Kuuntelen toisinaan aamuisin jotain Aamulypsyä, jossa soitetaan samoja kappaleita joiden esittäjinä on naisartisti nimeltä iina tai eveliina. aivan sama, aivan samaa ihmissuhdevuodatusta, elämän vaikeuden tilitystä, melkein vollotusta.
Olen maksanut jollekin, luultavasti walesilaiselle trokarille Rolling Stonesien lipusta Stadikalle palkkaani nähden melkoisesti. Pidin keikasta oikein paljon, samoin joku lääkäri vieressäni, oli ostanut samalta kaverilta. Olimme bändin faneja, halusimme livekokemuksen.
Ihmiset ovat eriaikakautisia, minä en laske yleissivistykseksi kaiken nykymaailman musiikin tietämystä, kenttä nimittäin laajenee aivan mälyttömästi.
Aivan toisella tasolla kuin mainiolla seiskytluvulla, jolloin bändit kestivät ainakin parin lp-levyllisen, yhden hitin ihmeet olivat kyllä sitten oikeastaan jopa klassikkoja. hehe.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta mollata eli snobbailla Ed Sheeranin kustannuksella. Kiva, että porukka tykkää kunnon kaverista, vrt näihin räppipelleihin, mutta musiikkinsa ei minua sytytä, en ryntää levykauppaan. Tai mitä näitä puhelintilauksia onkaan nykyään tarjolla.
Ehkä olen juntti, kuuntelen enimmäkseen Ylen Ykköstä.