Sinänsä ihan mukavaa tekstiä Kouvolan mieheltä, mutta menee kuitenkin aika paljonkin asian vierestä näin Mikkeliläisittäin.
Järvisen hienoutta miehenä tai pelaajana kyseenalaistaa todella harvat, mutta ei silläkään ole mitään tekemistä tämän kauden esitysten kanssa. Fanienkin on mietittävä missä menee se raja, milloin on itse asiassa jopa velvollisuus nostaa äänen painoja ja alkaa vaatimaankin asioita. Se raja on selvästi ylitetty tässä vaiheessa kautta.
Samoin kun puhut kannustamisesta, niin sanon ihan suoraan että Sarvis kannustaa niin myötä kuin vastamäessä, ja nimenomaan vastamäessä, takuulla enemmän kuin KKP.
Menestyspaineita on aina ollut. Toisilla enemmän toisilla vähemmän. Ei menestyspaineita Mikkeliin ole kukaan tuulipukujanari hatustaan luonut, vaan joukkue ja joukkueenjohto on itse ne tavoitteet/paineet tänne tuonut. Samoin pelaajat ovat halunneet tulla vapaaehtoisesti kasvamaan ja kantamaan joukkuetta menestykseen, tietääkseni ketään ei ole pyssyllä tänne käsketty.
Jos me loppuun asti koitetaan vaan ymmärtää, niin kausi on kohta ohi ja sen jälkeenkö pitäisi miettiä mikä meni vikaan? Pääkopasta suurin osa Jukurien ongelmia todellakin on lähtöisin, mutta tässä vaiheessa on mietittävä myös valintoja, onko kaikki pelaajat sittenkään valmiit jatkossakaan kantamaan sitä vastuuta, mitä varten heidän on Mikkeliin hankittu. Onko hankinnat onnistuneet?
Mikäli näyttää siltä että ymmärtäväinen nami-nami ei tule auttamaan jatkossakaan, niin sitten on tehtävä muutoksia kokoonpanoihin, jotta laivassa on oikeasti sellaiset osat, että se pystyy kääntymään ylipäänsä toiselle kurssille. Jos on köli auttamattomasti jumissa, tai pohja vuotaa, eikä paikkaus auta, niin silloin täytyy käyttää uusia osia jotta laiva on toimintakykyinen.
Täällä kyllä oikein palataan halusta antamaan joukkueelle raikuvat tsempit, kunhan saataisiin edes vähän sytykettä!
Ihmisillä on paskat fiilikset kun joukkueen peli ei toimi, eikä pysty ymmärtämään mitä hittoa siellä kentällä pitää niin paljon pelätä, että se peittää alleen kaiken intohimon tekemiseen? Joka vaihto pitää pelata siten että intohimo maalin tekemiseen näkyy kilometrin päähän. Ottelupäivän pitäisi olla pelaajille juhlapäivä, jolloin voi tehdä sen maalinkin ja näyttää ylipäänsä kaikelle kansalle osaamistaan. Tai puolustajalle oiva paikka näyttää kuka siellä maalin edessä käskee. Eilinen Peliitat peli oli oiva osoitus toimivasta joukkueesta, nimittäin kotijoukkueesta. Jukurien 1-1 tilanteessa painaessa kovemmalla materiaalilla näennäisesti päälle, Peliitat taisteli hampaat irvessä kytäten paikkaa. Siinä vaiheessa kun kiekkoon pääsivät Jukurien alueella, niin intohimon maalin tekemiseen pystyi haistamaan hallin pihalle asti. Ne tulivat päälle kuin sika limppuun ja hakkasivat kiekon reppuun.
Revanssiviikonloppuun toivotus Jukureille, että lähdette tekemään oikeasti parhaanne joukkueen eteen, koetatte jättää turhat vapinat koppiin, ei se loppu pelissä ole kuitenkaan kiekkoa kummempaa. Toivotaan että alkuvuoden kova koulu lopulta kääntyy meidän parhaaksi ja kyetään vielä aivan huipulle asti, vaikka polvi jo välillä tatamia tapaakin. Kyllä se mahdollista on ilman muuta.