yleensä kahdella syyllä, jotka ovat persoonallisuus ja koristeellisuus. Vaikka tatuointi itse olisi miten persoonallinen tahansa, ei sen ottaminen sitä ole. Se on junttia. Ja vaikka tatuointi olisi miten hienosti tehty, ei se tarkoita, että se olisi ihoon hakkatuna kaunis. Minä en ymmärrä alkuunkaan, että jonkun mielestä suomalaisen kalpealla iholla oleva musta kuvio olisi kaunis, oli se sitten päivänkakkara, perhonen tai pitsikuvio. Enkä ymmärrä sitäkään, että joku haluaa maksaa sata(?) euroa siitä, että hänellä on niskassaan tai lapaluussaan tatuointi, jota ei itse näe välttämättä edes peilin kautta.
Nolointa ja junteinta tatuoinneissa lienee sellaiset viittäkymppiä lähestyvät aikuiset naiset, jotka haluavat tatuoinneillaan ilmeisesti olla yhtä nuorekkaita kuin heidän teini-ikäiset white trash -tyttärensä, joista ollaan helvetin ylpeitä, kun heillä on 23-vuotiaana kolme lasta yhtä monen eri miehen kanssa.