Jos jklssä oli molemmat mukana, niin ei kuulunut/näkynyt kuin Veljien kulma joka piti hyvin mökää/hauskaa läpiottelun. Tämä HSn kulmasta katsoen, mitä nyt pystyi oman kannatuksen osalla seuraamaan. Jos sarvis oli tossa toisessa kulmassa, jossa fanipaitoja yms näkyi niin siihen se jäikin, mitää ei kuulunut.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Ruotsin kaukalot jäävät taakse − Sanni Vanhanen suuntaa ensi kaudeksi YhdysvaltoihinLue lisää »
-
Liiga-kierros: JYP katkaisi Kiekko-Espoon vahvan vireen väkevillä ylivoimillaLue lisää »
-
Ortio solmi jatkosopimuksen Ässien kanssa – "Annamme tulevina viikkoina Niklas Rubinille mahdollisimman optimaalisen paluun"Lue lisää »
-
NL-katsaus: Suomalaiset loistavat pistepörssissä ja Harri Säteri pelaa huippukauttaLue lisää »
-
TPS vahvistaa hyökkäystään ruotsalaisella Tim SöderlundillaLue lisää »
-
Yli 500 NHL-ottelua urallaan tahkonnut Mark Pysyk SaiPan alakertaanLue lisää »
Jukurien kannattajatoiminta – miten liigatasolle?
- Viestiketjun aloittaja paraspelaaja
- Alkaa
- 134 350
- 520
Jeremi Rounikki
Jäsen
Ihme ADHD-ilta tänään mulla. Ideoita ja viestejä puskee yhtenään. Kaveri linkkasi Viikinkiveljien veispuukin tuoreehkoon päivitykseen, jossa Karalahti ja Hyvärinen poseeraavat uusissa huppareissa. Tuossa allaalla on kuva tapahtumasta, jos ei halua eksyä tuonne FB:hen. Tänään panin merkille, että molempien ryhmittymien väkimäärät olivat muutamia aiempia pelejä suuremmat. Ääni kuitenkin painottui tänäänkin @HOOLIGAN_ in edellä kuvailemasti.
Liitteet
Vasen pakki #4
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Päätykatsomoiden kiekko-oraakkelit
Vinkki: Nyt on hyvä paikka pahoittaa mielensä ja viilata pilkkua postauksen yksityiskohdista. Kritisoin nimittäin seisomakatsomoa.
Mikkeliläisessä jalkapallossa on jo vuosia, vuosikymmeniä ollut tilanne, jossa ”pellaillaan” mielummin vähän jokainen omassa seurassaan aladivareissa kuin yhdessä huipulla. Mukasyyt: Ajatusmaailmat ovat erilaisia, toimintatavat ja tavoitteet erilaisia ja erimielisyydet yhteistyön kannalta ylitsepääsemättömiä. Jokaisella on se oma turvallinen pieni hiekkalaatikkonsa, missä pyöriä rauhassa. Analogia lienee selvä.
Laskin tänään yksitellen molempien ryhmittymien ”omalla kannustusvuorollaan” (toisen ”vuorolla” kädet luonnollisesti mielenosoituksellisesti puuskassa rinnan päällä) aktiivisesti kannattavat. Toisessa porukassa oli 25 ja toisessa 24 henkilöä. Yhteensä siis 49. Päädyssä oli lisäksi noin 350 katsojaa, jotka eivät aktiivisesti osallistuneet kummankaan ryhmittymän kannustukseen. Hallissa oli 3440 maksanutta katsojaa. Puhutaan siis pienestä marginaaliporukasta, pikaisella prosenttilaskulla 1,42% maksaneista katsojista, jotka kuitenkin molemmat joukkiot omasta mielestään oikeassa ollen haluavat määrittää mikkeliläisen kannattajakulttuurin oikean ilmenemistavan.
Kyllä, äänekästä faniryhmää tarvitaan auttamaan tunnelman luomisessa, mutta kannattaisiko katsoa rehellisesti peiliin, jos 98,6% katsojista ei ole syystä tai toisesta mukana aktiivisessa kannattajatoiminnassa? Arvaan, että vastaus on että me ei halutakaan olla massojen ryhmä ja ollaan epävirallinen, virallinen jnejne. Mutta kun about 86% fanipäädyn kannattajistakaan ei osallistu toimintaan aktiivisesti ja vierasotteluissa ei mahduta edes samaan katsomoon... Minussa ei ole vikaa vaan maailmassa?
Kiitos HIFK:n faneille KannattajaKulttuurin näyttämisestä viimeksi joulukuun alussa. Ei sielläkään kaikki ole riidatonta untuvilla kävelyä, mutta otteluissa esiinnytään ja kannatetaan yhdessä ja yhtenäisesti. Kannattaa käydä joskus Nordiksella kuuntelemassa ”toinen puoli huutakaa meille”. Vierasottelussa Kalevankankaalla punainen hyppivä massa lauloi kotipäädyn suohon. Ihmettelen, jos natiivikannattajan sinisessä tai keltaisessa mielessä ei käynyt kateuden lisäksi ajatus ja toive: Voi kun meilläkin joskus! Ehkä sitten sadan vuoden päästä.
Oliko tässä postauksessa joku pointti? Harva kaikkien duunikavereidensa kanssa on bestiksiä vapaa-ajalla, mutta duunissa ollaan ja esiinnytään yhtenäisinä, eikö niin. Jos on tosikannattaja tai fani, niin joukkueen etu menee oman egon edelle. Kannattajakulttuurin kehittyminen vaatii joustoa sekä yhteistyötä ja jokainen fani varmaan haluaisi olla osa yhtenäistä vastapuolen fanit suohon laulavaa sinikeltaista fanipäätyä? Se ei toteudu itsestään. Ja kyllä. Huutelen sivusta enkä osallistu tai tule osallistumaan tähän fanitoimintaan, koska en ole fani sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei muuta yllä mainittujen asioiden pätevyyttä. Joskus tekisi itse kullekin hyvää katsoa asioita hieman laajemmassa perspektiivissä. Ei mulla muuta.
Mikkeliläisessä jalkapallossa on jo vuosia, vuosikymmeniä ollut tilanne, jossa ”pellaillaan” mielummin vähän jokainen omassa seurassaan aladivareissa kuin yhdessä huipulla. Mukasyyt: Ajatusmaailmat ovat erilaisia, toimintatavat ja tavoitteet erilaisia ja erimielisyydet yhteistyön kannalta ylitsepääsemättömiä. Jokaisella on se oma turvallinen pieni hiekkalaatikkonsa, missä pyöriä rauhassa. Analogia lienee selvä.
Laskin tänään yksitellen molempien ryhmittymien ”omalla kannustusvuorollaan” (toisen ”vuorolla” kädet luonnollisesti mielenosoituksellisesti puuskassa rinnan päällä) aktiivisesti kannattavat. Toisessa porukassa oli 25 ja toisessa 24 henkilöä. Yhteensä siis 49. Päädyssä oli lisäksi noin 350 katsojaa, jotka eivät aktiivisesti osallistuneet kummankaan ryhmittymän kannustukseen. Hallissa oli 3440 maksanutta katsojaa. Puhutaan siis pienestä marginaaliporukasta, pikaisella prosenttilaskulla 1,42% maksaneista katsojista, jotka kuitenkin molemmat joukkiot omasta mielestään oikeassa ollen haluavat määrittää mikkeliläisen kannattajakulttuurin oikean ilmenemistavan.
Kyllä, äänekästä faniryhmää tarvitaan auttamaan tunnelman luomisessa, mutta kannattaisiko katsoa rehellisesti peiliin, jos 98,6% katsojista ei ole syystä tai toisesta mukana aktiivisessa kannattajatoiminnassa? Arvaan, että vastaus on että me ei halutakaan olla massojen ryhmä ja ollaan epävirallinen, virallinen jnejne. Mutta kun about 86% fanipäädyn kannattajistakaan ei osallistu toimintaan aktiivisesti ja vierasotteluissa ei mahduta edes samaan katsomoon... Minussa ei ole vikaa vaan maailmassa?
Kiitos HIFK:n faneille KannattajaKulttuurin näyttämisestä viimeksi joulukuun alussa. Ei sielläkään kaikki ole riidatonta untuvilla kävelyä, mutta otteluissa esiinnytään ja kannatetaan yhdessä ja yhtenäisesti. Kannattaa käydä joskus Nordiksella kuuntelemassa ”toinen puoli huutakaa meille”. Vierasottelussa Kalevankankaalla punainen hyppivä massa lauloi kotipäädyn suohon. Ihmettelen, jos natiivikannattajan sinisessä tai keltaisessa mielessä ei käynyt kateuden lisäksi ajatus ja toive: Voi kun meilläkin joskus! Ehkä sitten sadan vuoden päästä.
Oliko tässä postauksessa joku pointti? Harva kaikkien duunikavereidensa kanssa on bestiksiä vapaa-ajalla, mutta duunissa ollaan ja esiinnytään yhtenäisinä, eikö niin. Jos on tosikannattaja tai fani, niin joukkueen etu menee oman egon edelle. Kannattajakulttuurin kehittyminen vaatii joustoa sekä yhteistyötä ja jokainen fani varmaan haluaisi olla osa yhtenäistä vastapuolen fanit suohon laulavaa sinikeltaista fanipäätyä? Se ei toteudu itsestään. Ja kyllä. Huutelen sivusta enkä osallistu tai tule osallistumaan tähän fanitoimintaan, koska en ole fani sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei muuta yllä mainittujen asioiden pätevyyttä. Joskus tekisi itse kullekin hyvää katsoa asioita hieman laajemmassa perspektiivissä. Ei mulla muuta.
Viimeksi muokattu:
Harppa-setä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jukurit
Amen brother!
Tiivistit juuri kirjoituksessasi olemassa olevan ongelman. Miä ajattelin alunpelin etten en puutu tähän, mutta tämän päivän matsin jälkeen muutin mieleni ja otan sittenkin kantaa. En kirjoita kummankaan porukan puolesta. Kerron vain siitä tilanteesta, minkä näen meidän soittokoppiin joka pelissä.
Mikkelin halli reagoi ihan perhanan hyvin musiikkeihin ja lähtee isolla massalla läpyihin mukaan. KIITOS SIITÄ. Se toimii. Mutta sitten, kun musa on pois (peli menossa), niin faniryhmillä olisi tilaisuus laittaa ääntä halliin. Ongelma on, että faniryhmät kannustavat vuorotellen, ääntä ei tule tarpeeksi ja senkin takia muu yleisö osallistuu ryhmien chantteihin satunnaisesti.
Nyt vähän pelihenkeä Sarvikset ja Veljet, kiitos - Pippeleitä voi mittailla jossain muualla. Näyttää vaan ihan perhanan tyhmältä kun ollaan kädet puuskassa ja mökötetään
Eikös lähtökohta ole, että hallilla ollaan kannustamassa Jukureita?
Olkaa omana ryhmänänne, mutta näyttäkää kykynne mukautua ja lähtekää sen toisen ryhmän huutoon mukaan. Vuorotelkaa vaikka.
Olette muutaman kerran olleet äänessä yhtä aikaa ja se kuulostaa ihan perk*leen hyvältä. Ja kun pääty on yhtenäinen, niin sivutkin saattavat innostua.
Ei mulla muuta.
Loistokasta uutta vuotta kaikille jatkiksen lukijoille
Lähemäen Dynamo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jukurit, TML
Vasemmalta pakilta hyvää suomen kielen käyttöä ja kauniita ajatuksia. Been there, done that. Seminaareissa puhujina ovat usein alan veteraanit, eikä syyttä, ammatti-ihmistä kuuntelee mielenkiinnolla. Hän tietää mistä puhuu. Ehkäpä onkin niin, että perspektiivi aukeaa kunnolla vasta siinä vaiheessa kun tietää mistä puhuu.
Yleispäteviä hyvää tarkoittavia neuvoja on kotisohvalta mukava laittaa. Kaikki vaan aina kulminoituu täällä keskustelupalstalla tähän seuraavaan lauseeseen: On kaikkien edun mukaista että teette nyt näin, itse en kylläkään juuri nyt pääse mukaan..
Ja sitten kun lopulta menee mukaan, niin on koko perspektiivi käytössä, eli tietää mistä puhuu.
Vasen pakki #4
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Päätykatsomoiden kiekko-oraakkelit
Ei Mikkeli ja jääkiekko ole ainoa paikka tai laji, missä muutosta tarvitseva kokonaisuus jumittuu yksilöiden näköalattomuuteen. Homma on lyhyellä tähtäimellä sen about parinkymmenen hupparipelipaitaydinaktiivin käsissä. Pitkässä juoksussa kehitys kehittyy heistä huolimatta. Kysykää vaikka dodoilta.
Lähemäen Dynamo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jukurit, TML
Kuinka pitkä juoksu tarvitaan? Sata vuotta, missä ajassa koko laji voi olla vainaa. Kun avasit keskustelun muille lajeille, ja kerroit kannattajakulttuurin muutostarpeesta, niin eikö Urskissa ole ollut selvä kannatuskulttuurin muutostarve viimeiset 30 vuotta? Mihin se yksilöriippumaton kehitys on kehittynyt? Pari oi- Empee:tä hoilaavaa jonnea vaihtelevin aika välein.
Jukureiden kannatuskulttuurin ongelmat ovat henkilöityneet ja ilman muutostä tässä, tuskin on odotettavissa muutosta katsomossakaan, mutta ennen kaikkea remmiin mukaan menevä yksilö tuo sen muutoksen.
Viimeksi muokattu:
Vasen pakki #4
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Päätykatsomoiden kiekko-oraakkelit
Pahoittelut etukäteen sarjakuvien lukijoille pitkästä viestistä alla. Kaikkea asiaa ei saa tiivistettyä puhekupliin tai twitteriviestiin.
No nyt pistit suoraan lapaan ja edessä olisi tyhjä verkko. Jätetään nyt kuitenkin paikallinen potkupallo sikseen muuten kuin varoittavana esimerkkinä siitä, mitä ei ikinä kannata tehdä.
Jos positiivisia esimerkkejä haluaa niin korismaajoukkueen nousu pienen huomion porukasta koko kansan susijengiksi tapahtui yksilöriippumattomasti. Toki siellä oli ja on taustalla muutamia muusta mediasta tunnetttuja hahmoja, jotka haluaisivat nousun ja menestyksen henkilöityvän heihin, mutta kyse on ensisijaisesti pitkän urheilullisen kehittymisen ja sen mukanaan tuoman menestyksen projektista, johon media lähti mukaan. Huomio kasvoi ja muutamien arvokisojen kautta mukana olleet katsojat loivat ja synnyttivät yhteisöllisyyden ja elämyksen nousukierteen ja ilmiön, johon muutkin halusivat mukaan ja loppu on historiaa. Samanlainen ilmiö pienemmässä mittakaavassa syntyi lentopallomaajoukkueen ympärille.
Taustalla pitää siis olla kiinnostava ja riittävän korkealla tasolla menestyvä joukkue ja sen hyvin toimiva viestintäorganisaatio, jotta vastaava ilmiö on mahdollinen. Mäkihyppymaajoukkue on päinvastainen ilmiö, kun kadonnut menestys, harriollit jne. suistavat median ja yleisön sekä sitä kautta yhteistyökumppanien kiinnostuksen syöksykierteeseen ja pian on ajauduttu tilanteeseen, jossa aiempi menestys ja suuren yleisön kannatusilmiö ei enää ole mahdollista.
Mutta pelkkä peli ei riitä ja se on koko ajan ollut pääpointtini. Samoin yhden asian faniryhmät vetoavat vain pieneen porukkaan, eivät koskaan suureen yleisöön, koska niihin kuuluminen on liian aikaavievää, sitovaa ja lokeroivaa. Susijengin otteita seuraa nykyisin todella paljon porukkaa, joille koripallo ei ole elämäntapa eivätkä he ole henkeen ja vereen korisfaneja. Valtaosa ei ole koripalloa koskaan pelannut kuin koulun liikuntatunneilla eivätkä vaikka pelin säännöt tai pelikirjan yksityiskohdat ole isolle osalle selvillä. Mutta sillä ei ole merkitystä. Ihmiset haluavat olla mukana elämyksissä, olla osa laajempaa yhteisöä. Ei kokoaikaisesti, mutta silloin tällöin selkeänä kontrastina arjelle. Seurata helposti somen kautta happyfaces päivityksiä, katsella videoita ja lyhyitä haastatteluja. Tulla Tapahtumaan paitsi katsomaan peliä niin ennen muuta osaksi Yhteisöllistä susijengiä, kannattaa joukkuetta yhdessä, tuulettaa onnistumisille, saada positiivisia elämyksiä ja lähteä hymyssä suin koriin. Rahalle on saatu vastinetta.
Tämän vuoksi on isommassa mittakaavassa sama, mitä Sarviksen tai VV:n johtohahmot riitelevät keskenään. Jotta Mikkeliin saadaan Viitikon LS:ssa (https://lansi-savo.fi/uutiset/urheilu/b761f411-bc73-45ab-84a7-887db72a9c28) esittämä tavoite nousta Mikkelin talousalueen mahdollistamasta 4M€ tasosta vähintään viiteen miljoonaan, tarvitaan lisää uusia katsojia ja isoja alueen ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. Samaa asiaa sivuaa Vesalainen samassa aviisissa (https://lansi-savo.fi/uutiset/urheilu/8926a4e3-b0b2-4ce2-8b06-90f949db84f3) ”...yksi aitiolasku voi tuoda saman verran rahaa kuin 400 katsojaa”.
Mitä ****ua tällä sitten on tekemistä tämän viestiketjun ja kannattajakulttuurin kanssa? No minäpä kerron. Tylysti asia sanottuna seisomokatsomon ja faniryhmien lipputuloilla ei liigajoukkuetta ylläpidetä tai kehitetä. Ensinnäkin ainoa todellinen uusi yleisöpotentiaali ovat vastaavat kuin susijengin katsojat. Ihmiset, jotka haluavat yhteisöllisyytä, elämyksiä, hyvää fiilistä kevyellä otteella. Ihmiset, jotka eivät ole viettäneet nuoruuttaan hallilla tai tiedä (välitä), mikä ongelma Jukurien papp -pelaamisessa oli alkukaudella ja miten se on korjaantunut. Naiset, lapset, perheet. Toiseksi seuran tavoitteena on takuuvarmasti saada uusiksi yhteistyökumppaneiksi suuria yrityksiä. Vesalaisen sanoin edellä linkitetystä jutusta: ”Kun yritykset löytävät arvoihinsa sopivan vastuullisen seuran, ei sarjasijoituksilla ole merkitystä”.
Kummallekaan kokonaisuudelle täällä aikaisemmin kritisoimani äijäkiekkokulttuuri ei ole se juttu. Naiset eivät halua heitä tuijotettavan kuin lihapalaa. Aitioon asiakkaansa tuovat yritykset tai lapsiperheet eivät halua kuulla haistatteluja fanipäädystä tai katsella jumbotronilta sentteriä heiluttelevia känniteinejä. Suuret yritykset ovat hyvin tarkkoja julkisuuskuvastaan ja yhteskuntavastuuohjelmistaan ja heille arvoihin ja julkisuuskuvaan sopiva seura ja edellä mainitut katsojaryhmät ovat tärkeämpiä kuin fanipäädyn äänekkäät noin 1,4% hallin katsojista. Ja niin edelleen. Kärjistinkö? Kyllä. Oikaisinko mutkia? Kyllä. Yksinkertaistinko? Kyllä. Se ei muuta faktoja isommassa katsantokannassa. Yhteiskunta on muuttunut ja kiekko ei Mikkelissäkään elä kuplassa sen ulkopuolella.
Ja lisäksi uusi sukupolvi syrjäyttää aina vanhan. Saavutetuista eduista on aina vaikea luopua ja omia ajattelumalleja muuttaa, koska kognitiivinen dissonanssi jyrää kovaa itse kunkin aivoissa. Milleniaalit ovat aivan eri porukkaa kuin meidän keski-ikäisten sukupolvi. Tarkoitan siis parempia joka suhteessa, kuten evoluutiossa tapana on käydä. Olin katselemassa A:n peliä ja siellä neljä vaahtosammuttimen kokoista poikaa veti fanipäädyssä lauluja sujuvammin, komeammin ja kovempaa kuin Sarvis ikinä. Nämä kaverit ovat vajaan kymmenen vuoden päästä ”VV+ Sarvis 2.0”.
Sen vuoksi kannattajakulttuuri muuttuu yksilöiden jarruttelusta huolimatta. Sen vuoksi perinteisten faniryhmien merkitys on pienentynyt ja tulee pienentymään. Sen vuoksi muutos on jatkuva ja väistämätön prosessi. Yksilöistä riippumatta. Täältä tähän.
No nyt pistit suoraan lapaan ja edessä olisi tyhjä verkko. Jätetään nyt kuitenkin paikallinen potkupallo sikseen muuten kuin varoittavana esimerkkinä siitä, mitä ei ikinä kannata tehdä.
Jos positiivisia esimerkkejä haluaa niin korismaajoukkueen nousu pienen huomion porukasta koko kansan susijengiksi tapahtui yksilöriippumattomasti. Toki siellä oli ja on taustalla muutamia muusta mediasta tunnetttuja hahmoja, jotka haluaisivat nousun ja menestyksen henkilöityvän heihin, mutta kyse on ensisijaisesti pitkän urheilullisen kehittymisen ja sen mukanaan tuoman menestyksen projektista, johon media lähti mukaan. Huomio kasvoi ja muutamien arvokisojen kautta mukana olleet katsojat loivat ja synnyttivät yhteisöllisyyden ja elämyksen nousukierteen ja ilmiön, johon muutkin halusivat mukaan ja loppu on historiaa. Samanlainen ilmiö pienemmässä mittakaavassa syntyi lentopallomaajoukkueen ympärille.
Taustalla pitää siis olla kiinnostava ja riittävän korkealla tasolla menestyvä joukkue ja sen hyvin toimiva viestintäorganisaatio, jotta vastaava ilmiö on mahdollinen. Mäkihyppymaajoukkue on päinvastainen ilmiö, kun kadonnut menestys, harriollit jne. suistavat median ja yleisön sekä sitä kautta yhteistyökumppanien kiinnostuksen syöksykierteeseen ja pian on ajauduttu tilanteeseen, jossa aiempi menestys ja suuren yleisön kannatusilmiö ei enää ole mahdollista.
Mutta pelkkä peli ei riitä ja se on koko ajan ollut pääpointtini. Samoin yhden asian faniryhmät vetoavat vain pieneen porukkaan, eivät koskaan suureen yleisöön, koska niihin kuuluminen on liian aikaavievää, sitovaa ja lokeroivaa. Susijengin otteita seuraa nykyisin todella paljon porukkaa, joille koripallo ei ole elämäntapa eivätkä he ole henkeen ja vereen korisfaneja. Valtaosa ei ole koripalloa koskaan pelannut kuin koulun liikuntatunneilla eivätkä vaikka pelin säännöt tai pelikirjan yksityiskohdat ole isolle osalle selvillä. Mutta sillä ei ole merkitystä. Ihmiset haluavat olla mukana elämyksissä, olla osa laajempaa yhteisöä. Ei kokoaikaisesti, mutta silloin tällöin selkeänä kontrastina arjelle. Seurata helposti somen kautta happyfaces päivityksiä, katsella videoita ja lyhyitä haastatteluja. Tulla Tapahtumaan paitsi katsomaan peliä niin ennen muuta osaksi Yhteisöllistä susijengiä, kannattaa joukkuetta yhdessä, tuulettaa onnistumisille, saada positiivisia elämyksiä ja lähteä hymyssä suin koriin. Rahalle on saatu vastinetta.
Tämän vuoksi on isommassa mittakaavassa sama, mitä Sarviksen tai VV:n johtohahmot riitelevät keskenään. Jotta Mikkeliin saadaan Viitikon LS:ssa (https://lansi-savo.fi/uutiset/urheilu/b761f411-bc73-45ab-84a7-887db72a9c28) esittämä tavoite nousta Mikkelin talousalueen mahdollistamasta 4M€ tasosta vähintään viiteen miljoonaan, tarvitaan lisää uusia katsojia ja isoja alueen ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. Samaa asiaa sivuaa Vesalainen samassa aviisissa (https://lansi-savo.fi/uutiset/urheilu/8926a4e3-b0b2-4ce2-8b06-90f949db84f3) ”...yksi aitiolasku voi tuoda saman verran rahaa kuin 400 katsojaa”.
Mitä ****ua tällä sitten on tekemistä tämän viestiketjun ja kannattajakulttuurin kanssa? No minäpä kerron. Tylysti asia sanottuna seisomokatsomon ja faniryhmien lipputuloilla ei liigajoukkuetta ylläpidetä tai kehitetä. Ensinnäkin ainoa todellinen uusi yleisöpotentiaali ovat vastaavat kuin susijengin katsojat. Ihmiset, jotka haluavat yhteisöllisyytä, elämyksiä, hyvää fiilistä kevyellä otteella. Ihmiset, jotka eivät ole viettäneet nuoruuttaan hallilla tai tiedä (välitä), mikä ongelma Jukurien papp -pelaamisessa oli alkukaudella ja miten se on korjaantunut. Naiset, lapset, perheet. Toiseksi seuran tavoitteena on takuuvarmasti saada uusiksi yhteistyökumppaneiksi suuria yrityksiä. Vesalaisen sanoin edellä linkitetystä jutusta: ”Kun yritykset löytävät arvoihinsa sopivan vastuullisen seuran, ei sarjasijoituksilla ole merkitystä”.
Kummallekaan kokonaisuudelle täällä aikaisemmin kritisoimani äijäkiekkokulttuuri ei ole se juttu. Naiset eivät halua heitä tuijotettavan kuin lihapalaa. Aitioon asiakkaansa tuovat yritykset tai lapsiperheet eivät halua kuulla haistatteluja fanipäädystä tai katsella jumbotronilta sentteriä heiluttelevia känniteinejä. Suuret yritykset ovat hyvin tarkkoja julkisuuskuvastaan ja yhteskuntavastuuohjelmistaan ja heille arvoihin ja julkisuuskuvaan sopiva seura ja edellä mainitut katsojaryhmät ovat tärkeämpiä kuin fanipäädyn äänekkäät noin 1,4% hallin katsojista. Ja niin edelleen. Kärjistinkö? Kyllä. Oikaisinko mutkia? Kyllä. Yksinkertaistinko? Kyllä. Se ei muuta faktoja isommassa katsantokannassa. Yhteiskunta on muuttunut ja kiekko ei Mikkelissäkään elä kuplassa sen ulkopuolella.
Ja lisäksi uusi sukupolvi syrjäyttää aina vanhan. Saavutetuista eduista on aina vaikea luopua ja omia ajattelumalleja muuttaa, koska kognitiivinen dissonanssi jyrää kovaa itse kunkin aivoissa. Milleniaalit ovat aivan eri porukkaa kuin meidän keski-ikäisten sukupolvi. Tarkoitan siis parempia joka suhteessa, kuten evoluutiossa tapana on käydä. Olin katselemassa A:n peliä ja siellä neljä vaahtosammuttimen kokoista poikaa veti fanipäädyssä lauluja sujuvammin, komeammin ja kovempaa kuin Sarvis ikinä. Nämä kaverit ovat vajaan kymmenen vuoden päästä ”VV+ Sarvis 2.0”.
Sen vuoksi kannattajakulttuuri muuttuu yksilöiden jarruttelusta huolimatta. Sen vuoksi perinteisten faniryhmien merkitys on pienentynyt ja tulee pienentymään. Sen vuoksi muutos on jatkuva ja väistämätön prosessi. Yksilöistä riippumatta. Täältä tähän.
Viimeksi muokattu:
Lähemäen Dynamo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jukurit, TML
Olen aika monesta asiasta eri mieltä kanssasi, mutta en usko että jaksan vastata kattavalla vastauksella sinulle, koska olen väsynyt ja kirjoituksesi on pitkä.
Katsotaan.
Muutama huomio. On kohtuutonta verrata seurajoukkueen tekemisiä maajoukkueen tekemisiin, missä markkina-alueena toimii koko kansa. Ehkäpä asiaa voi ajatuksen tasolla miettiä, mutta yhtälöön tulee niin paljon muuttuvia tekijöitä, että parempi vertailukohde olisi ollut esimerkiksi juuri se MP. Maajoukkue ei joudu jakamaan huomiota jonkun toisen kaupungin joukkueen kanssa, vaan saa kansallistunteesta ja hehkutusta täynnä olevasta tv-ajasta valtavaa nostetta.
Kuvaamasi jääkiekkokulttuuri kuulostaa intohimottomalta ja karmealta.
Katsotaan.
Muutama huomio. On kohtuutonta verrata seurajoukkueen tekemisiä maajoukkueen tekemisiin, missä markkina-alueena toimii koko kansa. Ehkäpä asiaa voi ajatuksen tasolla miettiä, mutta yhtälöön tulee niin paljon muuttuvia tekijöitä, että parempi vertailukohde olisi ollut esimerkiksi juuri se MP. Maajoukkue ei joudu jakamaan huomiota jonkun toisen kaupungin joukkueen kanssa, vaan saa kansallistunteesta ja hehkutusta täynnä olevasta tv-ajasta valtavaa nostetta.
Kuvaamasi jääkiekkokulttuuri kuulostaa intohimottomalta ja karmealta.
Intohimofanit voivat toki olla se näkyvin ja äänekkäin osa katsomoa, mutta totuuden nimissä on kenen tahansa myönnettävä, että taloudellisesti ajateltuna isompikin "tosifaniporukka" on suht pieni tekijä. Satunnaiskävijät, hyvänpäivänfanit ja sen sellaiset tuovat kuitenkin sen valtaosan yleisörahasta. Siksi menestyvän seuran on todellakin panostettava tähän ei-intohimoiseen katsojasegmenttiin, jos mieli menestyä. Ei ehkä kovin romanttinen näkemys, mutta tosi.
Lähemäen Dynamo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jukurit, TML
Haluaisin kyllä kuulla tai nähdä kuinka verkko heiluu? Mitä mahdoit tarkoittaa?
Kerroit toivomastasi kannatuskulttuurista, mutta tarkemmin katsoen pidit palopuheen nimenomaan kannatuskulttuuria vastaan. Tällä palstalla perimmäisenä tarkoituksena lienee keskustella intohimosta, mitä jossain tapauksissa jopa yksittäiset henkilöt tuovat vahvasti mukaan päätyyn. Mitä mahdat tarkoittaa yhden asian faniryhmillä? Kuulostaa aivan suvaitsevaisen saarnaukselta elintasosiirtolaisten ymmärtämiseksi.
Kannatuskulttuurissa on kysymys juuri intohimosta. Taistelusta joukkueen puolesta. Halusta antaa katsomossa kaikkensa joukkueen puolesta. Halusta auttaa joukkuetta. Kuvailemasi kollektiivinen Susijengihurma oli toki hienoa, kansa syttyi, mutta kuten aiemmin kirjoitin, kansallisen identiteetin sekoittaminen seurajoukkuetasolle on vain väärä vertaus. Maajoukkueen markkina-alue on koko kansa ja kansallinen identiteetti puolestapuhuja. Sillä ei ole kilpailijoita. Liverpool FC on tunnettu kautta maailman. Joukkue toki haalii valtavasti someseuraajia ja muita twiittajia tms. sosiaalisen median kautta, mutta legendaksi se on kohonnut intohimonsa kautta. Se intohimo on ollut pysyvää laatua jo vuosikymmenien ajan. Se intohimo on yksilölähtöistä, eikä peräisin mistään sometwiittauksista. Liverpool FC ei ole legenda sen vuoksi, että katsojilla olisi yhteisöllistä pikkukivaa. Meistä jokaisen tulisi taistella sen puolesta, että Liverpool muistetaan intohimostaan myös jatkossa, eikä päinvastoin yrityksistä rapauttaa tämä kulttuuri,
Kirjoituksesi vaikuttaa minusta siltä, että sinä haluaisit yhteiskunnan muuttuvan, tai jo olevan muuttunut tavalla jota se ei ole. Jokaisen jääkiekon ystävän tulisi mielestäni juuri taistella sitä vastaan, ettei se koskaan muutu kuvailemasi liberaalin katsomokivan suuntaan. Jääkiekko kestää parit sentterin heiluttajat ja muutamat känniset vitun huutelijat. Se että yritykset ja yhteisöt julkisesti kieltävät kaltaisiesi inkvisiittorien pelossa nämä mittättömät ilmiöt, eivät tarkoita etteivätkö ne kuitenkin kuulu jääkiekkoon ja ole jossain määrin jopa toivottavia katsomoissa. Toivotaan ettei katsomot koskaan kehity sellaisiksi teetuviksi jollaisiksi ne kuvailit. Hyi hitto.
Vasen pakki #4
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Päätykatsomoiden kiekko-oraakkelit
Keskustelu syntyy erilaisista näkökulmista tarkasteltaviin asioihin, kuten esim. meillä tässä asiassa ilmiselvästi on. Minä katson asiaa enemmän laajemmassa mittakaavassa asioiden kautta, sinä vahvasti yksilökeskeisyydestä lähtien. Totuus on näiden kahden ja kaikkien muiden asiasta kiinnostuneiden mielipiteiden summa. Suvakki inkvisiittori - kommentit tosin kuulostivat enemmän Trumpin twitterviesteiltä kuin asialliselta keskustelulta.
Suosittelen lukemaan kirjan Sounders FC: AUTHENTIC MASTERPIECE. Vaikka se sijoittuu jenkkilään, Tarinan, ilman laajaa kannattajailmiötä ja pitkiä perinteitä olevan nousijajoukkueen kannattajakulttuurin ja yhteisöllisyyden tutkitussa ja harkitussa rakentamisessa ja siitä oppimisessa olisi ammennettavaa myös Mikkeliin. Asioita voi myös tehdä toisella tavalla.
Vahva sama. Joukkue, peli, musiikki, jumbotron, ledit, fanipääty+muu katsomo. Tänään hallissa osui monet asiat samaan aikaan kohdilleen ja tuloksena oli kolmen tärkeän pisteen lisäksi kauden paras tunnelma vaikka mökki ei ollut täysi. Jos vastaava intensiteetti olisi kaikissa kotipeleissä, oltaisiin elämyksellisen ilmiön syntylähteillä.
Isot propsit fanipäädyn lisääntyvälle yhteistyölle. Vastakkaisen päädyn vierasfanit jäivät tänään vahvasti tappiolle.
e. typot
Viimeksi muokattu:
Vasen pakki #4
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Päätykatsomoiden kiekko-oraakkelit
Vastakkainasettelusta konvergenssiin. 1+1 onkin 3. Toisen tukeminen ei ole itseltä pois.
Vuoroveto sujuu peli peliltä paremmin ja onpa kohtia, jossa koko pääty vetää yhteistä kannustusta.
Iso käsi tälle kehitykselle.
Vuoroveto sujuu peli peliltä paremmin ja onpa kohtia, jossa koko pääty vetää yhteistä kannustusta.
Iso käsi tälle kehitykselle.
Hirvikivääri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Mikkelin Jukurit
Kehitystä ilmiselvästi tullut, mutta tätäkin yrittää sabotoida tämä eräs mieshenkilö kuka rummuttaa itsestään rumpuansa seisomakatsomon alariveillä. Olen miettinyt, että onko henkilö mitenkä mentaalisesti vajaa, kun ei ymmärrä lopettaa epätahdillista rummutustaansa kun molempien kannattajaseurojen henkilöt ovat tälle siintä sanonut?
Puolustuksena kyseinen henkilö on käyttänyt sitä, että ei voi kuunnella toista porukkaa koska nämä ovat päihtyneitä, sekä että hän kuulema sytyttää itse koko hallin ja muutenkin tahdittaa chantteja. Tottahan se on että sytyttää ainekin päätykatsomon, vihaan. Chantit menevät molemmilta VVltä sekä JSCltä pilalle tämän sankarin epämääräisen rumpuhakkauksen takia.. Hallinhan tunnelma olisi varmaan infernaalinen jos 4200 katsojaa kaikki toisivat oman rumpunsa ja hakkaisivat sitä miten tahtoo.
Puolustuksena kyseinen henkilö on käyttänyt sitä, että ei voi kuunnella toista porukkaa koska nämä ovat päihtyneitä, sekä että hän kuulema sytyttää itse koko hallin ja muutenkin tahdittaa chantteja. Tottahan se on että sytyttää ainekin päätykatsomon, vihaan. Chantit menevät molemmilta VVltä sekä JSCltä pilalle tämän sankarin epämääräisen rumpuhakkauksen takia.. Hallinhan tunnelma olisi varmaan infernaalinen jos 4200 katsojaa kaikki toisivat oman rumpunsa ja hakkaisivat sitä miten tahtoo.
Jeremi Rounikki
Jäsen
Tulipahan eka kerran koettua Niiralan montun läpsytin helvetti, siltä kantilta samanlainen kuin meidän pyhättö. Paikalla näkyi olevan runsaasti mikkeliläisiä, jopa molemmista faniryhmistä, sekä myös monia istumapaikoilla.
Liekö ollut jotain ryhmien keskinäistä turpakäräjää tai jotain, kun ensimmäisen erän jälkeen vierasfanikatsomosta katosivat Viikinkiveljissä vaikuttavia henkilöitä? Myöhemmin bongasin nämä tyypit ihan toiselta puolelta katsomoita. Mikähän oli tämä juttu, että molemmat ryhmät ensin samassa katsomossa ja sitten jakautuminen? Onko Mikkelissä parissa ottelussa nähty orastava yhteistyö karahtanut kiville?
Aiheen sivusta: polvillaan rukoilen, että huhut Partasen sopimuksesta pitää paikkansa.
Liekö ollut jotain ryhmien keskinäistä turpakäräjää tai jotain, kun ensimmäisen erän jälkeen vierasfanikatsomosta katosivat Viikinkiveljissä vaikuttavia henkilöitä? Myöhemmin bongasin nämä tyypit ihan toiselta puolelta katsomoita. Mikähän oli tämä juttu, että molemmat ryhmät ensin samassa katsomossa ja sitten jakautuminen? Onko Mikkelissä parissa ottelussa nähty orastava yhteistyö karahtanut kiville?
Aiheen sivusta: polvillaan rukoilen, että huhut Partasen sopimuksesta pitää paikkansa.
Jeremi Rounikki
Jäsen
Oho, melkosta touhua kuopiolaisilta järkkäreiltä. Kyllähän tuollainen huutelu järkyttää. Ihan aiheesta siis pihalle. Ilmeisesti tapahtunu joskus ottelun loppupuolella, koska näin näitä kavereita toisessa päädyssä kakkos- ja kolmoserän aikana ---- jos siis samoista on ollut kyse?
Viimeksi muokattu:
Harppa-setä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jukurit
Moro palstaveljet ja terveiset viikinkiveljille sinne päätykatsomoon.
Ollaan nyt seurattu muutaman matsin ajan miten kumpikin kannustusporukka lähtee toistensa juttuihin mukaan.
Sarvis ja muu pääty lähtee Veljien huutoihin, mutta kun Sarvis aloittaa niin veljet menee mutelle.
Jokainen tekee niinku tykkää, mut näyttää vähän hölmöltä kun keskellä katsomoa on joukko kädet puuskassa..
Ollaan nyt seurattu muutaman matsin ajan miten kumpikin kannustusporukka lähtee toistensa juttuihin mukaan.
Sarvis ja muu pääty lähtee Veljien huutoihin, mutta kun Sarvis aloittaa niin veljet menee mutelle.
Jokainen tekee niinku tykkää, mut näyttää vähän hölmöltä kun keskellä katsomoa on joukko kädet puuskassa..
Jeremi Rounikki
Jäsen
Jotenkin vaikutti että hiljaisuus oli molemmilla puolilla toisen aloittaessa. Sen mitä panin merkille. Kerran kaks tai kolme huomasin ryhmien yhdessä menevän. Aloittajaa en huomannut.
Itse havainnoin näin: kun tuo "yhteistyö" alkoi, oli JSC se osapuoli, joka mykistyi Veljien huutojen kohdalla, mutta Veljet lähtivät (ainakin osaan) JSC:n huutoihin mukaan. Sittemmin on JSC:ssä näkynyt aktivoitumista Veljien huutojen kanssa. Mutta nytkö sitten Veljet ovat pistäneet puolestaan mykkäkoulun päälle?
Ala-astemeininkiä.
Ala-astemeininkiä.
Savon Poika
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 1970, Keni Karalahti
En tiedä monestako pelistä tämä otanta on, mutta peleissä missä olen enemmän/vähemmän tarkkaillut näitä kannattajaryhmiä, niin Veljet ovat lähteneet Sarviksen huutoihin melkeinpä aina - paria tiettyä chanttia lukuunottamatta mukaan.
Jeremi Rounikki
Jäsen
Näinhän sen yhteistyön tietysti pitäisi mennä?: https://9gag.com/gag/aAxPEng Linkki vie 9gag.comin videopätkää, jossa kahden mikkeliläisen kuvitteellisen faniryhmän kannustus on sulautunut. Vaikka onhan tuossa vasemmalla toveri, joka vähät välittää yhteisestä tahdista.
Sherminator
Jäsen
Lienenkö yksin havaintoni kanssa, että VV on alkanut ottamaan koko ajan vain suurempaa roolia päädyssä? KalPa-ottelu oli aika HMV-kiekkoa kokonaisuudessaan, yleisö alkoi jo toisella erätauolla suorittaa joukkopakoa Ikiomalta. VV senkuin chänttäili menemään vielä pelin loputtuakin. Onhan tuossa toiminnan aloittamisessa ollut ihan pientä kitkaa erinäisistä syistä, mutta voisiko tässä olla alku jonkin suuremman?
Itse olen tämän viikon matsit joutunut missaamaan muiden velvoitteiden takia, mutta omaan silmääni sivukatsomosta on näyttänyt että homma on pikkuhiljaa lähtenyt etenemään ja vaikkei vielä (ehkä koskaan) täydellisessä synkroonissa vedetä chänttejä ryhmien välillä, niin pääty on kuitenkin jollain tasolla hengissä myös kokonaisuutena, ei ainoastaan ryhmänä 1 ja ryhmänä 2.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy