Juniorivalmentajat

[Alavaari]

Turha sennheikoimman kolmanneksen suuntaan on uhtårata paljoa ajatuksia. Ne lopettavat kuitenkin, teit mitä tahansa. Toki on hyvä saada pidettyä maksajia mukana mahdollisimman pitkään.

Tämähän lienee huumoria.

No sanon kuitenkin varuilta, että lienee olemassa useampia mekanismeja, joilla heikoimman kolmanneksen myönteinen kehitys säteilee myönteisesti koko muuhun porukkaan. Kääntäen ei välttämättä.

Ei tietty sitten ole aina hirveän helppoa saada sitä eteenpäin nytkähtelyä häntäpäässä tapahtumaan. Mutta olen ollut kyllä havaitsevinani semmoista ihan tässä viime aikoina meidän porukassa. Palaute on luonnollisesti annettu.

Ja vastauksena kysymykseen, lopettamisia alhaalla, ylhäällä ja keskellä mutta ei mitään katastrofaalista määrää.

 

[Zentteri]

Kärjen ja häntäpään ero on kyllä mielestäni kasvanut, ja tähän on monia syitä varmasti, mutta yksi iso tekijä on varmasti ollut se, että tauon aikana moni kärkipelaaja kävi yksityisjäillä ja todella ahkerasti ulkojäillä - tämä on tietenkin omiaan kasvattamaan eroja.

Näinhän se menee kun ohjattu liikunta loppuu ja pitää liikunta ns itse tehdä. Joku välillä ihmettelee kun junnua kuljetetaan kahden lajin reeneissä mutta kunto pysyy huonona. Vaikka koulupäivän jälkeinen vapaa-aika kuluisi urheiluharrastuksissa, ei kilometrejä tunnu riittävästi kertyvän.
Tamilla on tähän sanonta.

Mutta jo tämän kauden osalta pelien perusteella voi sanoa että vastustajista Pohjois-Suomen joukkueet ovat saaneet reenailla viime talven ja se näkyi turnauksissa ison jään luistelussa vs pk seudun joukkueet (E/D 3A). Omilla ryhmillä tuli käytyä kauempanakin jäillä kun omat hallit olivat kiinni ja keskityttiin silloin juuri luisteluun sekä pienpeleihin koska kaikki muu voidaan tehdä "off ice" jotenkuten.


Mutta nämä hetkelliset erot tasoittuvat kyllä, aika nopsaankin.

 

[peterra]

Täytyykin kysyä täältä ihan, kun on ammattilaisia paikalla, kuinka esim. luistelua pitäs harrastaa kehityksen optimoimiseksi? Millaisia lajeja esim. nuoren tulisi harrastaa luistelun lisäksi, joka tukisi luistelun kehitystä? Ehkä epäsuora tapa kysyä yksinkertaisesti, millaisia tukiharjoitteita luistelulle käytätte.

 

[Glove]

Täytyykin kysyä täältä ihan, kun on ammattilaisia paikalla, kuinka esim. luistelua pitäs harrastaa kehityksen optimoimiseksi? Millaisia lajeja esim. nuoren tulisi harrastaa luistelun lisäksi, joka tukisi luistelun kehitystä? Ehkä epäsuora tapa kysyä yksinkertaisesti, millaisia tukiharjoitteita luistelulle käytätte.

Kävinkin tuossa aamulla katsomassa Joutsenlahden luisteluleiriä Kempeleessä...

Jos puhtaasti fysiikkapuolta ajatellaan niin lantion alueen luikkuvuus ja riittävä lihaskunto ja voimataso.

Tuollakin jäällä jota seurasin löytyi liian monta sellaista, joka ei jaksanut pysyä hyvässä luisteluasennossa vaan homma meni melkein suorin polvin koikkelehtimiseksi. Kamalaa katsottavaa, mutta hyvä, että ovat lähteneet hakemaan lisäoppia luisteluun joukkueharjoitusten lisäksi.

Jos nyt jotain lajeja lähtisin miettimään niin yleisurheilu, painonnosto ja telinevoimistelu.

 

[peterra]

Jos nyt jotain lajeja lähtisin miettimään niin yleisurheilu, painonnosto ja telinevoimistelu.

Eikös "vanhaan aikaan" ollut tapana juoksuttaa ihan valtavasti? Olen ymmärtänyt, että esim. juokseminen ei ole oikein hyvä tukiharjoitus luistelulle ja nykyään tätä ei suositella.

 

[Väärävaihto]

joka ei jaksanut pysyä hyvässä luisteluasennossa

Jos ei jaksa pysyä luistelu/peliasennossa, niin silloin on fysiikka pahasti vajavainen. Mutta onneksi sitä saa treenaamalla kuntoon ja luistelua varten kuten kaikkea muutakin on erittäin tärkeää, että vartalonhallinta kokonaisuudessaan on kunnossa.

 

[Glove]

Eikös "vanhaan aikaan" ollut tapana juoksuttaa ihan valtavasti? Olen ymmärtänyt, että esim. juokseminen ei ole oikein hyvä tukiharjoitus luistelulle ja nykyään tätä ei suositella.

Ei juokseminen tee pahaa nuorelle urheilijalle, mutta siinä olet oikeassa, ettei se luisteluun paljoa auta. Hyvin toteutettu yleisurheiluharjoittelu on kuitenkin paljon muutakin kuin juoksemista. Nopeutta, voimaa, hyppyjä, loikkia jne. Jotka taas auttavat enemmän siihen luisteluunkin.

 

[ijuka]

Joogahan on tuohon todella hyvä. Siis juuri siihen että esim. jaksaa pysyä oikeaoppisessa luisteluasennoissa, että ryhti pysyy aina hyvänä jne, ja lapsille sen ei pitäisi myöskään olla erityisen kuormittavaa toisin kuin kuntosali saattaa olla. Notkeus on myös todella tärkeää esim. loukkaantumisten välttelemiseksi, ja mielestäni jooga on tehokkaampi ja funktionaalisempi keino sitä saada kuin esim. venytteleminen.

 

[5hole]

Ylläoleviin liittyen, lisäisin kaikki koordinaatioon ja tasapainoon liittyvät harjoittelut myös. Toki joogassa näitä tulee mukana.
Tikasharjoitteet ovat hyviä ja siinä lisäknoppina tärkeää muistuttaa käsien mukanaolo.

 

[Zentteri]

Luisteluvalmennusta voi opiskella saatavilla olevista kirjoista ja lopputöistä joita löytää netistä ylenmäärin.
Toisekseen voi käydä luisteluleireillä ja luisteluvalmentajien juttusilla keskustelemassa, näitä on jääkiekkoiitolla ja myös yksityisiä on siellä täällä.
Seuroissa saattaa olla myös (Ringette seuroissa homma usein paremmin hoidettu kuin lätkässä). Luisteluvalmentaja osaa myös opastaa luistimen, nauhoituksen ja teräprofiilin valinnassa jolla on myös merkitystä. Nykyisin taitaa olla jokin sädeteroitus kaikilla junioreilla.

Luistelutekniikkaa voi tutkia useammalta kantilta :käännökset, teränkäyttö, suoraluistelu. Luistelu opetus aloitetaan heti liu'un jälkeen erilaisista käännöksistä. Hyvä luistelija erottuu nimenomaan suunnanmuutoksissa. Suoraluisteluun on omat erityisjuttunsa joilla saadaan eroa muihin.

Erityisesti luistelun oheisharjoitteet liittyvät enemmän liikkuvuuteen ja lihaskuntoon/voi mantuottoon keskivartalon, lantion ja alaselkä/pakara/etu-ja takareisien alueella.

Tehokkaita oheiharjoitusliikkeitä juuri luisteluun (perusoheisten lisäksi) :
askelkyykyt (liikkuvuus, lihaskunto), luisteluloikat ja yhden jalan hypyt (voimantuotto, tasapaino). Kun ollaan tarpeeksi pitkällä pohjissa, lisäpainot, tanko ja kyykyt tulevat mukaan. Myöhemmin yhden jalan kyykkyä tehdään aikamoisia määriä ja lisäpainoilla.

Suurimmat ongelmat ovat yleensä ensin liikkuvuuden puolella, sitten lihaskunnon puolella. Eli aktiiviset liikkuvuusharjoitteet pitäisi olla läsnä joka treenissä.

 

[Kelju K. Kojootti]

Täytyykin kysyä täältä ihan, kun on ammattilaisia paikalla, kuinka esim. luistelua pitäs harrastaa kehityksen optimoimiseksi? Millaisia lajeja esim. nuoren tulisi harrastaa luistelun lisäksi, joka tukisi luistelun kehitystä? Ehkä epäsuora tapa kysyä yksinkertaisesti, millaisia tukiharjoitteita luistelulle käytätte.

Kesällä rullaluistelua. En tiedä, paljonko tätä tehdään, mutta on erinomaista treeniä luistelulihaksille ja hengitys- ja verenkiertoelimistölle.

 

[Kake74]

Huomenta.
Tässä ny painellu menemään kohta 9 kautta, eri ikäisten, F, E, D, ja nyt taas E-junnujen kanssa.
Oon huomannu semmosen jotenkin itseä aika lailla häiritsevän ilmiön yleistyvän, ja olisin teiltä kyselly onko samaa muualla.
Kyse on siitä, että ku ollaan ns. lapsi kiekko-vaiheessa, jättävät pelaajat pelejä edeltävällä viikolla treenejä väliin, mutta ilmestyvät peliin.
Joukkueen ja seurankin kanssa on sovittu, että peleihin tullaan harjoitusten kautta. Oma moraalini ei kestä laittaa omia poikiani peliin, jos treenit on jääny käymättä.
Osaa vanhemmista se ei haittaa.
Sitoutuminen ja yhteisten sääntöjen mukaan toimiminen ovat yksi tärkeimpiä oppeja lapsille tulevaan elämään.
Nykyään tuntuu, että ei ole mitään väliä sillä, mitä sovitaan, kun "meidän poika" saa tulla peliin, koska se "haluaa", vaikkei häntä treenaaminen niin kiinnostakaan.
Tässä toimitaan väärin ennen kaikkea niitä lapsia kohtaan, jotka säännöllisesti käyvät kaikissa treeneissä, ovat motivoituneita ja innokkaita, myös harjoittelun suhteen.
Onko teillä vastaavanlaista kokemusta?

 

[hege]

@Kake74 , samaa ilmiötä on meillä ollut fudiksen puolella ja se on hankalaa koska usein peliä edeltävät treenit on kuitenkin peliryhmälle hieman kevyemmät ja painottuvat enemmän peliin liittyviin taktisiin asioihin eli jos tiedetään että vastustava pelaa vaikka kahdella kärjellä niin on treenattu sitä varten tai sitten harjoiteltu jotain avauskuviota missä ollut vaikeuksia aikaisemmassa pelissä. Ongelma ei ole niinkään kilpajoukkueessa vaan jonkin verran haastajissa ja erityisesti harrastajissa.

Erityisesti haastajissa (ja paremmassa harrastejengissä) tämä on ongelma koska haastajien pelit kuitenkin kovia ja iso osa käy sen peliä edeltävän treenin/treenit ja näin on oppinut jonkun taktisen kuvion mitä sovittu tehtäväksi pelissä ja ne taas jotka ollut poissa on sitten pelissä asiasta aivan pihalla ja koko joukkueen peli kärsii siitä. Joskus oli tunne, että tietyt pelaajat oli säännöllisti poissa yhden treenin ennen pelia ja toisen pelin jälkeen ja käytännössä joiden osalta kävi niin että kun tiedettiin että esimerkiksi maanantaina ja perjantaina oli pelit niin jotkut eivät sitten olleet pelien välissä treeneissä lainkaan ja pahimmillaan olivat poissa maanantain peliä edeltävän treenin. Tämän kaltainen malli on todella epäreilu joukkuetta kohtaan koska sitä oli vaikea ennakoida aluksi ja siihen puuttuminen tuntuu myös vaikealta kun meidän kulttuurissa ei ole normaalia tiputtaa pois joukkueesta jo kutsuttuja pelaajia. Sitten on vielä se vanhempien ristiriita siitä, että oman lapsen ei haluta rasittua liikaa mutta toisaalta oman lapsen pitäisi päästä kuitenkin pelaamaan kilparyhmään.

Meillä asiaa yritetty "ohjata" sillä, että pelikutsut laitettiin vasta 4-5 päivää ennen peliä ja vain seuraavaan peliin mikä kyllä vähän auttoi mutta vastaavasti aiheutti vanhempien puolelta jonkin verran valitusta, mutta se on kyllä tuonut vähän lisää ryhtiä haasteryhmään.

 

[Kake74]

@Kake74 , samaa ilmiötä on meillä ollut fudiksen puolella ja se on hankalaa koska usein peliä edeltävät treenit on kuitenkin peliryhmälle hieman kevyemmät ja painottuvat enemmän peliin liittyviin taktisiin asioihin eli jos tiedetään että vastustava pelaa vaikka kahdella kärjellä niin on treenattu sitä varten tai sitten harjoiteltu jotain avauskuviota missä ollut vaikeuksia aikaisemmassa pelissä. Ongelma ei ole niinkään kilpajoukkueessa vaan jonkin verran haastajissa ja erityisesti harrastajissa.

Erityisesti haastajissa (ja paremmassa harrastejengissä) tämä on ongelma koska haastajien pelit kuitenkin kovia ja iso osa käy sen peliä edeltävän treenin/treenit ja näin on oppinut jonkun taktisen kuvion mitä sovittu tehtäväksi pelissä ja ne taas jotka ollut poissa on sitten pelissä asiasta aivan pihalla ja koko joukkueen peli kärsii siitä. Joskus oli tunne, että tietyt pelaajat oli säännöllisti poissa yhden treenin ennen pelia ja toisen pelin jälkeen ja käytännössä joiden osalta kävi niin että kun tiedettiin että esimerkiksi maanantaina ja perjantaina oli pelit niin jotkut eivät sitten olleet pelien välissä treeneissä lainkaan ja pahimmillaan olivat poissa maanantain peliä edeltävän treenin. Tämän kaltainen malli on todella epäreilu joukkuetta kohtaan koska sitä oli vaikea ennakoida aluksi ja siihen puuttuminen tuntuu myös vaikealta kun meidän kulttuurissa ei ole normaalia tiputtaa pois joukkueesta jo kutsuttuja pelaajia. Sitten on vielä se vanhempien ristiriita siitä, että oman lapsen ei haluta rasittua liikaa mutta toisaalta oman lapsen pitäisi päästä kuitenkin pelaamaan kilparyhmään.

Meillä asiaa yritetty "ohjata" sillä, että pelikutsut laitettiin vasta 4-5 päivää ennen peliä ja vain seuraavaan peliin mikä kyllä vähän auttoi mutta vastaavasti aiheutti vanhempien puolelta jonkin verran valitusta, mutta se on kyllä tuonut vähän lisää ryhtiä haasteryhmään.

Kiitos viestistäsi.
Mä pelasin kans kilpaa aikanani. Joskus ennen ajanlaskun alkua siis :)
Sillon jengi ja Goutsi oli arvostettavia instituutiota. Oli etuoikeus olla osa jengiä.
Nykyvanhemmat, tässä minä ensin-yhteiskunnassa ajattelevat todella paljon itseään, ja sitä kautta omaa lastaan.
Lisäksi olen havainnut, että kovalla liekillä treenaavat ja pelaavat muksut ovat näiden mukavuus-vanhempien silmissä toisen luokan kansalaisia. Koska "Ei lapsi voi jaksaa" noin paljoa treenata.
No kyllä ne jaksaa, ja jaksaisivat pelata paljon enemmänkin.
Jotenkin näen itse, että ns. harrastepolku ja kilpapolku pitäisi eriyttää aikaisin. Ja sitten ottaa pelaajia kilpapolulle kokeilemaan, jos sitä intohimoa löytyy vaikkapa 12-vuotiaaksi vartuttua. Vanhemman poikani joukkue hävisi todella rajuin numeroin, ja jotku pelaajat oli kopissa naureskellut matsin jälkeen. Goutsi oli ottanut siihen kuulemma kovasti kiinni, mikä on hienoa. Pointtini on se, että miksi ovat kilpapolulle lähdössä, jos tappiot naurattavat?
Veikkaan, että siksi kun ajatusmaailma on että, "tää nyt on vasta D-junnutoimintaa, eikä näillä ny niin väliä ole"
Kyllä sillä motivoituneille lapsille on väliä. Ja paljonkin. Ne vaativat itseltään, ja edellyttävät sitä muiltakin.

 

[obi-wan]

Jos siellä on esimerkiksi muita harrastuksia takana niin ei tuo ole mikään ongelma. Ja kääntäen voi myös olla niin, että siinä aina paikalla olevassa ryhmässä on niitä jotka pakotetaan paikalle. Itselle on osunut niitä jotka pelaa koska vanhemmat käskee ja ei sekään ole hyvä tilanne. Ja kun puhutaan E-junioreista niin se on harrastus, ei mitään muuta.

Sitten taas jos teillä on liian isot peliryhmät niin se on ongelmaksi. Ja se on helppo ratkaista jakamalla ryhmät

 

[Glove]

@Kake74 Kun kerran on sovittu, että ne pelaa, jotka reenaa niin yksinkertaisesti pidätte siitä linjasta kiinni. Eli yksinkertaisesti ette laita poissaolleen pelaajan nimeä pöytäkirjaan, jolloin tämä ei voi pelata. Kyllä ne vanhemmatkin sen oppii kun pidätte siitä kiinni. Juniorit taitaa asian ymmärtää helpommalla.

SItten nämä paljon reenaavat. Kyllä, olen havainnut samaa mitä sinäkin. Mutta oikeassa olet, lapsi kyllä voi ja pystyy reenaamaan isojakin määriä. Kun vaan harjoittelu pidetään tarpeeksi monipuolisena, eikä yksipuolisen rasituksen seurauksena synny rasitusvammoja. Näitäkin on tullut nähtyä ja ihan ammattivalmentajan valmennettavissa.

 

[se7en]

Mun mielestä tuossa E-ikäisenä (mitä ne on ~9-10v? Täällä puhutaan Ux) pelaajat on kuitenkin vielä lapsia ja se pitää ottaa huomioon harjoittelumäärissä. Tärkeää on, että harrastus on mielekäs, eikä vielä revitä ihan kaikkia mehuja. Kyllä sen lapsesta näkee, jos haluja on treenata maksimimäärät ja tavoitteet on korkealla. Sekin on ihan ok, mutta en itse lähtisi eriarvoistamaan vielä tuossa iässä, jos ei nyt ihan säännöllisesti jätetä suurta osaa treeneistä väliin ja ilmaannuta vain peleihin.

Ja jos asia oli noin, niin sitten ehkä kysyä lapselta, että onko harjoituksissa jotain sellaista mitä voisi korjata, jotta harrastaminen olisi mielekkäämpää. Kyse voi olla ihan pikkujutusta, joka ei välttämättä liity mitenkään itse harjoituksiin.

Itse olen toistaiseksi omien U7-poikien kanssa sillä linjalla, että käydään jaksamisen mukaan. Pääprioriteetti on jääharjoituksissa ja peleissä, mutta oheisharjoitteluja voidaan vielä jättää väliin. Liikkumisen puutteesta ei kuitenkaan jää kiinni. Ensisijaisesti tarkoitus on harrastaa ja saada aikuisuuteenkin hyviä, terveitä elämäntapoja.

 

[Glove]

@se7en E-ikäiset on U11 ja U12 ikäluokat. Eli juuri siinä iässä, jossa huonolla harjoittelulla voidaan jopa pilata mahdollisuudet tavoitella huippua. Ok, hieman kärjistetty, mutta tuossa iässä pitää harjoittelun olla laadukasta, monipuolista ja määrältään riittäävää. Reenit + muu liikunta > 20 h/vko monipuolista toimintaa. Joillekin se tarkoittaa useampaa lajia ja vähemmän omatoimista, toisille taas yhtä lajia ja enemmän omatoimista touhuamista. Muistaa vaan, että on harjoiteltava taidon lisäksi, nopeutta, voimaa ja kestävyyttä. Loppujen lopuksi siis aika yksinkertaista.

 

[obi-wan]

@se7en E-ikäiset on U11 ja U12 ikäluokat. Eli juuri siinä iässä, jossa huonolla harjoittelulla voidaan jopa pilata mahdollisuudet tavoitella huippua. Ok, hieman kärjistetty, mutta tuossa iässä pitää harjoittelun olla laadukasta, monipuolista ja määrältään riittäävää. Reenit + muu liikunta > 20 h/vko monipuolista toimintaa. Joillekin se tarkoittaa useampaa lajia ja vähemmän omatoimista, toisille taas yhtä lajia ja enemmän omatoimista touhuamista. Muistaa vaan, että on harjoiteltava taidon lisäksi, nopeutta, voimaa ja kestävyyttä. Loppujen lopuksi siis aika yksinkertaista.

Niin, tuossa iässä pitää olla myös lapsi. 20 h per viikko ohjattua aktiviteettia on liikaa. Ellei iskä ja äiti toivo Jani-Petteristä NHL-starbaa

 

[Kake74]

Niin, tuossa iässä pitää olla myös lapsi. 20 h per viikko ohjattua aktiviteettia on liikaa. Ellei iskä ja äiti toivo Jani-Petteristä NHL-starbaa

Ei kirjoittaja puhu 20 tunnista ohjatusta aktiviteetista. Vaan liikuntamäärästä.
Olen @se7en kanssa samoilla linjoilla. 20 timmaa per viikko pitäs mennä liikunnan ja muun ulkotouhuilun parissa.
Nivelet vahvistuu :)

 

[Glove]

Niin, tuossa iässä pitää olla myös lapsi. 20 h per viikko ohjattua aktiviteettia on liikaa. Ellei iskä ja äiti toivo Jani-Petteristä NHL-starbaa

Kuten tuossa edellä kirjoitin "reenit + muu liikunta." Se muu liikunta on usein sitä lapsena olemista: koulumatkat, välituntipelit, pihapelit, veljen kanssa painiminen, perheen kanssa ulkoilu jne.

Suurin määrä mitä tuon ikäisellä (U12) olen kuullut ohjattua toimintaa, on ollut 15 h/vko. Kyseessä useampaa lajia harrastanut juniori. Eikä se energia loppunut vielä siihen, oli koko ajan muutenkin liikunnallisesti aktiivinen. Liikunta oli hänen leikkinsä. Eikä se juniori siitä rikki mennyt, mutta en väitä, että tämmöinen sopisi kaikille.

 

[se7en]

Ei kirjoittaja puhu 20 tunnista ohjatusta aktiviteetista. Vaan liikuntamäärästä.
Olen @se7en kanssa samoilla linjoilla. 20 timmaa per viikko pitäs mennä liikunnan ja muun ulkotouhuilun parissa.
Nivelet vahvistuu :)

Tarkoitit varmaan @Glove, mutta joo vaikea olla eri mieltä. Kyllä liikkua pitää ja näin, mutta ohjatussa toiminnassa tulee / saattaa tulla henkiset rajat vastaan.

 

[Kake74]

Tarkoitit varmaan @Glove, mutta joo vaikea olla eri mieltä. Kyllä liikkua pitää ja näin, mutta ohjatussa toiminnassa tulee / saattaa tulla henkiset rajat vastaan.

Sori. @Glove piti tägätä.

 

[Canis Lupus]

Kuten tuossa edellä kirjoitin "reenit + muu liikunta." Se muu liikunta on usein sitä lapsena olemista: koulumatkat, välituntipelit, pihapelit, veljen kanssa painiminen, perheen kanssa ulkoilu jne.

Suurin määrä mitä tuon ikäisellä (U12) olen kuullut ohjattua toimintaa, on ollut 15 h/vko. Kyseessä useampaa lajia harrastanut juniori. Eikä se energia loppunut vielä siihen, oli koko ajan muutenkin liikunnallisesti aktiivinen. Liikunta oli hänen leikkinsä. Eikä se juniori siitä rikki mennyt, mutta en väitä, että tämmöinen sopisi kaikille.

Meillä junnulla tuli valitettava vamma, joka estää nyt kaiken kontaktiurheilun (lue "pelaamisen") useita kuukausia eteenpäin. On juuri U10-ikäinen. Käsittämättömän paska tuuri sattui käymään - shit happens.

Tilanne meni nyt oikeastaan sellaiseksi, että kunhan kuntoutusprosessi tulee aikanaan "valmiiksi", on vaihtoehtona harrastuksen ottaminen reilusti entistäkin vakavammin tai aivan höntsäilyyn siirtyminen. On todella kivuliasta katsoa vierestä, kun lapsi ei pääse toteuttamaan itseään normaalisti, mikä olisi noin kymmenen tuntia ohjattua joukkuetoimintaa ja vähintään saman verran kaikkea muuta liikunnallista viikossa.

Tässäkin tilanteessa pitkäaikainen liikuntaharrastus onneksi näkyy. Kuntoutusliikkeistä ei luisteta, ohjeita noudatetaan ja tavoitteitakin asetetaan. Kauden 22-23 alkuun mennessä pelikuntoiseksi on meillä proggiksena seuraavat kuukaudet. Heitän edistymisestä viestejä todennäköisesti ketjuun. En olisi fysiikkavalmentajan roolia itselleni välttämättä halunnut.

 

[Kake74]

Meillä junnulla tuli valitettava vamma, joka estää nyt kaiken kontaktiurheilun (lue "pelaamisen") useita kuukausia eteenpäin. On juuri U10-ikäinen. Käsittämättömän paska tuuri sattui käymään - shit happens.

Tilanne meni nyt oikeastaan sellaiseksi, että kunhan kuntoutusprosessi tulee aikanaan "valmiiksi", on vaihtoehtona harrastuksen ottaminen reilusti entistäkin vakavammin tai aivan höntsäilyyn siirtyminen. On todella kivuliasta katsoa vierestä, kun lapsi ei pääse toteuttamaan itseään normaalisti, mikä olisi noin kymmenen tuntia ohjattua joukkuetoimintaa ja vähintään saman verran kaikkea muuta liikunnallista viikossa.

Tässäkin tilanteessa pitkäaikainen liikuntaharrastus onneksi näkyy. Kuntoutusliikkeistä ei luisteta, ohjeita noudatetaan ja tavoitteitakin asetetaan. Kauden 22-23 alkuun mennessä pelikuntoiseksi on meillä proggiksena seuraavat kuukaudet. Heitän edistymisestä viestejä todennäköisesti ketjuun. En olisi fysiikkavalmentajan roolia itselleni välttämättä halunnut.

Todella harmillinen juttu.
Ja tsemiä hitosti kuntoutukseen.