Valitettavan totta on että Tepsi ei löytänyt koko kaudella pelityyliään, ei ainakaan hyökkäyksen osalta. Kun kiekko saatiin haltuun ei sitä yleensä uskallettu pitää vaan se lyötiin kulmaan josta sitä lähdettiin sitten enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä kaivamaan. Suoria hyökkäyksiä ja maalille ajoja oli turhan vähän. Tosin taktiikka, mikä se sitten lienee ollutkin oli varmastikin enemmän Sokan ja Suoraniemen kuin Jukka Koivun käsialaa. Koivun piikkiin sen sijaan on syytä laskea isot romahdukset ottelun sisällä jolloin ote ja suurikin johto menetettiin yllättävän helposti kesken pelin. Lisäksi turhan usein luistimiin oli tarttunut pitovoiteet ja myös kiima jäi aivan liian useasti löytymättä. Toisin sanoen peliin valmistautuminen oli mennyt runkosarjan aikana enemmänkin kuin sen seitsemän kertaa päin persettä.
Maalivahtipeli kusi myös kuluneella kaudella Palloseuran osalta todella iloisesti. Kuka lienee tähän sitten loppujen lopuksi syypää, Jouko ja Ansas jotka ei hankkineet mitat täyttävää veskaria, Urpo joka lähti muuttamaan Lassilan pelityyliä vai Koivu joka ei luottanut Karjalaiseen, sitä on meikäläisen käytössä olevilla tiedoilla vaikea arvioida, ainoastaan se on selvää että maalivahtirintamalla epäonnistuttiin ja pahasti. Toivottavasti kuitenkin tämä osa alue korjaantuu tulevalle kaudelle uuden valmentajan ja veskarin toimesta.
Tietysti tässä Koivua arvosteltaessa on hyvä muistaa myös viime kausi joka oli kaiken kaikkiaan hyvä. Silloin Palloseuralla vaikutti ainakin olevan taktiikka jota myös pelaajat noudattivat, tietenkin senkin taktiikan takana oli varmasti vahvasti Mikko Sokka ja Seppo Suoraniemi mutta kuitenkin Jukka sai joukkonsa pelaaman taktiikan mukaan ja tulostakin syntyi kiitettävissä määrin. Mestaruus olisi varmasti ollut otettavissa ilman avain pelaajien loukkaantumisia. Vahalahden sivussa olo ja lopulta mukaantulo keskenkuntoisena sekä Elorannan puuttuminen heikensivät hyökkäystä radikaalisti. Tämänkin joukkue olisi vielä kestänyt mutta loput mestaruushaaveista vei veskareiden epäonnistuminen ja ensimmäisen finaalin liiallinen johtoaseman varmistelu minkä Koivu saa ottaa nimiinsä.
Sitten nämä Palloseuran jatkuvat loukkaantumiset Jukka Koivun päävalmentajakaudella, onko ne vain onnettomia sattumia tai suuren epäonnen tulosta. Itse veikkaan että suuri syy näihin loukkaantumisiin on ollut Tepsin rajussa harjoittelussa, jolloin palautumisajat ovat jääneet liian lyhyiksi ja näin pelaajat ovat joutuneet pelaamaan lähes jatkuvasti rasituksen äärirajoilla jolloin loukkaantumisia sattuu huomattavasti enemmän kuin palautuneena pelatessa. Mielenkiintoista sekin että nyt keväällä kun harjoittelua löysättiin myös loukkaantumiset vähenivät.
Nämä pudotuspelit kiillottivat sentään jossakin määrin Jukka Koivun kilpeä tämän kauden osalta. Ilman näitä pelejä ja niissä nähtyä taistelua (viimeinen peli pois luettuna) kaudesta olisi jäänyt paskaakin paskempi maku suuhun. Tietysti tämän kauden joukkue oli myös kaikkea muuta kuin Dream Team kiitos Joken ja ennen kaikkea Ansaksen, mutta siitäkin huolimatta mikäli joukkue olisi pelannut tasollaan puhumattakaan venymisestä sijoitus neljän joukkoon niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin olisi ollut täysin realistisesti otettavissa. Mestaruudesta pelaamiseen olisikin sitten jo vaadittu huippuveskari, Rob Valicevicin korvaajaksi yksi kunnon maalintekijä sekä Kostajan ja Aallon terveenä pysyminen.
Siis Kiitos Jukka Koivu näistä kahdesta kuluneesta vuodesta, hyvistä ja rehellisistä kommenteista sekä haastatteluista. Kiitos myös siitä että saimme nähdä sellaiset ammattimiehet kuin Saku Koivu ja Craig Rivet Elyseen jäällä, ilman heitä olisi moni peli jäänyt tällä kaudella näkemättä.
Ja tervetuloa Hannu Jortikka, toivottavasti tuot takaisin sen jo kadotetun voittamisen kulttuurin TPS nimiseen organisaatioon. Samalla voisit tuoda myös sieltä Pasilan puolesta mukanasi voittavan ja kiekkoja kiinni saavan maalivahdin, se olisi enemmänkin kuin tervetullut ja tarpeellinen tuliainen tullessasi takaisin vuolemaan kultaa tänne Turkuun.