En tunne Mikkelin tilannetta muiden tapahtumien, "perinteiden" tai asukasrakenteen osalta käytännössä yhtään noin omien kokemusten perusteella, mutta jotain mielikuvia on.
Mutta... itselläni on se käsitys, että Mikkelissä ei hirveästi kilpailevaa urheilutoimintaa ole. MP on perinteinen futisseura, mutta pelaa nykyään kolmannella sarjatasolla. Koripallo, lentopallo, käsipallo, salibandy... ei kilpailua. Kampparit pelaa jääpalloa Bandyliigassa, mutta vaikea uskoa, että se söisi jääkiekolta hirveästi katsojia, on lajina niin mariginaalinen.
Mikkelillä ei myöskään kyljessä ole mitään isompaa urheiluseurastaan tuttua paikkaa - ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, ei muuttovoittokaan ole merkittävää. En näe siis myöskään haasteena sitä, että kaupungissa olisi Espoon tavoin paljon muiden seurojen muualta muuttaneita kannattajia tai verenperintönä kulkevaa naapurikaupungin joukkueen kannattamista.
Mitkä on ne tapahtumat, joiden kanssa Jukurien kotiottelut kilpailee asiakkaista? Mikä on se, joka liikuttaa ihmisiä Mikkelissä yleisesti? Tähän kysymykseen en osaa vastata yhtään, en itse asiassa keksi Mikkelistä Jukurien lisäksi kuin Visulahden - ja jos sen vahakabinetti voittaa tämän taiston mikkeliläisten liikuttajana, mitään ei ole tehtävissä. Ja tämän jälkimmäisen kysymyksen vastauksen tunnistaminen olisi Jukurien kannalta se olennainen asia. Mitä nykyisessä tapahtumassa pitää kehittää, jotta kerran paikalle tuleva ihminen valitsee sen uudelleen? Mikä toisaalla tekee sen, että ihminen valitsee jotain muuta viihdettä/tekemistä kuin Jukurien ottelun?
Jos tilanne taas on se, että Mikkelissä ei saa ihmisiä yleisesti liikutettua mihinkään, tilanne on hyvin haastava. Silloin se syy liikkua hallille pitää luoda. Sekin on mahdollista, mutta vaatii entistä enemmän luovuutta ajatteluun, tarinankerrontaa ja merkityksellisyyden herättämistä. Vaikka ihmiset vain murjottaisi kotona kuten on vuosia tehnyt, siihenkin voi hakea muutosta. Kyllä useimmat hallille lähtee, kun siihen luo syyn.
Kuitenkin ihan puhtaasti tilastoja ja omia havaintoja tehneenä Mikkelissä on ihan hyvinkin vertailua kestävä ja aktiivinen kannattajayhteisön ydin. Lipunhinnat eivät ole kovin korkeita - on jopa edullisia. Halli on ihan riittävän hyvä. Joukkue on viime kausilla pelannut hyvää kiekkoa. Kaupungin väkilukukaan ei ole liian pieni. Periaatteessa se potentiaali sinne 3500-4000 väliin menevälle yleisökeskiarvolle on olemassa.
Tekosyitä on helppo aina keksiä ja mennä niiden taakse. En voi itse esittää kuin oman hypoteesini siitä, että Jukurien toimistolla on epäonnistuttu tekemään Jukureista riittävän merkityksellinen osa mikkeliläisyyttä ja luomaan sitä yhteisöllisyyttä ja tunnetta tavallisten mikkeliläisten näkökulmasta. Painotan, etten tarkoita tässä niitä kannattajia, jotka hallilla käyvät, vaan sitä potentiaalia, joka nyt ei käy.
Jukureista olisi pitänyt pystyä tässä viimeisten vuosien aikana mikkeliläisille ylpeydenaihe, jonka tarinassa he haluavat kulkea mukana. Viihdebisnes on kuitenkin tunnebisnestä - jos sitä tunnetta ei yhtään ole, asia on merkityksetön. En itse jaksaisi marraskuussa räntäsateessa raahautua areenalle, jos siellä ei olisi sitä yhteisöä ja tunnetta, että haluan olla pienen pieni osatekijä mukana tässä kokonaisuudessa ja elää yhdessä tunteella.
On hyvin tuotekeskeistä ajatella, että luodaan huipputuote ja odotetaan asiakkaita. Jokisen aikana itselleni ulkopuolisena tuli hieman se fiilis Jukurien tekemisestä. Tärkeämpää on tunnistaa potentiaalinen asiakas ja hänen tarpeensa ja motivaationsa - mikä resonoi hänen tunteisiinsa. Harvoin se on bingokaan. Eikä myöskään mainos paikallislehdessä.
En tiedä, kuinka paljon Mikkelissä on tehty ihan jalkautumista kaupungilla, kauppakeskuksissa, kouluissa, muissa tapahtumissa jne., joten en tiedä, tehdäänkö niitä, mutta siinä on ainakin yleisesti erittäin tehokas tapa tuoda seura lähelle ihmisiä. Lastenklinikan Kummit oli aikanaan täysin aikaansa edellä tunteisiin vetoavana markkinointina, jossa samalla tehtiin hyvää. Silti se oli markkinointia, joka satoi varmasti isolla kädellä erityisesti Selänteen henkilöbrändin ja Jokerien laariin. Tuo tietysti ääriesimerkki.
Tulipa pitkä ja polveileva kirjoitus... toivottavasti pointti ei mennyt ihan ohi tuolta rönsyjen seasta. Potentiaalia Mikkelissä on, mutta se vaatii tekoja ja luovuutta. Vanhojen juttujen sijaan uutta ja merkitystä tuovaa tunnetta.