Katsoin eilen Latelaa. (joo, jo pelkästään tämä tunnustus riittäisi viestin sisällöksi tähän ketjuun)
Ihan hirveä myötähäpeä. Siellä edustettiin suomalaisia pieruverkkareissa ja ränttäisissä pipoissa, humalassa ja krapulassa. Saksalaiselta autokauppiaalta tingittiin Mersusta ja Bemarista hintaa suomen kielellä ja sormilla numeroita näyttämällä. Tätä katsoessa tuntui, ettei mikään ole niin junttia, kun suomalainen äijäporukka ulkomailla.
Mutta ihan samanlaisia taitavat olla muutkin kuin suomalaiset. Tänään töiden jälkeen kävin ruokakaupassa. Se oli täynnä ulkomaalaisia duunareita - olettaisin, että olivat valokuitujen kaivajia Ruotsista. Etnisesti hyvin monimuotoista sakkia, mitä ollaan tuossa kotikadullakin morjesteltu, mutta yhteisenä kielenä ruotsi.
No nää aikuiset miehet pyöri siellä kaupassa hyvin eksyneen näköisinä. Sitten yhden silmät oikein alkoivat loistamaan, ja alkoi innoissaan huutelemaan kovaan ääneen kavereitaan paikalle. Kaljahylly oli viimein löytynyt.
Kassalle sattui sitten useampi näistä samaan aikaan. Kaikki ostivat jonkinkokoisen paketin kaljaa, tupakkaa ja yhden pakastepitsan. Puhuivat ruotsia myyjälle, joka vastasi englanniksi, mutta jatkoivat silti ruotsiksi. Saivat kai kuitenkin ne tupakit mitkä halusivatkin.
Kouluruotsilla pysyi hyvin kärryillä, mistä sitten juttelivat keskenään kun lähtivät kaupasta. Ongelmana oli ollut se, että kukaan ei ollut tunnistanut kaupassa mitään ruokia tai ymmärtänyt mitä ne on, eikä voinut ostaa muuta kuin pakastepitsaa. Mikä on sikäli erikoista, että a) eiköhän se banaani ole ihan saman näköinen Ruotsissakin b) taitaa kaikissa ruokapakkauksissa olla tiedot myös ruotsiksi ja c) kaljan kanssa ei ollut ongelmia ja tupakitkin sai kassalta tilattua.
En ehkä muuten kirjoittaisi edes tästä asiasta, mutta kaksi tästä porukasta seisoi vierekkäin kaupan parkkipaikalla ja kusivat ojaan.
On se nyt perkele, kun junttiuskaan ei näköjään ole suomalaisten omaa kansallisomaisuutta.