Onko Rautakorpi varsinaisesti epäonnistunut oikein missään seurapestissään?(Nuorten maajoukkuetta ei lasketa)
Rautakorven omat vastaukset kertovat enemmän kuin ne kymmenet vastaukset, joita kukaan muu täällä voi antaa. Tämä analyyttinen, omaa toimintaa analysoiva henki, sekä tietynlainen tunteikkuus ovat niitä Rautakorven ydinjuttuja. Joidenkin mielestä häntä on tylsä kuunnella - minusta hän on mainettaan huomattavasti parempi puhuja. Abstraktit asiat ovat vaikeita selittää, mutta jokainen lause mietittynä usein kumpuaa jotain sellaista, että Jukka noin pääsääntöisesti tietää, mihin hän on tulossa ja mihin on menossa.
Vaikka minut luokitellaan suuremman luokan Rautakorpi-faniksi (ja sitä olen) niin annan jyväskyläläisille muutaman täysin ilmaisen vinkin siihen:
- Rautakorpi on persoona, joka jakaa konkreettisesti mielipiteitä. Ihminen, josta kaikilla muilla on jakamaton oikeus olla mieltä. Joskus se tarkoittaa jonkinlaisena kusitolppana seisomista. Kannattaa keskittyä kuitenkin siihen, ketkä ja ennen kaikkea miltä suunnalta levittävät Rautakorven persoonaa koskevia, negatiivisia viestejä. Olen tässä vuosien varrella Tapparassa tottunut siihen, että lähes aina henkilöitä, joilla on erittäin monipuolinen, syvä käsitys Rautakorvesta ihmisenä, tuppaa yhdistämään se, ettei Rautakorpi ole koskaan ollut kyseisen organisaation kanssa missään tekemisissä. Lyhyesti: seuraa kuka sanoo Rautakorvesta ja mitä - ja mistä suunnasta viesti tulee.
- Älkää odottako täydellistä, koska saatte ainoastaan määrätietoisen ihmisen, jolla on kyvyt ja osaaminen nostaa JYP suosta - ja hän myös tulee sen tekemään. Sen sijaan pilvilinnat kivoista syyskuun peleistä voitte haudata heti: jos JYP voittaa syyskuussa enemmän kuin puolet mahdollisista pisteistä niin Rautakorven jengi ylisuorittaa. Asiat tehdään tietyllä tavalla - tietyllä tavalla on seurauksensa ja hintansa. Se, mikä syyskuussa *ituttaa, saattaa naurattaa maaliskuussa. Tämä kannattaa muistaa.
Olkoon tämä nyt tähän riittävästi alkuun. Mutta lyhyesti summaten: ihmiset, joilla on suunnitelma sekä kokemusta suunnitelman todellisesta realisoimisesta, tuppaavat saamaan asioita aikaan. Rautakorpi menestyy jokaisessa seuraorganisaatiossa, koska hän tietää tasan tarkkaan, mitä on tulossa tekemään mihinkäkin. Mutta kaikki ovat vain ihmisiä: Rautakorvella on vahvuuksia, joista olen kertonut jo paljon. On Jukalla heikkouksiakin, jotka on hyvä myös tuoda rehellisesti esille: järkevän tunnevalmentajan heikkous on se, että Rautakorpi toisinaan haluaa varmistaa, että joukkue voittaa mestaruuden. Tällaisella veivaamisella ja eräänlaisella "
jöröydellään" häneltä on jäänyt Tampereella ainakin kaksi kohtalaisen varmaa mestaruutta realisoimatta. Ja ongelma on juuri se, että Rautakorpi ei ole parhaimmillaan ollut ikinä semmoisessa kiekossa, jossa reagoidaan tuntemattomilla kaavoilla. Esimerkiksi 2012-13 Tappara pelasi Rautakorven ekalla kaudella parasta jääkiekkoa, mitä olen nähnyt Tapparan pelaavan tyyliin koskaan. Mestaruus haksahti täysin siihen, että sekä Barkov että Connolly hajosivat playoffeissa. Suurimmalle osalle faneista tämä olisi ollut riittävä selitys - mutta arvatkaapa riittikö tämä Rautakorvelle? No ei. Seuraavalla kaudella uusittiin pelitapa siten, että Tapparalla oli kolme erilaista ylivoimakoostumusta, jotta edes kahden miehen loukkaantuminen ei estä mestaruutta. Rautakorven analyysi 2012-13 oli, että Tappara hävisi nimenomaan fyysisyydessä ja kamppailussa Ässille, joten koko pelitapa uhrattiin erilaisten painin muotojen harjoitteluun. Pelin seuraaminen oli hirveää roskaa - ilo edellisen kauden super-Tapparasta oli kaukana. Nämä ovat niitä JYPin uhkakuvia, mutta vääjäämättä menestymään tulette, mutta Ville Nieminen saattaa olla se valmentaja, joka nostaa seuraavaksi pystin valmentajana ilmaan Jyväskylässä.