Otan nyt kuitenkin haasteen vastaan ja koitan avata omaa ajatuksen juoksua ja ajatuksia siitä, mikä on vikana ja mitä voisi tehdä paremmin. Jääkiekkokin on bisnestä, joten rohkenen ottaa pohjalle muutaman liike-elämässä tunnetun teoksen. Aloitetaan Jim Collinsista, joka on tehnyt paljon ansiokasta tutkimuksista yritysten menestyksestä, menestymättömyydestä ja siitä, miksi menestys loppuu. Nämä teokset mielestäni kuuluisi kaikkien liike-elämässä touhuavien lukea ja koittaa sisäistää. Otetaan muutama poiminto ja peilaus, mitä JYPissä on tehty väärin ja mitä voisi tehdä paremmin:
"Viidennen tason johtajuuteen" kuuluu johtajan/ johtajien kyky luoda menestyksekäs organisaatio ilman, että tehdään samalla itsestään korvaamattomia. Yleensä tällaiset kaverit ovat nöyriä, mutta äärimmäisen määrätietoisia. Minusta JYPin johto Jukka Seppänen etunenässä on epäonnistunut tässä. Piti vetäytyä taustalle, mutta sieltä sitten kuitenkin vähän väliä noustaan tallomaan operatiivisessa toiminnassa olevien varpaille. Sitten epäkohtia puidaan lehdissä.
Minähän muuten pidin keväisestä Seppäsen ulostulosta kauden jälkeen. Sävyssä ehkä olisi vielä parantamisen varaa, mutta kauden jälkeen on ihan paikallaan laittaa yhteisölle viesti, että nyt epäonnistuttiin ja parantaa pitää. Sen jälkeen ulostulot olisi voinut jättää tekemättä ja jättää vastuu toimitusjohtajalle ja urheilujohtajalle. Lähtökohtaisesti itse olen sen tyylin kannattajia, että epäonnistumisista ja kehityskohteista pitää keskustella, mutta keskustellaan kahden kesken. Ei julkisesti. Kehua voi sitten julkisestikin.
Miten tähän sitten ollaan tultu? Jälleen Collinsin tutkimuksista löytyy kivuliaan osuvia havaintoja siitä, miten huipulta tullaan alas.
Ensin sokaistutaan menestyksestä. Tullaan röyhkeäksi ja unohdetaan asiat, joita tekemällä menestys saavutettiin. Vanha työ saattaa vielä hyvinkin tuottaa menestystä. Meillä päin saatetaan myöskin sanoa, että kusi nousi päähän. JYPin kohdalla katson tämän alkaneen ehkä siinä kohtaa, kun RD ja Seppänen alkoivat olemaan tukkanuottasilla. Detaljeja en tiedä ja voi olla, että RD oli vaan mulkku ja tämä vaihe on ehkä alkanyt myöhemmin.
Toisessa vaiheessa kuvitellaan olevamme niin helvetin kovia, että voidaan tehdä mitä vaan. Euroopan ykkönen somessa, hei! Vitut menestyksestä, kun on väärin pelaamalla saavutettu. Antakaas kun hallituksen sedät tulee kertomaan Veltsulle vähän jääkiekosta! Vanhat pohjat kantaa vielä CHL:n voittoon.
Kolmannessa vaiheessa sitten kielletään riskit ja uhkakuvat. Eihän me mitään tehdä väärin, kun voitettiin Euroopan mestaruuskin? Negatiivinen tieto ohitetaan ja keskitytään ainoastaan positiivisiin uutisiin. Terve dialogi katoaa. Kun sitten aletaan ottamaan kohtuuttomia riskejä, ollaan matkalla kohti neljättä vaihetta. JYPissä kaikki kokeneet yhdellä ovenavauksella ulos. Niissähän se vika oli.
Neljännessä vaiheessa alkaa sitten rimpuilu vääjäämätöntä luisua kohti. Pakko tehdä jotain radikaalia, että saadaan kadotettu menestys takaisin (kuten em. konkareiden ulostus). Lyödään lisää rahaa, kyllä se siitä! Tehdään strategia, jota toteuttamaan palkataan väärät henkilöt! Jotain on tehtävä!!! Keksitään uusi pelitapa!
Viidennessä vaiheessa sitten tyypillisesti koittaa kuolema tai jämähtäminen keskinkertaisuuteen. Onneksi, on myös mahdollisuus palata vahvaksi.
Miten tätä sitten parannetaan? Jukka Seppäsellä on tässä avain rooli enemmistöosakkaana. Joko tulet takaisin operatiiviseen toimintaan ja kannat kaiken vastuun siitä (Collinsin ikkuna ja peli -vertaukseen kannattaa tutustua) . Vaihtoehtoisesti vetäydyt taustalle ja antaa operatiivisen johdon tehdä työnsä. Jos eivät suorita, niin henkilöt vaihtoon, mutta ilman lehdistöä. Tällä tavalla ei kuitenkaan voi jatkaa. Olen myös vakuuttunut, että huolellisella rekryllä löytyy parempia toteuttajia tänä päivänä. Vaan miten organisaation nykytila niitä houkuttaa?
Selvää on, että johtajuutta pitää parantaa ja tuota viidettä tasoa tavoitella, jotta organisaatiossa olisi mitään edellytksiä kasvaa ja kehittyä menestyväksi. Yhteenvetona siis oma mielipiteeni: kaikki lähtee ylhäältä ja sieltä toiminnan parantaminen pitää aloittaa.
Minulle aikanaan esimieheni ehdotti myös kirjaa "No Asshole Rule". Oli ihan paikallaan lukea se. Ehkäpä olisi voinut tuon tilata hallitukselle joululahjaksi. Ei olla persreikiä toisillemme.