Yksilöistä pakko mainita Granlund, jota ei vaan voinut olla huomaamatta. Jenkkiselostajat olivat aivan myytyjä ja ihan syystä. 0+3, kaikki ykkössyöttöjä, joista Rajala laittoi kaksi tyhjiin ja Manelius YV:llä Granlundin upean oivalluksen jälkeen. Itseluottamus näyttäisi olevan korkealla tasolla, koska 5-3 yv:ssäkin heitti kylmästi puikot vastustajan tullessa päälle, itseasiassa pariinkin otteeseen. Kiekko pysyi lavassa kuin liimattu ja kädet kävivät. Lisäksi yksi hieno taklaus, jossa jenkkipakki lensi komeasti. Kahden pelin jälkeen tehot 2+3, ja eiköhän Sveitsiä vastaan tule vielä lisää.
Granlund oli kyllä loistava, eikä hän kyllä turhaan kanna maajoukkuepaidassa numeroa 11. Granlundin peliä katsoessa tulee nimittäin vääjämättä Saku Koivu mieleen. Taitava ja pienikokoinen sentteri, joka ei kuitenkaan isompiaan kaukalossa väistele, vaan ajaa röyhkeästi maalille ja pelaa aina loppuun asti.
Esimerkkinä tästä Granlund lähti taistelemaan kiekosta jenkin kanssa kulmaan ja yllättäen taklaustilanteessa se olikin päätä pidempi jenkkipakki, joka lensi komeassa kaaressa jäähän.
Granlundin heikkoudet liittyvät hyvin pitkälti kokoon, jota saisi tietysti tulla vielä muutama sentti lisää, mutta pienikokoisena Granlund joutuu joka tapauksessa luomaan uransa. Granludnin luistelu on myös hyvin samankaltaista kuin Sakulla, suoraluistelussa potku ei vie riittävän tehokkaasti eteenpäin, mutta pystyy kuitenkin paikkaamaan tätä loistavalla pelinäkemyksellä. Tulevaisuudessa jalkoihin lisää ruutia, niin eiköhän kehitystä tapahdu tällä saralla. Pienessä tilassahan Granlund on jo nyt elenmentissään ja jättää kiemuroillaan pakit täysin seisomaan.
Sen verran vielä Granlundista, että ei hänen loistavaa esitystä voi kuitenkaan alkukauden näyttöjen perusteella pitää minkäänlaisena yllätyksenä. Granlund nimittäin oli alkukauden
Ivan Hlinka -turnauksen pistepörssin toinen tehoilla 3+3=6 4 ottelussa. Tämä siis turnauksessa, jossa pelasi vuotta vanhemman ikäluokan kaikki parhaat ja edelle pääsi siis ainoastaan Ruotsin Magnus Svensson-Pääjärvi.
A-junnujen pistepörsissä Granlund on tosiaan 5. sijalle tehtyään 15 ottelussa tehot 8+15=23 ja kaiken lisäksi Granlundilla on muutama ottelu vähemmän pelattuna kuin kärjessä olevilla. Ja tämä siis sarjassa, jossa on jopa 4 vuotta Granlundia vahempia pelaajia.
Ja nyt sitten Granlund johtaa vuotta vanhemmpien maajoukkueen mukana tätä turnauksen pistepörssiä kerättyään 2 ottelussa tehot 2+3. Suomi on vieläpä kokonaisuudessaan tehnyt tässä turnauksessa 6 maalia, joista siis peräti 5 maalissa Granlund on ollut mukana. Ja eiköhän niitä tehoja tosiaan tule tässä turnauksessa vielä lisää.
Sitten Granlundin hehkutuksen jälkeen vielä joku sananen vielä tuosta itse ottelusta. Suomi pääsi otteluun terävästi mukaan ja ensimmäinen erä meni pelilisesti Suomen pienoisessa hallinassa. Lake Placidin 1980 olympia-areenalla oli leveä kaukalo ja tämä oli kyllä selvästi pienikokoisen ja luistelevan Suomen etu, vaikka selostajakaksikko jotain muuta ottelun alussa väittikin.
Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä mahtaa olla kaukalon koko kevään alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, jotka pelataan ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikassa. Pienikokoisessa kaukalossa suomalaiset ovat kyllä äkkiä helisemässä huomattavasti isokokoisempia vastustajia (USA, Kanada, Ruotsi) vastaan.
Joka tapauksessa isossa kaukalossa Suomi sai vahvalla liikkeellä painetta USA:n pakkeihin, mistä Suomi pääsi kiekonriistojen jälkeen vaarallisiin tekopaikkoihin. Tämä tuottikin heti alussa tulosta, kun ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Mikael Granlund syötti Toni Rajalalle, joka pääsi laittamaan kiekon tyhjään reppuun. Joni Karjalainen teki tämän jälkeen vanhanaikaisella 2-0 maalin.
Drew Shore kavensi kuitenkin ylivoimalla maalinedustalta numerot 2-1:een ja 25 sekuntia myöhemmin lukemat olivat jo tasan. Tasoitusmaalissa jenkki ajoi puhtaasti suomalaispakin, joka jäi keräilemään varusteita ja sillä välin toinen jenkki olikin jo vapaana maalinteossa.
Toiseen erään Suomi sai loistoalun, kun erää oli pelattu ainoastaan 27 sekuntia, kun kaksikko Granlund-Rajala iski ylivoimahyökkäyksen jälkeen kopion ensimmäisestä maalista. USA nousi kuitenkin nopeasti tasoihin, kun jenkit pääsivät ylivoimalla iskemään suoran hyökkäyksen päätteeksi kiekon läheltä reppuun, maalintekijänä oli illan toisen tehnyt Kenny Ryan.
USA pääsi ottelussa ensimmäistä kertaa johtoon, kun jenkki oli unohdettu täysin vapaaksi maalinedustalle ja Suomen maalissa Joni Ortio oli vailla mahdollisuuksia. Suomi pääsi kuitenkin kuittamaan nopeasti, kun Granlund karisti pakin ja pääsi vapaasti syöttämään maalille nousselle Nico Maneliukselle.
Toisen erän lopussa Suomella oli loistava paikka ratkaista ottelu, kun ensin jenkki lensi pihalle suomalaisen lennettyä pahannäköisesti päin laitaa ja USA:lle vihellettiin vielä heti perään kaksi rangaistusta. Mutta Suomi ei pystynyt hyödyntämään lähes 4 minuutin ylivoimaa 5-3 vastaan, suomalaisilla oli siinä jopa hetken aikaa ylivoima 6-3 vastaan.
Tulosta ei kuitenkaan syntynyt ja ongelmana oli laukaukset, joita ei alkuun tullut oikeastaan ollenkaan ja kun lopulta ymmärrettin laukoa oli laatu surkeaa. Tässä tuli selvästi ilmi, ettei osata vetää kunnolla suoraan syötöstä, vaikka olisi kunnon paikka. Kiekko otetaan vielä haltuun, jolloin vastustaja ehtii kolmellakin pelatessa peittämään ja viimeistään veskarilla on helppo työ torjua, kun laukaus ei lähde suoraan poikkisyötöstä. Toinen asia on maskipelaaminen, joka puuttui lähes täysin.
Tässä on jatkossa paljon kehitettävää, mutta eipä paljon lupaa, kun
liiton otteluraportissa ei edes mainita koko 4 minuutin hukattua 5-3 ylivoimatilanetta.
Kolmannessa erässä puolestaan USA pääsi pelaaman lähes 4 minuuttia putkeen 5-3 ylivoimaa, mutta tehotonta oli myös USA:n ylivoima. Suomen alivoima oli kyllä hyvää ja Ortio toimi maalilla viimeisenä lukkona.
Ottelussa tuli kyllä kaikkiaan aivan valtavasti jäähyjä, Suomelle vihellettiin peräti 14 kertaa 2 minuutin rangaistus ja USA:llekin 2 minuuttisia kertyi 10 kappaletta ja päälle vielä yksi 5 minuuttinen.
Ottelu kääntyi loppua kohdin enemmän USA:lle, osin jäähyjenkin takia. Mutta suomalaiset myös jonkun verran hyytyivät lopussa, mikä onkin taustat huomioon otettuna täysin odotettua. Suomella oli kuitenkin edellispäivänä alla tiukka ottelu Ruotsia vastaan, kun puolestaan jenkit pelasivat aivan toista luokkaa olevan Sveitsin kanssa. Tähän vielä päälle aikaerot ja muut, niin ei ole mikään ihme, että jalka alkoi hiukan painaa.
Tämä sitten näkyi selvästi kentällä, kun Suomi ei enää päässyt alun tavoin antamaan painetta jenkeille, vaan joutui peruttelemaan. Suomi sai kuitenkin vietyä ottelun aina rankkareihin asti, jossa USA oli lopuulta parempi. Granlund onnistui suomalaisista harhauttamalla veskarin pihalle, mutta Rajalan ja Samim Vatasen laukaukset epäonnistuivat. USA:lta Jeremy Morin ja Kyle Palmieri veivasivat kiekon ohi Ortion.
Suomalaisista on syytä nostaa esille kaksikko Granlund-Rajala, jotka pystyivät luomaan jatkuvasti vaarallisia tekopaikkoja. Karjalainen oli myös muutaman kerran vahvasti esillä ja Jere Laaksonen pelasi vahvasti molempiin päihin. Puolustuksessa pakkipari Manelius-Vatanen urakoivat varmasti lähemmäs puoli tuntia ja kaikin puolin virheetöntä peliä heiltä. Maalilla Ortio on pelannut vahvasti alkukaudella A-junnuissa ja antoi myös maajoukkuepaidassa hyvät näytöt osaamisestaan.
Ihan hyvältä näyttää kevään MM-kisoja ajatellen tämän ikäluokan tilanne. Suomi hävisi kuitenkin USA:lle vasta rankkareiden jälkeen ja USA:lla oli oman ikäluokansa parhaimmisto jo nyt mukana, siellä oli Jeremy Morin, Drew Shore, Kyle Palmieri, Sam Calabrese, Cam Fowler ja maalilla Brandon Maxwell. Jenkit tulevat MM-kisoihin kokolailla tällä joukkueella, kun taas Suomelta puuttui vielä Joonas Nättinen, Tommi Kivistö, Erik Haula ja Teemu Pulkkinen. Uskallankin sanoa, että Suomi tulee taistelemaan keväällä mitalista ja jopa mestaruuteen on kaikki mahdolllisuudet.