Palstalegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ukraina, Eveliina Määttänen
Käytin joskus 1990-luvun alkupuolella juoksulenkilläni korvalappustereoita. Sen ajan lenkkitieni oli niin korpea, että ei siellä ketään missään näkynyt enkä muiden kanssa käynyt kertaakaan lenkillä. Vuoden 1994 jälkeen en ole kuunnellut millään laitteella mitään, kun olen lenkkeillyt. Olihan se aikoinaan pieni paine ostaa mp3-soitin, kun kaikilla alkoi semmoinen olla vaan minusta tuntui, että sieluni pysyy puhtoisempana, kun saa joskus olla kaukana kaikista tekoäänistä. Varsinkin jos oli huono sää niin musiikki oli suurena houkutuksena, sillä lenkin mieliala paranisi. Vältin nuo alkuajan kiusaukset ja nyt osaan nauttia siitä hiljaisuudesta ja omassa ajatusmaailmassa olemisessa enkä varmasti ota ketään muuta eli soittimia lenkeilleni mukaan. Soittimen ääni olisi minun perskärpäseni, ajatusteni estäjä, viihdemaailman syöpäläinen ja luovuuden estäjäni. Kieltäymyksen kautta lyhyt onni on vaihdettu suuremman luokan onneksi. Edes tuo hetki ilman kaikkea sitä ja tätä.00-luvun loppupuolella varsinkin oli ylintä muutia suorittaa kaikki liikunta napit korvissa. Jopa silloin, kun luontoäiti olisi kyllä tarjonnut sävelet. Paljon oli ihmisiä, jotka eivät kyenneet lähtemään kävelylle ilman MP3-soitinta.