Yleensä Tampereen journalistiopiskelijoiden innokkaisiin tuuttauksiin törmää teksteissä mitkä käsittelevät monikulttuurisuutta, mutta näemmä urheilukaan ei ole pyhää. Otsikon Vinskin pökäleestä luettuani ajattelin kolumnista löytyvän reippaasti villojakin, mutta sehän olikin pelkkää asenteellista paskaa. Mikäli Vinskiä korpeaa kabinettiliigailu, mikä korpeaakin todella monia, niin Sportin ja Kookoon nostaminen heittämällä ohi Jukurien jotenkin helposti pätevämpinä liigajoukkueina, on Tampereen toimattajakoululaiseltakin erikoista ajatuksenkulkua.
Mieli on pahoittunut jostain Toivakan halliläpästä, ikään kuin vastaavia ei lentelisi missään muualla ja kun Ristokin oli vielä ulkomailla, niin seurahan on silloin täysin kyvytön. Joukkue joka operoi merkittävästi pienimmällä budjetilla, voi aivan vapaasti olla iloinen, jos se pystyy ohittamaan kaksi kovaa kilpailijaa raastavassa kuuden kymmenen pelin sarjassa. Se sarjataulukko näet osoittaa kiistatta kuinka joukkue on suoriutunut ko. haasteissa. Se on täysin joukkueen sisäinen asia mistä kenellekin bonuksia halutaan maksaa.
Lopullisesti Virtasen kuppi on keikahtanut kumolleen, koska Jukurit on "elämöinyt" zigi-zagia ja heimotarinaa. Enpä tuosta heimotarinasta nyt itsekään mitenkään järisyttävän otettu ole, mutta nämähän ovat aivan markkinoinnin perusasioita, joilla yleisön mielenkiintoa herätellään ja ehkä luodaan yhteisöllisyyttäkin. Siitä huolimatta että kyseessä oli kolumni, jossa tyypillisesti otetaan jonkin sortin näkökulma tarkasteltavaan asiaan, niin enemmän se silti oli puhdasta asiatonta vittuilua joka nousee Lempisen vastaavan rinnalle.