Onpas Dufvaa vastaan hyökätty kunnolla.
Enpä minäkään Dufvan persoonaa erityisen miellyttävänä pidä, mutta kyllä miehen ansiot ovat kaikkien nähtävissä. Pelaajien kehittäjänä Dufva lienee jonkin verran yliarvostettu, itse puhuisin Dufvasta lähinnä valmentajana joka osaa kaivaa pelaajien potentiaalin esiin, yhtenä esimerkkinä case Jani Väänänen, joka Kalpassa vajosi tasaiseen massaan mutta löysi pelivireensä uudelleen Mikkeliin palatessaan. Dufva pitää ääntä vaihtoaitiossa, osaa olla mulkku pelaajilleen tarvittaessa (ja onkin). Kova auktoriteetti, jota kaikilta valmentajilta ei löydy.
Ei sikäli, kyllä vihtorin ja vsop:n avautumisissa totuuden siemenkin on. Junioreihin luotosta en Diskoksen ajoilta ole tietoinen, voisiko vihtori valaista minua tämän asian kanssa?
Mitä tähän Jukureiden hommaan tulee, pakkohan muutosta on vuosien myötä tapahduttava. Eilisessä Urheilukanavan Mestis-ottelussa erätauolla haastateltu Kalervo Helppolainen vastasi hyvin kysymykseen siitä, voiko Mestiksessä pelata ilman hyvää juniorityötä. Aivan, ei voi. Tähän tosiasiaan on Jukureissakin herättävä, en usko että asia pelkästään Riston päätettävissä olisi. Tällä hetkellä Jukureilla menee vielä hyvin, joukkue on viime aikojen ohdakkeisista peliesityksistään huolimatta kilpailukykyinen, eikä yleisökato vielä tee lovea kassaan.
Lähivuosina on uutta linjaa haettava, toivon vaan ettei Jukurit aja itseään siihen tilanteeseen että Dufvan valmennuskauden päättyessä pudotaan täysin tyhjän päälle, ts. Dufvan valmennuskausi venähtää liian pitkäksi. Toivottavasti joku tajuaa, mitä tällä epäselvällä kirjoituksella tarkoitan.
Jukureiden menestys henkilöityy vahvasti Dufvaan, suurin osin aiheestakin. Onko Jukurit liiankin riippuvainen tästä ristiriitaisia tunteita herättävästä herrasta?
