Mainos

Juniorivalmentajat

  • 262 707
  • 982
Suosikkijoukkue
Joensuulaispelaajien edustamat joukkueet
Niin, itse olen sitä koulukuntaa, että aika pitkällekin valmennuksessa voisi keskittyä nimenomaan yksilötaitojen kehittämiseen.
Juurikin näin ja näinhän se varmasti meneekin suurimmassa osassa seuroja. Mitä olen jutellut toimijoiden kanssa, niin paikallisten kuin muuallakin päin Suomea toimivien, niin kyllä valmentajilla ja seuroilla on pääpaino juuri yksittäisten pelaajien kehittämisessä. Sitä mukaa, kun yksilöitä ja heidän lajitaitojaan saadaan kehitettyä, saadaan autettua pelaajia sitten aina myös aikuistensarjoihin asti.
 
Viimeksi muokattu:

Häkkinaamari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Björklöven, MoDo
Juurikin näin ja näinhän se varmasti meneekin suurimmassa osassa seuroja. Mitä olen jutellut toimijoiden kanssa, niin paikallisten kuin muuallakin päin Suomea toimivien, niin kyllä valmentajilla ja seuroilla on pääpaino juuri yksittäisten pelaajien kehittämisessä. Sitä mukaa, kun yksilöitä ja heidän lajitaitojaan saadaan kehitettyä, saadaan autettua pelaajia sitten aina myös aikuistensarjoihin asti.
Yksilötaitojen kehittämisestä.
Sori vaan, mutta sen verran mitä olen junnukiekkoa seurannut (15 v aktiivisesti) niin monessakaan keski- pikkuseurassa yksilöitä ei osata eikä uskalleta kehittää niin kuin pitäisi.

Moni otovalkku on yhä edelleen "kaikki pelaa" -systeemin kannattaja. Yllättyisitte jos tietäisitte, miten paljon kaikkipelaavalkkuja junnukaukaloissa pyörii. Hyviä yksilöitä jää kehittämättä, koska valkku haluaa olla hyvää pataa kaikkien kanssa.

Sitten on tämä ei "uskalleta kehittää yksilöä" -aspekti.
Seurat, joiden toiminta on riippuvaista isien ja äitien yritysten sponsorirahoista joutuvat rahallisen pakon edessä viemään sponssirahojen tuojien vesoja eteenpäin.
Lahjakkaampi junnu saa vähemmän peliaikaa vielä U16 ja U18 joukkueissa koska kukkaronyörivanhemmat istuvat katsomossa sekuntikello kourassa.
Raha puhuu, mikä on ymmärrettävää.
Olen konkreettisesti nähnyt tätä viime kaudella Jyväskylän ja pääkaupunkiseudun seuroissa. Hieman on sukulainen kertonut samanlaisesta meiningistä myös pohjanmaan suunnalta.

Pohjoisessa taas Kärpät hoitaa, eikä vanhempien mussutuksille jää tilaa.

Ja tärkeää on myös muistaa, että ulkopuolisia junnuja ja heidän vanhempiaan kohdellaan kaikissa seuroissa aina kylmällä kädellä. Ulkoapäin tuleva U16 tai U18 junnu on aina "omien" junnujen kilpailija. Aina.

Vanhemmille voinkin antaa tällaisen ohjeen: jos junnussa on lupausta, muuttakaa isoon seuraan viimeistään U14 ikäluokassa. Siinä ajassa ehtii kasvaa seuran hierarkiaan sisään, vanhemmat ehtivät kasvattaa talkoopankkiaan ja junnu etabloituu joukkueeseen.
Kaikki myöhäisempi siirtyminen keskisuuri- tai pikkuseurasta vaikkapa liigaseuraan on - no - liian myöhäistä.
 

Kake74

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Junior-Pelicans, KooKoo-Juniorit
Yksilötaitojen kehittämisestä.
Sori vaan, mutta sen verran mitä olen junnukiekkoa seurannut (15 v aktiivisesti) niin monessakaan keski- pikkuseurassa yksilöitä ei osata eikä uskalleta kehittää niin kuin pitäisi.

Moni otovalkku on yhä edelleen "kaikki pelaa" -systeemin kannattaja. Yllättyisitte jos tietäisitte, miten paljon kaikkipelaavalkkuja junnukaukaloissa pyörii. Hyviä yksilöitä jää kehittämättä, koska valkku haluaa olla hyvää pataa kaikkien kanssa.

Sitten on tämä ei "uskalleta kehittää yksilöä" -aspekti.
Seurat, joiden toiminta on riippuvaista isien ja äitien yritysten sponsorirahoista joutuvat rahallisen pakon edessä viemään sponssirahojen tuojien vesoja eteenpäin.
Lahjakkaampi junnu saa vähemmän peliaikaa vielä U16 ja U18 joukkueissa koska kukkaronyörivanhemmat istuvat katsomossa sekuntikello kourassa.
Raha puhuu, mikä on ymmärrettävää.
Olen konkreettisesti nähnyt tätä viime kaudella Jyväskylän ja pääkaupunkiseudun seuroissa. Hieman on sukulainen kertonut samanlaisesta meiningistä myös pohjanmaan suunnalta.

Pohjoisessa taas Kärpät hoitaa, eikä vanhempien mussutuksille jää tilaa.

Ja tärkeää on myös muistaa, että ulkopuolisia junnuja ja heidän vanhempiaan kohdellaan kaikissa seuroissa aina kylmällä kädellä. Ulkoapäin tuleva U16 tai U18 junnu on aina "omien" junnujen kilpailija. Aina.

Vanhemmille voinkin antaa tällaisen ohjeen: jos junnussa on lupausta, muuttakaa isoon seuraan viimeistään U14 ikäluokassa. Siinä ajassa ehtii kasvaa seuran hierarkiaan sisään, vanhemmat ehtivät kasvattaa talkoopankkiaan ja junnu etabloituu joukkueeseen.
Kaikki myöhäisempi siirtyminen keskisuuri- tai pikkuseurasta vaikkapa liigaseuraan on - no - liian myöhäistä.
Eipä se isossa seurassa sen erilaisempaa ole D-junnuvaiheeseen asti ole.
Liiton säännötkin kieltävät ns. peluuttamisen.
Toki sen havainnut, että nykyiset valmennuspäälliköt eivät joiltain osin uskalla tehdä ajoissa ratkaisuja tasoryhmien välillä, riippuen vanhempien statuksesta.
Ja näin ollen AAA-toiminnassa on mukana lapsia, joilla ei sinne riitä.
Goutsien kädet ovat aika sidotut pelaajien pelaamisen suhteen ennen U15 ikäluokkaa.
 

Häkkinaamari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Björklöven, MoDo
Eipä se isossa seurassa sen erilaisempaa ole D-junnuvaiheeseen asti ole.
Liiton säännötkin kieltävät ns. peluuttamisen.
Toki sen havainnut, että nykyiset valmennuspäälliköt eivät joiltain osin uskalla tehdä ajoissa ratkaisuja tasoryhmien välillä, riippuen vanhempien statuksesta.
Ja näin ollen AAA-toiminnassa on mukana lapsia, joilla ei sinne riitä.
Goutsien kädet ovat aika sidotut pelaajien pelaamisen suhteen ennen U15 ikäluokkaa.
Juuri näin.
Ja sitten ollaan huuli pyöreenä, että miksi ei tule enemmän huippuja.
Huippuja ei tule, koska niitä ei kasvateta.
Meillä pakotetaan kaikki junnut harmaaseen keskikastiin, se on totta.

Ja olen pannut merkille, että keskikastiin kuuluvien liigajoukkueiden junnuvalkut/-päälliköt hamuavat U16 pelaajia muista joukkueista lupauksilla pelipaikasta ensimmäisessä ketjussa - vaikka todellisuudessa pelaajaa ei aiota laittaa lähellekään ekaa ketjua. Eikä pelaajaa aiota myöskään kehittää, vaan omia junnuja viedään menestysputkeen.
Ulkopuolelta tulevia junnuja halutaan mukaan yhdestä syystä: ne ovat maksumiehiä.

Veikkaan, että taustalla on joku NHL palkkio, jonka saa, jos oma junnu pääsee NHLään.
Siksi muualta tulleita ylli U14 junnuja ei kehitetä, koska niiden junnujen palkkiorahat menisivät kasvattajaseuralle? Kysmysmerkki edellisessä lauseessa on paikallaan, koska tämä on kuvio, josta en tiedä yhtään mitään.
Jos paikalla on joku, joka osaa sanoa näistä odotettavissa olevista mahdollisista NHL palkkioista junnukiekkoiluun liittyen, olisi hienoa, jos kertoisit.
Ja selkeästi. Mulla on vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia juttuja
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Joensuulaispelaajien edustamat joukkueet
Siksi muualta tulleita ylli U14 junnuja ei kehitetä, koska niiden junnujen palkkiorahat menisivät kasvattajaseuralle?
Eikös Liigaseurat hanki juuri kärkijunnuja, eikä mitään maksumiehiä riveihinsä ja kyllähän heitäkin kehitetään siinä, missä omiakin junnuja. Kilpailu on kovaa ja pelipaikka voi olla sitten muuta kuin, mikä on ollut odotusarvona. Eihän etukäteen sinänsä voi luvata mitään paikkaa, vaan harjoitukset ja pelit sen sitten näyttää, mihin rahkeet riittää. En muista enää itsekään, miten nämä kasvattajakorvaukset menevät, mutta niitähän saa muutkin seurat, mitä pelaajan uran varrella on ollut, kuin vain alkuperäinen kasvattajaseura.
 

Alavaari

Jäsen
Tässä kun puhutaan varmaan iloisesti ristiin leijonaliigalaisista ja U18-pelaajista, niin on kyllä lopulta hankala hahmottaa, mitä mieltä kukin oikeasti on.

Kyllä kai nyt alakouluikäisten peleissä pitääkin kaikkien pelata, mielellään yhtä paljon jos pelihalut ovat samaa luokkaa, eikä ketään kehitetä muiden kustannuksella. Eikä edes mitään AAA-jengejä rakennella paitsi korkeintaan jos nähdään että se aidosti hyödyttää kaikkia pelaajia ja mielellään vielä sarjaa kokonaisuutenakin.

Ja kyllä ilmoittaudun kaikki pelaa -valkuksi, kontekstina ainakin U12 ja nuoremmat. Olisin varmaan U13-U14 -tasollakin samaa mieltä. Kuitenkin sillä rajauksella, että puhutaan pelaajista, jotka haluavat pelata ja myös osoittavat sen osallistumalla kohtuullisissa määrin harjoituksiin.
 

Alavaari

Jäsen
En muista enää itsekään, miten nämä kasvattajakorvaukset menevät, mutta niitähän saa muutkin seurat, mitä pelaajan uran varrella on ollut, kuin vain alkuperäinen kasvattajaseura.
En muista itsekään tarkkaan mutta minusta se menee jopa niin päin, ettei alkuperäisellä pikkujunnuajan kasvattajaseuralla ole niinkään merkitystä, vaan juuri sillä mitä tapahtuu tietyn ikävaiheen jälkeen (U14 tai sinnenpäin). Nyt pitäisi tietysti kaivaa se korvausten logiikka jostain näkyviin mutta muistelisin myös, että useamman seuran tapauksessa niitä vielä jyvitetään sen mukaan, kauanko ollut missäkin. U14 Janakkalan Urhot 1 vuosi + siitä eteenpäin Tappara 3 vuotta --> korvaukset samassa suhteessa, tai jotain semmoista.

Edit: muistelin NHL-kasvattajakorvausten aikajänteitä. Kotoisissa korvauksissa näyttäisi olevan vähän pidempi aikajänne.
 
Viimeksi muokattu:

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Tässä kun puhutaan varmaan iloisesti ristiin leijonaliigalaisista ja U18-pelaajista, niin on kyllä lopulta hankala hahmottaa, mitä mieltä kukin oikeasti on.

Kyllä kai nyt alakouluikäisten peleissä pitääkin kaikkien pelata, mielellään yhtä paljon jos pelihalut ovat samaa luokkaa, eikä ketään kehitetä muiden kustannuksella. Eikä edes mitään AAA-jengejä rakennella paitsi korkeintaan jos nähdään että se aidosti hyödyttää kaikkia pelaajia ja mielellään vielä sarjaa kokonaisuutenakin.

Joo nyt alettiin puhua myös NHL-korvauksista pelaajien suhteen, joten itsekin ehkä pudotan hanskat tästä keskustelusta. Tai tosiaan kuten Alavaari yllä toteaa, niin olisi ehkä hyvä kertoa aina kärkeen minkä ikäisistä pelaajan aluista puhuu. Itse puhun alakouluikäisistä, joille mielestäni yhä tärkeintä harrastamisessa on liikkuminen ja se, että saisi itselleen aikuisiälle hyvän harrastuksen. Toki on samalla hyvä huomata keillä on mahdollisesti eväitä enempään ja pidemmällekin, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei sitä vielä pienissä oikein edes tiedä.

Sen olen kuitenkin lyhyen urani aikana lähellä juniorijoukkuetta seuranneena huomannut, että valmennuksissa on VALTAISIA eroja. Jotkut huutavat suurinpiirtein pää punaisina ohjeita ekaluokkalaisille kentälle ja ovat hyvinkin kriittisiä tekemisen suhteen. Sitten on toisella puolella rauhallisempi porukka, joka antaa poikien pelata. Ohjeet annetaan sitten vaihtopenkillä tai harjoituksissa. Peleissä on tarkoitus nauttia ja kerätä harjoituksissa opittua hedelmää.

Jokainen voi tietysti itse miettiä mikä on omasta mielestä parempi tapa. Minusta on syytä koko ajan muistaa, että kyse on kuitenkin lapsista oikeastaan 18 ikävuoteen saakka. Toki on selvää, että vaatimustaso nousee vuosi vuodelta. Lisäksi uskon, että parhaat löytää sitten isompiin seuroihin ja sitä kautta mahdollisesti (toivottavasti) paremman valmennuksen piiriin, kun aika on kypsä.
 

Alavaari

Jäsen
Nimimerkin @se7en kanssa täsmällen samoja havaintoja.

antaa poikien pelata

Tähän vielä täsmennys: ... ja tyttöjen. Tytötkin tässä maassa kiekkoilevat. Heistä ei sattumoisin ole missään vaiheessa tulossa mitään NHL-korvauksia, eikä pikaisesti vilkaisten muitakaan korvauksia (kukapa ne maksaisi). En sitten tiedä, minkä verran tämä vaikuttaa seurojen intoon järjestää tyttötoimintaa.

En vastusta noita kasvattajakorvauksia sinänsä. En myöskään tiedä, onko niillä todellisuudessa vaikutusta siihen, mitä toimintaa seurat katsovat aiheelliseksi järjestää. Mutta jos on, en varsinaisesti itse pidä siitä, että kaupallisen urheilun logiikka valuu selkeinä taloudellisina kannustinvaikutuksina myös seurojen joukkuekarttoihin.

Tosiasiassa uskon kyllä edelleen, että tämä voimakas painotus poikiin on enemmän kulttuurikysymys.
 

Häkkinaamari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Björklöven, MoDo
Joo nyt alettiin puhua myös NHL-korvauksista pelaajien suhteen, joten itsekin ehkä pudotan hanskat tästä keskustelusta. Tai tosiaan kuten Alavaari yllä toteaa, niin olisi ehkä hyvä kertoa aina kärkeen minkä ikäisistä pelaajan aluista puhuu. Itse puhun alakouluikäisistä, joille mielestäni yhä tärkeintä harrastamisessa on liikkuminen ja se, että saisi itselleen aikuisiälle hyvän harrastuksen. Toki on samalla hyvä huomata keillä on mahdollisesti eväitä enempään ja pidemmällekin, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei sitä vielä pienissä oikein edes tiedä.

Sen olen kuitenkin lyhyen urani aikana lähellä juniorijoukkuetta seuranneena huomannut, että valmennuksissa on VALTAISIA eroja. Jotkut huutavat suurinpiirtein pää punaisina ohjeita ekaluokkalaisille kentälle ja ovat hyvinkin kriittisiä tekemisen suhteen. Sitten on toisella puolella rauhallisempi porukka, joka antaa poikien pelata. Ohjeet annetaan sitten vaihtopenkillä tai harjoituksissa. Peleissä on tarkoitus nauttia ja kerätä harjoituksissa opittua hedelmää.

Jokainen voi tietysti itse miettiä mikä on omasta mielestä parempi tapa. Minusta on syytä koko ajan muistaa, että kyse on kuitenkin lapsista oikeastaan 18 ikävuoteen saakka. Toki on selvää, että vaatimustaso nousee vuosi vuodelta. Lisäksi uskon, että parhaat löytää sitten isompiin seuroihin ja sitä kautta mahdollisesti (toivottavasti) paremman valmennuksen piiriin, kun aika on kypsä.
Hienoa.
Mutta tämä keskustelu koskee nimeomaan kaikenikäisiä lapsia.
Ja tiedoksi: itselläni on niitä neljä, yksi viulisti, kolme urheilijaa.

Juuri sinuntyyppinen ajattelu tekee huippujen kehittämisestä mahdotonta.

Musiikissa ja vaikkapa matematiikassa saa olla lahjakkaita lapsia, ihan alakouluikäisiä.
Heitä tuetaan eteenpäin ja viedään muiden ohitse. Voin kertoa, että viuluistilapsella on jo 7v ikäisenä kova kisa siitä, kuka pääsee kenenkin oppiin. Sama koskee balettia.
Taitava matemaatikkolapsi saa tukea ekaluokkalaisena.
Mutta taitava jääkiekkoilija pitää sivuuttaa ja tunkea harmaaseen massaan???
Sitähän sinä tuolla kirjoituksellasi tarkoitat; että jääkiekossa kaikki olkoot samaa mössöä.
Tämä on se ainainen ongelma: lahjakas urheilija ei ole mitään, mutta jos olet lahjakas millä tahansa muulla alalla, sinua ylistetään - jo vaikkapa 9-vuotiaana.

Ja junnukoutsit - kuten sinä - tukevat näkemystä, että jääkiekko on vaan kivaa harrastamista yhdessä.
Kun kaikilla pitää olla niin kivaa.
Kunhan kukaan ei ole lahjakas.
Ja jos sattuu olemaan lahjakas, ei kannusteta eteenpäin, vaan runtataan harmaaseen mössöön.

Ja tiedoksi, kyllä lupaavat muusikot tiedetään jo nuorena, alle 6-10v. Ja heitä kohdellaan sen mukaisesti; kannustetaan, vaaditaan, odotetaan ja uskotaan.
Sama pätee urheilussa: kyllä lahjakkaat erottuvat nuorena, 8-10 ikäisenä. Se, joka muuta väittää, huijaa sekä itseään että maailmaa.

Ja vielä viimeiseksi: kyllä junnutkin tietävät, kuka on hyvä, ja kuka ei. Tällaiset "kaikkipelaa" sydänhalaussysteemit ovat junnujenkin mielestä ihan paskaa. (pahoittelen sananvalintaani)

Loppukädessä kaikki haluu voittaa.
 
Viimeksi muokattu:

Häkkinaamari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Björklöven, MoDo
Eikös Liigaseurat hanki juuri kärkijunnuja, eikä mitään maksumiehiä riveihinsä ja kyllähän heitäkin kehitetään siinä, missä omiakin junnuja. Kilpailu on kovaa ja pelipaikka voi olla sitten muuta kuin, mikä on ollut odotusarvona. Eihän etukäteen sinänsä voi luvata mitään paikkaa, vaan harjoitukset ja pelit sen sitten näyttää, mihin rahkeet riittää. En muista enää itsekään, miten nämä kasvattajakorvaukset menevät, mutta niitähän saa muutkin seurat, mitä pelaajan uran varrella on ollut, kuin vain alkuperäinen kasvattajaseura.
Periaatteessa joo, liigaseurat haluaisivat hyviä.
Mutta liigaseurat hankkivat maksajat akatemioihinsa.
Näin se menee.
Jos pelaaja pelaa akatemiassa, pelaaja on maksaja.

EDIT: Jäsenmäärä vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon tukea seura saa esim. valtiolta.

Ei kannata olla sinislmäinen.
 
Viimeksi muokattu:

Alavaari

Jäsen
En tiedä, onko @Häkkinaamari tosissaan, epäilen 90% kieli poskella heitetyksi kärjistelyksi.

Jätän kuitenkin pöytäkirjamaininnan, että "kaikki pelaa" tai "kivaa harrastamista" eivät todellakaan tarkoita sitä, että taitavia pelaajia tarvisi tunkea yhtään minnekään tai heidän kehitystään tarvisi millään tavalla jarrutella.

Toisaalta.

Nähdäkseni toteutan sekä jääkiekkoliiton, oman seurani, vanhepien että pelaajien tahtoa kun haluan nuorissa ikäluokissa mahdollistaa kaikille (innokkaille) saman mahdollisuuden harrastaa lajia. Jos ne muutamat näiden lasten kanssa vietetyt tunnit viikossa tarkoittavat, että jonkun NHL-polku lässähtääkin osoittamaan kohti aikuisiän harrastesarjaa, niin olkoon sitten niin.
 
Viimeksi muokattu:

Häkkinaamari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Björklöven, MoDo
En tiedä, onko @Häkkinaamari tosissaan, epäilen 90% trollaukseksi.

Jätän kuitenkin pöytäkirjamaininnan, että "kaikki pelaa" tai "kivaa harrastamista" eivät todellakaan tarkoita sitä, että taitavia pelaajia tarvisi tunkea yhtään minnekään tai heidän kehitystään tarvisi millään tavalla jarrutella.

Toisaalta.

Nähdäkseni toteutan sekä jääkiekkoliiton, oman seurani, vanhepien että pelaajien tahtoa kun haluan nuorissa ikäluokissa mahdollistaa kaikille (innokkaille) saman mahdollisuuden harrastaa lajia. Jos ne muutamat näiden lasten kanssa vietetyt tunnit viikossa tarkoittavat, että jonkun NHL-polku lässähtääkin osoittamaan kohti aikuisiän harrastesarjaa, niin olkoon sitten niin.
Juuri tätä.
"...jonkun NHL-polku lässähtääkin..."
Kysehän ei ole pelkästään siitä.
Kyse on tähdistä.

Keskinkertainen on sinulle riittävän hyvä.
Nautiskelepas sitä ajatusta.
Keskinkertaiset keski-ikäiset kävelysauvoineen valaistulla reitillä.

Ei kaikista tule tähtiä, se tiedetään.
Mutta he, joissa on tähtiainesta - heidän pitäisi antaa loistaa.
Me ihailemme tähtiä.
Varmaan sinäkin.

Todennäköisesti et ole itse ollut nostamassa tähtiä taivaalle.
Ehkä siksi tähtiaines on sinulle käsittämätön termi.

Mitä trollaukseen tulee: en ole trolli.
Mutta täällä pitää nähtävästi tykätä ja kirjoittaa ja vaikuttaa niin kuin on aina vaikutettu.
Minä olen uusi tuulahdus, kannattaa tottua.
Ja tosiaan, olen kuskannut sukulaisen lasta Hifkin A-junnujen harkkoihin jo 15v sitten.
Olen ollut lähellä Jypiä monta vuotta.
Tunnen Keskimaan kiekon kuin omat taskuni.
Lisäksi tiedän paljon siitä riidasta, mitä ruotsinkielisellä länsirannikolla käydään.
Ja minulla on porinseudulla hyvät lonkerot.

Trolliksi minut halutaan sen takia, että sanon, kuten asia on.
 
Viimeksi muokattu:

Alavaari

Jäsen
[edellinen viesti kokonaisuudessan]

Totean tähän vain yleisellä tasolla muutaman asian:
  • Jääkiekon harrastajamäärä on laskussa
  • Kehittyäkseen ne huiputkin tarvitsevat pelikavereita ja vastustajia
  • Ne valmentajavetoiset muutamat tunnit lasten kanssa vaikuttavat vain rajallisesti siihen päähän pelaajia, jotka liikkuvat 20+ tuntia viikossa
Teemme tästä varmaankin varsin erilaiset johtopäätökset. Omat johtopäätökseni olivat jo yllä, ja pitäydyn niissä, vaikka en olekaan kuskannut ketään HIFK:n harjoituksiin.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Tarkennetaan kaksi asiaa. En varsinaisesti ole valmentaja, vaikka treenejä olen välillä vetänytkin. Meillä on siihen osaavampia henkilöitä, mutta ei välttämättä..

Lisäksi en ole tunkemassa ketään mihinkään, mutta en myöskään pudottamassa. Sitä yritän sanoa, että lapsista kun puhutaan niin kehityskäyrissä tapahtuu suuria muutoksia jo pelkästään siksi, että lapset kasvaa eri tahtiin. Tärkeää on pitää mahdollisimman pitkään mahdollisimman paljon harrastajia mukana.

Se on tärkeää kansanterveyden kannalta, mutta myös huippujen tekemisen ja löytämisen näkökulmasta. Ja tämä on fakta. Ei tarvitse edes olla uusi tuulahdus sen todetakseen.
 
Suosikkijoukkue
Joensuulaispelaajien edustamat joukkueet
Tärkeää on pitää mahdollisimman pitkään mahdollisimman paljon harrastajia mukana.
Juurikin näin. Kilpaikäluokkiin mennessä, kun vaatimustaso nousee, niin kaikki eivät enää halua jatkaa harrastamista. Osalle porukkaa homma menee liian vakavaksi ja muutenkin elämään tulee paljon uusia asioita. Tämän vuoksi seuroissa onkin perustettu käsittääkseni nykyisin entistä enemmän harrasteryhmiä, joissa toiminta on kevyempää. Tapahtumia on paljon vähemmän ja touhuun ei vaadita samanlaista sitoutumista, kuin kilpakiekossa. Muun muassa täällä Joensuussa harrasteryhmille on ollut tilausta.
 
Viimeksi muokattu:

hege

Jäsen
Tästä olen ihan samaa mieltä, että mahdollisimman monelle harrastajalle tulisi pystyä tarjoamaan fiksua tekemistä ja "kaikki pelaa" on ihan hyvä malli mutta se vaatii toimiakseen riittävän määrän eritasoisia peliryhmiä jotta tekemisessä on ideaa pelaajille. "Kaikki pelaa" filosofia ei vain toimi jos pelaajat ovat kovin eritasoisia, oma kokemus kun jouduttiin yhdistämään vasta-alkajien 6 tason ryhmä ja edistyneempien harrastajien keskitasoinen 4-tason peliryhmä niin "kaikki pelaa" filosofialla pelattaessa peli vain ei toiminut jos pelaajat kutsuttiin tasaisesti molemmmista alkuperäisistä ryhmistä ja pyrittiin saamaan kaikkille sama määrä pelejä ja minuutteja.
 

Glove

Jäsen
En nyt sano, että jonkun jääkiekkouran (huipulla) voi pilata 6-12 vuotiaana, mutta mielestäni silloin on valmentajan tehtävä kehittää pelaajia niin, että heillä on hyvät lähtökohdat ja mahdollisuudet tavoitella omaa maksimaalista suoritustaan kilpaikäluokissa ja huippukiekkoilussa. Kaikista ei toki sinne huipulle ole. Lapsikiekkovaiheessa ei kuitenkaan saisi tehdä huonoa työtä, jolloin pelaaja joutuu kilpaikäluokissa lähtemään takamatkalta muihin verrattuna, eikä välttämättä saa tätä etumatkaa koskaan kiinni.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
En nyt sano, että jonkun jääkiekkouran (huipulla) voi pilata 6-12 vuotiaana, mutta mielestäni silloin on valmentajan tehtävä kehittää pelaajia niin, että heillä on hyvät lähtökohdat ja mahdollisuudet tavoitella omaa maksimaalista suoritustaan kilpaikäluokissa ja huippukiekkoilussa. Kaikista ei toki sinne huipulle ole. Lapsikiekkovaiheessa ei kuitenkaan saisi tehdä huonoa työtä, jolloin pelaaja joutuu kilpaikäluokissa lähtemään takamatkalta muihin verrattuna, eikä välttämättä saa tätä etumatkaa koskaan kiinni.
Hyvä huomio. Olen aika monen ammattipelaajan kanssa aiheesta jutellut ja varmaan jokainen on sanonut että lapsikiekkovaiheessa homman pitää olla ensisijaisesti kivaa. No vaikka treenit olisi kivoja niin eihän se tarkoita että treenit ei samalla voisi olla laadukkaita, mutta eipä se aina helppoa ole. En ole ollut valmennushommissa enää vuosiin ja oma kokemus on lähinnä B ja A junnuista. Vaikka en ole vuosiin enää ollut valmentajana niin rohkenen silti väittää että eiköhän tuo valmentaminen nytkin voisi onnistua jossain A tai B junnuissa, mutta ei onnistuisi kylläkään vaikkapa E tai D junnuissa. Arvostan suuresti niitä valmentajia jotka pystyvät tekemään laadukasta työtä lapsikiekkovaiheessa niin että lapsilla on kivaa treeneissä ja hymy huulilla kun treenit on ohi sekä lapset kehittyvät. Väitän että 95 % nykyisistä liigavalmentajista ei siihen pystyisi ja siihen on tietenkin luonnollinen syy.
 

Jules W.

Jäsen
Suosikkijoukkue
MLSE
Juuri tätä.
"...jonkun NHL-polku lässähtääkin..."
Kysehän ei ole pelkästään siitä.
Kyse on tähdistä.

Keskinkertainen on sinulle riittävän hyvä.
Nautiskelepas sitä ajatusta.
Keskinkertaiset keski-ikäiset kävelysauvoineen valaistulla reitillä.

Ei kaikista tule tähtiä, se tiedetään.
Mutta he, joissa on tähtiainesta - heidän pitäisi antaa loistaa.
Me ihailemme tähtiä.
Varmaan sinäkin.

Todennäköisesti et ole itse ollut nostamassa tähtiä taivaalle.
Ehkä siksi tähtiaines on sinulle käsittämätön termi.
7-18 vuotiaiden kohdalla jos kyse on tähdistä, niin ollaan vähän hakoteillä. 12 vuotiaasta ei kukaan voi sanoa tuleeko tästä lopulta edes Liiga -pelaajaa. Pahin ansa minkä lapselle voi tässä tilanteessa rakentaa on nostaa hänet jalustalle ja ylistää lahjoistaan. Työntekoa, ahkeruutta ja tietysti hyviä suorituksia on hyvä huomioida, mutta se 12 vuotias todennäköisesti 20 vuotiaana syö ihan samaa leipää kuin se keskinkertainen joukkuekaverikin.

Itse olen muutaman ikäluokan junnutähtiä nähnyt. On lopetettu kun ei ole jaksettu kantaa odotuksia. On lopetettu treenaaminen kun oli lahjoja. On hajonnut paikat kun on treenattu liikaa ja väärin. Vastaan on tullut myös tapaus jossa 16 vuotiaaksi asti kyseessä oli huikea lahjakkuus ja 20 vuotiaana keskinkertaisuudet olivat samalla tasolla. "Ura" loppui siihen. On myös nähty kun keskinkertaisuudet ovat vuodesta toiseen pelanneet kakkoskentässä ja olleet tutkan alapuolella, tehneet töitä ja lopulta olleet ainoita joukkueestaan jotka saivat palkkaa pelaamisestaan.

Tärkeintähän on että sitä haastetta ja iloa löytyy sopivassa suhteessa. Tuloksilla ei ole lapsena kovinkaan isoa merkitystä. Alle 20 vuotiaista on hyvin vaikea sanoa kuka pääsee lopulta pisimmälle. Erityislahjakkuudet erikseen, mutta niitä on oikeasti aika harvassa. Jääkiekko ei ole taitoluistelua ja siellä kentällä voi menestyä hyvin erilaisissa rooleissa, se 150cm taitohyökkääjä voi kasvaa 190cm kahden suunnan puolustajaksi, jos ei lopeta lajia hitaan kasvukäyrän takia. Siksi olisi hyvä että ne "keskinkertaisuudetkin" saisivat löytää itsensä haluamansa lajinsa parissa ja kehittyä siinä, jos se suurin lahja onkin se työnteon ja pitkäjänteisyyden lahja.

Mika Pyörälä on tästä hyvä esimerkki.
 
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
Lapsikiekkovaiheessa ei kuitenkaan saisi tehdä huonoa työtä, jolloin pelaaja joutuu kilpaikäluokissa lähtemään takamatkalta muihin verrattuna, eikä välttämättä saa tätä etumatkaa koskaan kiinni.

Se on juuri näin ja itselleni tuttu tilanne, kun hieman vanhempien junnujen kanssa toimin. Näen useasti puutteita etenkin monien pelaajien lajitaidoissa eli mailan ja kiekon käsittelyssä, kun kädet ei vaan käy riittävän nopeasti ahtaammissa tiloissa ja vaikeaa syöttöä vastaanottaessa kiekko päätyy useammin vastustajalle kuin että jäisi pelaajan omaan lapaan. Tai että muuten keinolla tai toisella pelaaja pystyisi pitämään kiekon oman joukkueen hallussa, saati että saisi vielä huonosta syötöstä huolimatta rakennettua laadukkaan jatkopelin joukkueelle. Tässä kohtaa siten lajitaitojen merkitys korostuu. Kärjistäen usein sanon pelaajille, että hyvälle pelaajalle ei voi huonoa syöttöä antaakaan.

Vanhemmissa junnuissa ei ole enää riittävästi aikaa pelaajien henkkoht lajitaitojen parantamiseen vaan korostan aina, että nyt se on jokaisen tehtävä omalla ajalla siitäkin huolimatta että useimmiten on kuusi tapahtumaa joukkueena viikossa ja harjoitellaan jo orastavan tavoitteellisesti. Palkintona sitkeästä työstä saattaa kuitenkin olla parhaassa tapauksessa ura jääkiekkoammattilaisena ja vaikkei se ammattilaisuus sitten toteutuisikaan niin antaa se varmasti myös eväitä "normaaliin" työelämään pitkäjänteisyydestä ja periksiantamattomasta yrittämisestä jota jokainen työnantaja yrityksessään arvostaa ja jollaisia työntekijöitä kaikki haluaa.

Itse arvostan nykyään päivä päivältä enemmän niitä koutseja, jotka antavat sielunsa ja usein myös perhe-elämänsä toimiessaan U7-12 vuotiaiden lasten valmentajina tärkeässä herkkyysvaiheessa ja opettavat tarvittavat lajitaidot valtavalla toistomäärällä, mutta kuitenkin ilon kautta mielenkiintoisilla ja vaihtelevilla harjotteilla juuri silloin kun se on lapselle kehityksen suhteen suotuisinta. Mielestäni tässä kohtaa tarvittaisiinkin jo päätoimisia valmentajia enemmänkin kuin yksi taitovalmentaja per seura. Se olisi pieni sijoitus etenkin isoille seuroille, jonka uskoisin välillisesti maksavan itsensä muutaman vuoden päästä takaisin juniorituotannon laadussa
 
Suosikkijoukkue
Joensuulaispelaajien edustamat joukkueet
Vanhemmissa junnuissa ei ole enää riittävästi aikaa pelaajien henkkoht lajitaitojen parantamiseen vaan korostan aina, että nyt se on jokaisen tehtävä omalla ajalla
Siihenhän toiminnassa tähdätään, että vanhempiin junnuihin kilpaikäluokkiin tullessa pelaajien henkilökohtaiset lajitaidot olisivat valmiiksi mahdollisimman hyvällä tasolla, mutta eihän niiden kehittäminen ja parantaminen siihen lopu, ei ainakaan seuroissa, joidenka toimintaa minä tunnen. Omalla ajalla voi tehdä tiettyjä juttuja, mutta kyllä seurojen/joukkueiden harjoitusohjelmiin kuuluu yleensä vielä aikuisten edustusjoukkueissakin taitojäitä ja harjoitteita (osin vapaaehtoisia), joissa kehitetään yksilöiden lajitaitoja. Akatemiatoiminta, jossa käy junnuja, sekä myös edustusjoukkueen mukana olevia nuoria pelaajia keskittyy usein myös juuri henkilökohtaisten lajitaitojen kehittämiseen.

Esimerkkinä ihan lähipiiristä. Tuttu kaveri toimi usean vuoden ajan Liigajoukkueessa apuvalmentajana. Liigassa on isot valmennustiimit ja hänen tehtäviinsä kuului muun muassa pelaajien henkilökohtaisten lajitaitojen kehittäminen taitojäiden ja harjoitteiden avulla. Osa taitoharjoitteista sisältyi joukkueen harjoitusohjelmaan ja lisäksi oli myös vapaaehtoisia taitojäitä. Tiedän, että useissa seuroissa on samantyylistä toimintaa ja pelaajat osallistuvat kukin tilanteen mukaan hyvällä prosentilla näihin vapaaehtoisiin taitoharjoituksiin.

Vaikka kilpakiekossa, varsinkin ihan ammattilaistasolla seuroilla ja valmentajilla on kovat tulospaineet joukkueen menestymisen suhteen, niin tästä huolimatta yksi isoin asia on juuri yksittäisten palaajien lajitaitojen kehittäminen ja sitä kautta tehdä pelaajista entistä parempia pelaajia ja auttaa heitä urallaan. Muun muassa HIFK:n Salmelainen sanoi kerran, että heidän tavoitteensa on olla paras eurooppalainen kasvattajaseura. Valmentajien kanssa jutellessa nousee usein esiin, että valmentajille on erittäin palkitsevaa nähdä aina, kun joku pelaaja ottaa kauden aikana kehitysloikkia ja tässä juuri korostuu taitojäät ja harjoitteet. Nuorilla homma käy helpommin, mutta sieltä löytyy aina myös vanhojakin konkareita, jotka oivaltavat uusia juttuja ja asioita joita voi tehdä eri tavalla ja entistä paremmin. Siitä saa lisävirtaa ja se auttaa sitten peleissäkin.
 
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
Hyvä teksti yllä, samaa mieltä.

Meillä on luonnollisesti pelkkiä taitojäitä joka viikko myös ja joka reeneissä lajitaito-osuus, jonka usein itse vedän ja suunnittelen. Ja yritän jatkuvasti keksiä niihin jotain uusia ärsykkeitä. Jotain millä voitetaan sekunnin kymmennyksiä paremmalla kiekonkäsittelyllä ja etenkin laadukkaalla syöttämisellä. Siksi usein pyrin tekemään harjotteita, joissa pelaajat liikkuvat ja kiekko liikkuisi aina yhdellä kosketuksella kun se on mahdollista ja järkevää. Tällä voitat useita metrejä tilaa kaukalossa suhteessa vastustajaan. Kiekon turha hautominen ja tarpeeton kuskaaminen harvoin johtaa mihinkään, kuten kaikki tiedämme. Peli on nykyään niin nopeaa.

Mutta nyt tulen siihen, miksi tähän ei ole riittävästi aikaa eli mielestäni puoli tuntia tai tuntikin päivässä lajitaitoharjoittelua muutaman kerran viikossa on liian vähän jos tavoittelet erinomaisuutta. Pihapelit ja ulkojäät tms tarvitaan lisäksi, jossa maila kädessä pyörit ja veivailet ja jos mahdollista syötät kiekkoa kaverin kanssa, rystyllä ja kämmenellä. Muutama tunti päivässä muutaman kerran viikossa joukkueharjoittelun lisäksi. Tiedän, että tämä on aikataulullisesti haastavaa, mutta aikaa tähän on kyllä ja kaikki järjestyy, jos on riittävä tahtotila ja intohimo

Ja se mihin eniten uskon, niin pelaamaan opit pelaamalla. Erilaisia pelejä eri ärsykkeillä ja eri kokoisilla alueilla erilaisilla pelaajamäärillä
 

Rene Saari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hamilton Mustangs
Hienoa.
Mutta tämä keskustelu koskee nimeomaan kaikenikäisiä lapsia.
Ja tiedoksi: itselläni on niitä neljä, yksi viulisti, kolme urheilijaa.

Juuri sinuntyyppinen ajattelu tekee huippujen kehittämisestä mahdotonta.

Musiikissa ja vaikkapa matematiikassa saa olla lahjakkaita lapsia, ihan alakouluikäisiä.
Heitä tuetaan eteenpäin ja viedään muiden ohitse. Voin kertoa, että viuluistilapsella on jo 7v ikäisenä kova kisa siitä, kuka pääsee kenenkin oppiin. Sama koskee balettia.
Taitava matemaatikkolapsi saa tukea ekaluokkalaisena.
Mutta taitava jääkiekkoilija pitää sivuuttaa ja tunkea harmaaseen massaan???
Sitähän sinä tuolla kirjoituksellasi tarkoitat; että jääkiekossa kaikki olkoot samaa mössöä.
Tämä on se ainainen ongelma: lahjakas urheilija ei ole mitään, mutta jos olet lahjakas millä tahansa muulla alalla, sinua ylistetään - jo vaikkapa 9-vuotiaana.

Ja junnukoutsit - kuten sinä - tukevat näkemystä, että jääkiekko on vaan kivaa harrastamista yhdessä.
Kun kaikilla pitää olla niin kivaa.
Kunhan kukaan ei ole lahjakas.
Ja jos sattuu olemaan lahjakas, ei kannusteta eteenpäin, vaan runtataan harmaaseen mössöön.

Ja tiedoksi, kyllä lupaavat muusikot tiedetään jo nuorena, alle 6-10v. Ja heitä kohdellaan sen mukaisesti; kannustetaan, vaaditaan, odotetaan ja uskotaan.
Sama pätee urheilussa: kyllä lahjakkaat erottuvat nuorena, 8-10 ikäisenä. Se, joka muuta väittää, huijaa sekä itseään että maailmaa.

Ja vielä viimeiseksi: kyllä junnutkin tietävät, kuka on hyvä, ja kuka ei. Tällaiset "kaikkipelaa" sydänhalaussysteemit ovat junnujenkin mielestä ihan paskaa. (pahoittelen sananvalintaani)

Loppukädessä kaikki haluu voittaa.
yksilökilpailu on tyystin eri asia kuin joukkuekilpailu. Ei joukkueharjoittelussa pitäisi alistaa 40-50 junioria 10 kärkijätkän eteenpäin viemiselle. Joukkueharjoittelu on koko joukkueelle, lahjakkaimmat voivat ostaa henkilökohtaista valmennusta. Sitä kun tapahtuu jo U8-ikäluokissakin.

Ihme löpinää, että junnukin tietää kuka on hyvä ja kuka ei.
Kyllä lajin etu on se, että massa pysyy mahdollisimman isona mahdollisimman pitkään. Kysy vaikka Peltolan Jukalta.
 

hege

Jäsen
Toisaalta voihan sitä harjoitteluakin eriytyttää ja harjoituksissa voi olla erilaisia harjoitteita eritasoisille pelaajille jotta kaikilla olisi motivoivaa ja eteenpäin vievää tekemistä ja näin yrittää varmistaa pelaajien pysyminen harrastuksessa.
Rajallisten resurssien seuroissa yksi ristiriita tulee siitä, että periaatteessa haluttaisiin pitää kiinni kaikista harrastajista eli myös vasta-alkajista mutta toisaalta tiedostetaan se että jos ne ykkösjoukkueen pelaajat alkavat lähteä niin riski koko joukkueen hajoamiseen kasvaa. Jos et panosta niihin "10 kärkijätkään" ja ne lähtevät muualle niin ne vetävät helposti muitakin pelaajia siitä paremmasta päästä mukanaan ja samalla usein menetät ne aktiiviset (hyvässä ja pahassa) vanhemmat joista itsekin välillä valitan mutta joita ilman homma ei sitten toimisi kuitenkaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös