Niin. Kysymykseni on hankala suoraan vastata. Muuttujia on liikaa. Epäilemättä Tapparan faneissa on yksittäisiä faneja, jotka kaipaavat muutakin viihdettä. Onko näitä riittävästi, että voidaan puhua merkittävästä ilmiöstä? Olisiko kaltaisiasi faneja, joille voittaminen ei riitä, jos ei joukkue olisi kuuden finaalin putkessa?Kysymys ei ollut mulle enkä edes osaa antaa tähän yksiselitteistä jaa/ei/tyhjiä/poissa -vastausta, mutta viimekausi oli finaalipaikasta huolimatta viihtellisesti sellaista täyspaskaa alusta loppuun, että olin viime perjantai-iltapäivään asti sillä jalalla liikenteessä, etten kyä kanavapakettia tänä vuonna edes ota, kun ei sitä samaa enää millään jaksa.
Hopea ei ole häpeä, as they say. Ja näyttäähän tuo finaalijatkumo tilastoissa mukavalta, mutta...
Perjantaina kuitenkin sitten muutama tunti ennen pelin alkua ajatus muuttui perusteettomalla optimismillä önösti positiivisempaan, että joskos se nyt olisi jo saatu uomiinsa ja hain telia tv -paketin. Little did I know. Kolmen pelin jälkeen ei kannata tietenkään ihan äärijyrkkää mielipidettä suuntaan eikä toiseen kasata, mutta jos nyt silti jotain pitäisi arvioda jo nähdyn perusteella, niin onhan tuo hommeli viihdevinkkelistä edelleenkin ihan samaa kikkelinpuristelua kuin mitä se koko viime kauden oli.
Mutta mua on ihmetyttänyt, miten tuo Tapparan helvetin hiano ja valmis sapluuna edes kyettiin muuttamaan yhden kesän aikana noin laidasta toiseen niin kuin se viime kaudeksi muuttui? Ainakin näin maallikon silmin on vähän vaikea hahmottaa niitä hyviä puolia, joita seuraa kun pelistä otetaan vauhti, idea, yritys, virta ja kaikki viihde pois. Ollaan hiljaa, niin saadaan kalaa -taktiikka, kenties?
Mutta ehkäpä se vielä siitä käynnistyy. Taas. Niinku viime vuonnakin...
Vastaus kysymykseen: pelkkä hyvä sijoitus ei riitä viihteeksi. Ainakaan mulle. Mitäs sitä katselee, jos ei ole mitään katseltavaa. Tuloksen voi sitten kurkata teksti-teeveestäkin.
En tiedä olisinko siinä tilanteessa itsekään kaltaiseni fani. Varmaan joskus synkkinä mennävuosikymmeninä pelkkä voitto kelpasi no-matter-what mutta ei oikein enää, kun voittamisen on jo todistettu onnistuvan vähän viihdyttävämmälläkin pelillä.Olisiko kaltaisiasi faneja, joille voittaminen ei riitä, jos ei joukkue olisi kuuden finaalin putkessa?
Epäilemättä. Toisaalta - ehkä muistan väärin, mutta eikös myöskin silloin 90-luvun puolivälin ennätysmäisen tappioputken aikana ollut kuitenkin poikkeuksellisen kivasti katsojia?Pitäisi kaivaa dataa jostain. Mutta uskallan mutuillen väittää, että voittaminen korreloi positiivisesti yleisömäärän kanssa
Mutta mua on ihmetyttänyt, miten tuo Tapparan helvetin hiano ja valmis sapluuna edes kyettiin muuttamaan yhden kesän aikana noin laidasta toiseen niin kuin se viime kaudeksi muuttui?
Mutusi lienee paikkansapitävä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun joukkue on voittanut paljon lyhyen aikavälin sisällä, käy pelkkä voittaminen riittämättömäksi suuuren yleisön houkuttelemiseksi. Kannattajat turtuvat voittamiseen. Marjamäen kolmivuotisen mitaliputken jälkeen useampi Kärppien iso sponsori vaatii muutosta pelitapaan. Isolta osin sponsorirahavirtojen säilyttämiseksi Kärpät lähti ehdoin tahdoin viemään peliä uuteen, pelinopeampaan ja viihdyttävämpään suuntaan.Pitäisi kaivaa dataa jostain. Mutta uskallan mutuillen väittää, että voittaminen korreloi positiivisesti yleisömäärän kanssa
Tapolan Tapparahan oli tylsä viivelähtöjä ja träppiä viljellyt kone, joka puolusti tiukasti ja ratkaisi pelit tehokkaalla viimeistelyllä ja ylivoimapelillä. Sellainen maine noilla mestarijoukkueilla oli. Ilmeisesti myös pelaajat valmennuksen lisäksi halusivat muuttaa pelityyliä "viihdyttävämpään" suuntaan. Toteutus kuitenkin tökkii ja pelistä tuli sekamelska, joka ei viihdyttänyt kuin Tapparaa pyörittäneitä vastustajia.
Minä en ollut tästä samaa mieltä - pelit olivat yleensä Tapparalta alkuun vaisuja, mutta lopulta puskettiin rinnalle ja ohi. Pelit aaltoilivat, ja meidän kärkihevoset olivat pistepörssien kärkisijoilla. Peli oli sinänsä kontrolloitua, mutta toisaalta se ei ole minua ainakaan ikinä haitannut, jos pelissä yleisesti tapahtuu, sattuu ja yksilöt pääsevät kuitenkin esiin. Näin suurimmalti osalti tapahtui.
Nykyisessä kiekossa kentällä ei tapahdu yhtikäs mitään muuta, kuin päätöntä kulmiin roiskimista. Yksilöt ovat valahtaneet samaan muottiin, jossa ei uskalleta haastaa, vaan mennään hetkeksi nurkkaan pyörimään ja pelätään vastustajan vastahyökkäystä. Nykyisen Tapparan ilme on niin käsittämättömän innoton, vaisu, mauton ja mitäänsanomaton, että olen jopa lähellä vaihtaa hetkeksi kiekon seuraamisen jalkapalloon, ennen kuin NHL alkaa. Ja tämä ei ole mikään kolmen tappion mielipide, vaan kumpuaa jo koko viime kaudesta, jota seuratessa tuli vietettyä satoja tunteja, joiden parissa ei viihtynyt alkuunkaan.
Urheilussa tulee unisia pelejä silloin tällöin, mutta mitäänsanomaton roiskiminen huippurosterilla ja 1-0, 2-1 rankkarivoitot turruttivat välillä kyllä hermot aivan huuruun. Toisella paikkakunnalla saattoi pelkästään minuutissa tulla enemmän tapahtumia ja kommelluksia kentällä, kuin Tapparan matsissa 65 minuutin aikana. Pelit näyttivät siltä, kun katsoisi samaa, tylsää ja ennalta-arvattaa elokuvaa yhä uudestaan, kolmesti viikossa iltaisin kolme tuntia. KooKoo -peliä ei voi sanoa tylsäksi, ja oikeastaan erittäin hyvä, että tuli kunnolla pataan. Jotenkin tuota kerjättiin koko viime kausi ja tämän kauden kaksi ensimmäistä matsia. Ollaan mukamas pelailemassa niitä maalin pelejä. No, nyt ei ollut maalin peli, ja hyvä niin.
Saattaa mennä jo jonkunlaisen agendan puskemiseksi, mutta miten Tapparan pitäisi pelata, ettei se olisi unettavaa? Tapolan aikana pelattiin täysin puhdasta Meidän peliä, joka oli kuulemma kuolettavan tylsää, ahdistavaa eikä pelaajilla ollut vapauksia. Kuulemma. Eikä edes kehittänyt pelaajia, kuulemma.
Nyt ollaan menossa jo toista kautta pelitavalla, jolla ei ole niin mitään tekemistä Meidän pelin kanssa. Viivelähtöjä ei pelata käytännössä lainkaan, kiekko saattaa kaksi-kolme kertaa pelissä pysähtyä maalin takana. Siis korostan, ei ole niitä vitun viivelähtöjä, jotka tuntuvat olevan kaiken pahan alku ja juuri jääkiekossa. Ei ole. Piste. Ette jankuta niistä enää missään kukaan ikinä, kun niitä ei siellä kerta kaikkiaan ole. Niistähän haluttiin eroon. Oletteko nyt sitten tyytyväisiä, jotka tätä halusitte?
Muiltakin osin peli on ihan erilaista kuin ennen. Kiekollista ei tueta mitenkään, syöttösuuntia ei ole tarjolla joten heitetään päätykiekkoja joihin ei ehditä. Mutta hei, tätähän haluttiin. Vähän ryminää ja old school-meininkiä. Vauhtia ja vapauksi... eikun?
Totta helvetissä pelit on tapparalaisesta näkövinkkelistä helvetin tylsiä, kun oma joukkue ei edes yritä pysyä kiekossa. Mutta minkäs sille teet, kun joka puolelta oli viisi vuotta niin hirmuinen paine sille, että pitäisi alkaa pelaamaan tuollain viihdyttävästi. Ja kyllä nyt viihtyy.
Täh? En tajua mitä edes yritit sanoa tällä viestillä? Kuka on väittänyt että peli Tapolan aikana oli tylsää? Tapparan ukot keikkui pistepörssin kärkisijoilla, Tappara teki Liigassa eniten maaleja. Ei tuo ollut tylsää. Tämä kulmiin hyökkääminen ja siellä kiekon menettäminen on unettavan tylsää ja ihan turha kääntää sitä niin että me fanit ei oltaisi tyytyväisiä mihinkään vaan tällä hetkellä Tapparassa ei ole minkään näköistä pelisuunnitelmaa miten hyökätä. Ei ole fyysisyyttä eikä tunnetta.
Kyllä sitä mediassa haukuttiin tylsäksi, ja muistan myös palstoilla joidenkin omienkin pitäneen peliä tylsänä. Ei niitä välttämättä monta ollut, yritän vain omalta osaltani vaikuttaa siihen, mitkä termit ovat keskustelussa pinnalla.
Valtamedioiden ongelma on se, että ne eivät oikeasti näe yhdeltä joukkueelta kuin muutaman pelin, ja tuntuvat senkin katsovan ihan sinnepäin. Nämä sitten ohjaavat vähemmän pelistä ymmärtävien mielipiteitä. Ei sillä että itsekään paljoa ymmärtäisin, mutta vähän kuitenkin jotain.
Ps. Yksi ongelma on se, että jos näen missä tahansa internetin kolkassa Tapparan ja viivelähdön samassa lauseessa, niin heti näkyy punaista ja on pakko tulla tänne tai sinne toisaalle korjaamaan tilannetta.
Pps.
Paitsi jos Tapparan pelissä olisi niitä toivomiani viivelähtöjä. Silloin pitäisi päästä kertomaan niiden ylivertaisuudesta.
Viivelähtö on aika piukkaan patinoitunut parin selostajan kommutaattoriin. Riittää kun Tappara antaa yhden syötön oman sinisen alla "..ja Tappara lähtee viiveellä" (tai pahimmoillaan sillä niskakarvoja nyppivällä "viipeellä").Yksi ongelma on se, että jos näen missä tahansa internetin kolkassa Tapparan ja viivelähdön samassa lauseessa, niin heti näkyy punaista
Tänään nähtiin yksi viivelähtö ja sen teki Pelsut tokassa erässä.
Minä en ollut tästä samaa mieltä - pelit olivat yleensä Tapparalta alkuun vaisuja, mutta lopulta puskettiin rinnalle ja ohi. Pelit aaltoilivat, ja meidän kärkihevoset olivat pistepörssien kärkisijoilla. Peli oli sinänsä kontrolloitua, mutta toisaalta se ei ole minua ainakaan ikinä haitannut, jos pelissä yleisesti tapahtuu, sattuu ja yksilöt pääsevät kuitenkin esiin. Näin suurimmalti osalti tapahtui.
Nykyisessä kiekossa kentällä ei tapahdu yhtikäs mitään muuta, kuin päätöntä kulmiin roiskimista. Yksilöt ovat valahtaneet samaan muottiin, jossa ei uskalleta haastaa, vaan mennään hetkeksi nurkkaan pyörimään ja pelätään vastustajan vastahyökkäystä. Nykyisen Tapparan ilme on niin käsittämättömän innoton, vaisu, mauton ja mitäänsanomaton, että olen jopa lähellä vaihtaa hetkeksi kiekon seuraamisen jalkapalloon, ennen kuin NHL alkaa. Ja tämä ei ole mikään kolmen tappion mielipide, vaan kumpuaa jo koko viime kaudesta, jota seuratessa tuli vietettyä satoja tunteja, joiden parissa ei viihtynyt alkuunkaan.
Urheilussa tulee unisia pelejä silloin tällöin, mutta mitäänsanomaton roiskiminen huippurosterilla ja 1-0, 2-1 rankkarivoitot turruttivat välillä kyllä hermot aivan huuruun. Toisella paikkakunnalla saattoi pelkästään minuutissa tulla enemmän tapahtumia ja kommelluksia kentällä, kuin Tapparan matsissa 65 minuutin aikana. Pelit näyttivät siltä, kun katsoisi samaa, tylsää ja ennalta-arvattaa elokuvaa yhä uudestaan, kolmesti viikossa iltaisin kolme tuntia. KooKoo -peliä ei voi sanoa tylsäksi, ja oikeastaan erittäin hyvä, että tuli kunnolla pataan. Jotenkin tuota kerjättiin koko viime kausi ja tämän kauden kaksi ensimmäistä matsia. Ollaan mukamas pelailemassa niitä maalin pelejä. No, nyt ei ollut maalin peli, ja hyvä niin.
Potkut peruttu tiistaihin saakka?
Viime syksynä CHL näytti määrittelevän harjoittelurytmejä. CHL-pelien aikaan Tapparan jalka liikkui paremmin ja voittojakin sitä kautta tuli. Välipätkät olivat tätä betonijalkaa. Jos tämä tapahtuu nytkin, lokakuussa on taas hetkellistä lentokeliä.
...ja palstan Vuoden Selvännäkijä 2018 -palkinnon saa nimimerkki @Borre. Onnea voittajalle!
Mitä sitä maju-tauolla tekisi, jollei jalkoja tukkoon vetäisi?Lokakuu on ollut liukasta, mutta ikävä kyllä marraskuu alkaa jo ensi viikolla. Lyijypainot jalkoihin ja joulua kohti, ettei kukaan ala leijumaan ja liikaa viihtymään jo syyskaudella.