Koitetaan ottaa kantaa tähän vaikeaan aiheeseen... olen Evilin kanssa samaa mieltä siitä, että ei ole mitään "velvoitetta" kannattaa omaa maata vain yhteisen kielen ja maantieteellisten rajojen takia.
MM-kisoissa minun on hyvin vaikea valita puolta. Pienempänä olin tietenkin aina Suomen puolella, mutta nykymaajoukkuetta en koe omakseni. Minun Leijonani haipuivat Hentusen, Nummelinin, Lehtisen, vanhemman Koivun, Peltosen jne. myötä. Nykyiset eurohokituurpakit ja KHL-hyökkääjät eivät juuri positiivisia tunteita herätä. Jokinen ja Koivu ovat sympaattisia pelaajia, Suomen maajoukkueesta kannustan lähinnä Filppulaa. Ainoastaan Red Wings ja Tappara ovat saavuttaneet sellaisen aseman sydämessäni että vaikka kokoonpanossa olisi pelkkiä Lasse Kukkosia ja Mikko Pukkia niin fanitus kestäisi. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta Leijonat ei ole saavuttanut sellaista asemaa. Viime kevättä pidin hyvänä asiana ja olin finaalissa Suomen puolella, olihan edellisestä mestaruudesta pitkä aika ja Ruotsin joukkue oli niin hmv. Katselen kisoja kylmän analyyttisesti ja nautin hienoista suorituksista pelipaidasta riippumatta, suosikkijoukkue vaihtelee ottelun mukaan.
Tuntuu jotenkin naurettavalta tuo meininki että jotkut vielä taistelevat Stanley Cupista, yhdestä maailman vaikeiten voitettavasta joukkuepalkinnosta ja osa NHL-pelaajista tulee jäähdyttelemään pettymyksen jälkeen kisoihin. Euroopassa pelaaville taas kisat ovat vuoden kohokohta.
Lisäksi koen itseni erittäin isänmaalliseksi ihmiseksi, ainakin kun vertaa ikäisiäni keskimäärin (inttiin menen kesällä). Paljon olen esimerkiksi lukenut kirjallisuutta Suomen historiasta. Enkä ole mikään hommafoorumisti (naurettavaa sakkia suurin osa), tavallisesta, hieman konservatiivisesta perheestä tulen. Enkä voi käsittää mikä yhdistää isänmaallisuutta ja kännissä pellepuvussa katsomossa heilumista ja Poika saunoo:n tahdissa pelehtimistä. Ei noilla asioilla ole mitään yhteistä, ja silti Facebook tulvii kommentteja "häpeän Suomen puolesta" (0-5-tappion jälkeen) ja "olen ylpeä suomalaisuudestani <3" (viime voiton jälkeen).
Todella sekava ja rönsyilevä teksti, toivottavasti ymmärrätte mitä haen takaa.
