Jukka Jalosen Suomi

[Taitopelaaja]

Mitä mieltä sinä olet noista Jukka Jalosen maajoukkueen saavutuksista?

Valmentaminen on prosessi, myös maajoukkuevalmentaminen. Vaikka Sveitsin ja Saksan MM-kisoista emme saavuttaneet Jukka Jalosen johdolla mitaleita vaan putosimme molemmissa puolivälieräotteluissa ulos, niin minun uskoni Jukka Jalosen valmennuskykyihin eivät horjuneet vaan luotin niihin 100%:sti ja nappisuoritus tuli jo tänä keväänä Vancouverin pronssin jatkeeksi.

Jukka Jalosen maajoukkuesaavutuksista kerroin juuri edellisessä viestissäni, joten näyttää vähän siltä, että paitsi että ohitat viesteistä monta tärkeää pointtia, niin jätät myös niitä lukematta. Tässä kuitenkin kertauksena vielä edellisen viestini antia:

"Jukka Jalosen kohdalla Slovakian MM-kisat 2011 ovat ainoa turnaus, jossa peliesitykset ja tulokset ovat olleet erinomaisia. Vancouverissa tulos oli hyvä, mutta peli suurimmaksi osaksi epävarmaa ja kehnoa. 2009 ja 2010 MM-kisoissa tulos oli melko kehno ja peliesitykset etenkin 2010 olivat hyvin samankaltaisia kuin Vancouverissa eli ailahtelevia. Tähän mennessä siis Jukka Jalosen pesti on ollut tuloksellisesti hyvä, mutta pelillisesti kohtalainen - joskin noususuhdanteinen."

Mihin sitten olet perustanut tuon 100%:sen luottamuksen Jukka Jaloseen? Kahdet tuloksellisesti kehnosti menneet MM-kisat ja jokaisessa turnauksessa peliesitykset ovat ailahdelleet laidasta laitaan? Sen lisäksi on myös huhuiltu, että valmennusjohdon ja pelaajien välit eivät olisi sataprosenttisessa kunnossa. Tämän Jalonen on myös itse myöntänyt haastatteluissa, että Vancouver ei sujunut kivuttomasti. Tässä kohdassa et voi vedota ainakaan siihen, että pelin perusteella luotto on säilynyt. Jukka Jalosen Suomi ei pelannut pelillisesti hyvin vuosina 2009-2010 jääkiekon arvokisoissa. Slovakian MM-kisoissa sen sijaan Jalosen Suomi pelasi erinomaisesti ja siitä pisteet koko valmennustiimille sekä etenkin Jukka Jaloselle.

PS. Esitin aiemmassa viestissäni myös pari suoraa spekulatiivista kysymystä sinulle valmennusjohtoon liittyen, mutta et vastannut niihin millään tavalla. Liittyy suoraan tuohon Mertarannan tekemään haastatteluun, jonka sinä hyppäsit nyt yli, kun täsmensin Jukka Jalosen sanomisia siitä.

 

[siffa]

Mutta miksi Dufva ilmoitti näin? Oliko syynä se, ettei Jalonen ollut täysin tyytyväinen hänen panokseensa ja Dufva teki omat johtopäätöksensä? Vai tuliko esimerkiksi Kummolalta kuitenkin painetta näiden herrojen suuntaan, vaikka Vancouverin jälkeen mediassa eri tavalla sanoikin. Jos Jalonen tai Kummola on ollut tyytymätön edellä mainittuun kaksikkoon, niin silloin sanoisin että he saivat potkut, vaikka se tapahtuikin sitten niin ettei sopimuksia uusittu. Tässä tilanteessa pitää nähdä tilanteiden taakse, aivan kuten pelissäkin pitää pystyä näkemään lopputuloksen taakse. Ei kaikki ole niin mustavalkoista kuin valmentajat esimerkiksi suoraan medioissa sanovat.

Risto Dufva ilmoitti, että hän ei jatka enää maajoukkueen tehtävissä. Hän ilmoitti olleensa jo vuosikausia maajoukkueen tehtävissä mukana ja nyt oli aika luopua niistä. Hän sanoi keskittyvänsä JYP:n valmennukseen enemmän. Minusta Dufvan päätös oli täysin ymmärrettävä. En nyt heti muista toista valmentajaa ehkä Aravirtaa lukuunottamatta, joka olisi tehnyt yhtä pitkän työn Jääkiekkoliiton valmennustehtävissä. Päätös oli Risto Dufvan oma ja sitä on turha spekuloida suuntaan tai toiseen, mikäli ei ole spekulointeihin vedenpitäviä todisteita. Mutta sinulla on oikeus spekuloida tälläkin asialla, mutta se ei johda mihinkään ennenkuin esität spekuloinnillesi todisteeksi jotain kättä pidempää.

Mielestäni jääkiekko on ennen kaikkea tulosurheilua. Tulos on loppupeleissä se, mikä ratkaisee ja sen perusteella voidaan jakaa kukkia tai risuja.

Tämän minä luin ja ihmettelin, kun Vancouverin kohdalla sitten kuitenkin vähättelit tulosta. Tämän takia kysyin ja kysyn edelleen sinulta, että oliko Vancouverin pronssi sinulle erinomainen tulos Suomen joukkueelta? Muista Jukka Jalosen maajoukkueen saavutuksista olemme samaa mieltä.

 

[Taitopelaaja]

Tämän minä luin ja ihmettelin, kun Vancouverin kohdalla sitten kuitenkin vähättelit tulosta. Tämän takia kysyin ja kysyn edelleen sinulta, että oliko Vancouverin pronssi sinulle erinomainen tulos Suomen joukkueelta? Muista Jukka Jalosen maajoukkueen saavutuksista olemme samaa mieltä.

Missä kohdalla minä vähättelin tulosta? Sanoin, että tulos oli hyvä, mutta peliesitykset tuloksen takana olivat ailahtelevia ja pääosin kehnoja. Onnistumisia tuli lähinnä puolivälierissä Tshekkiä vastaan ja pronssiottelussa Slovakiaa vastaan, mutta tässäkin tapauksessa onnistumiset olivat enemmänkin yksilöiden tasolla kuin Jukka Jalosen pelisysteemin. Ruotsia ja USA:ta vastaan Suomi puolestaan romahti täydellisesti Vancouverissa.

Jukka Jalonen kertoi ennen Vancouveria, että tavoitteena on kultamitali kisoista. Mielestäni se oli realistinen - joskin äärimmäisen vaativa tavoite - johon Suomi ei kuitenkaan yltänyt. Pronssimitali on kuitenkin tuloksena vähintään hyvä, eikä Suomi missään nimessä tuloksellisesti alisuorittanut. Kisoista jäi kuitenkin huono maku, sillä tärkeimmässä ottelussa USA:ta vastaan Suomi pelasi katastrofaalisen huonosti.

Vancouverin mitali pelasti Jukka Jalosen valmennuspestin. Ilman tuota mitalia hän olisi todennäköisesti saanut väistyä päävalmentajan tehtävistä Saksan MM-kisojen jälkeen. Oli kuitenkin hyvä asia, että Suomi huonollakin pelillä saavutti pronssimitalin olympialaisista, sillä nyt Jalosen jatko näyttää kantavan hedelmää. Fakta on kuitenkin se, että aiempien kausien peliesitykset eivät olleet likimainkaan yhtä hyviä kuin ne nyt Slovakiassa olivat.

 

[siffa]

Tuossa Mertarannan haastattelussa Jalonen sanoi, että nykyinen joukkue toteuttaa parhaiten hänen haluamaansa pelitapaa. Sen lisäksi Jalonen sanoo, että on myös itse oppinut matkan varrella ja sen lisäksi valmennustiimi tekee yhtenäisemmin hommia, että joukkue pelaa sitä jääkiekkoa valmennusjohto haluaa. Miksi valmennusjohto tekee nyt sitten yhtenäisemmin hommia, vaikka valmennustiimi koki suuria muutoksia viime kauden päätteeksi? Eikö luulisi, että useamman kauden mukana olleet Dufva ja Lehkonen olisi osannut toimia Jalosen kanssa yhtenäisemmin kuin nämä kaksi uutta kaveria? Tuon perusteella voisi ajatella, että Dufvan ja Lehkosen roolissa oli jotain ongelmia.

Tästä Mertarannan haastattelusta olen kirjoittanut jo pari kertaa aiemmin. Jalonen toteaa (äitienpäivänä), että nykyinen joukkue on sitoutunut pelitapaan niinkuin kaikki muutkin hänen edelliset joukkueet ovat tehneet. Samoin hän kertoo, että nykyinen valmennusjohtoryhmä hoitaa tehtävänsä hyvin niinkuin teki edellinenkin johtoryhmä.

Pelitavan hiomiseen Jalosella oli nyt riittävästi aikaa tulevien MM-joukkuepelaajien kanssa ennen MM-kisoja. Joukkue oli pitkään yhdessä ja sillä oli aikaa oppia Jalosen pelitapa. Matikainen ja Nurminen peluuttivat SM-liigassa joukkueillaan jaloslaista kiekkokontrollijääkiekkoa, joten he EHT-turnausten kokemusten lisäksi olivat hyvin kartalla siinä, minkälaista jääkiekkoa MM-kisoissa tullaan pelaamaan. Matikainen ja Nurminen täyttivät hyvin Dufvan ja Timo Lehkosen jättämät aukot valmennusryhmässä. Timo Lehkonen on ollut Jukka Jalosen luotettavana aisaparina vuosikausia, kun "meidän peliä" on kehitetty niin HPK:ssa kuin maajoukkueessakin. En usko, että sen enempää Dufvan kuin Timo Lehkosenkaan kanssa olisi tullut mitään ongelmia valmistaa Slovakian MM-joukkue pelaamaan nyt nähdyllä tavalla. Se tosin on sitä kuuluisaa spekulointia, mutta niin minä uskon, koska kyse on Suomen ehdottomaan kärkikaartiin kuuluvista pää- ja apuvalmentajasta.

Toivotaan ja uskotaan niin, että kotikisoissa Jalosen Suomi toteuttaa vielä paremmin kuin Slovakiassa joukkueen pelitapaa, johon Jalonen kehittää pienin askelin uusia elementtejä.

 

[Johannes]

Juu ja tämä keskustelu on siitä hassua, että itsekin olen paljon siffan linjoilla Jukka Jalosesta ja monen muun kirjoittajan kanssa koko paketista. Olen luottanut koko ajan ns. Suomen koko kiekkoperheen tekemiseen siten, että mitaleita voitetaan isoista kisoista n. 2-3 kertaa, kun pelataan viidet isot kisat. Jukka Jalonen on minulle työn keulakuva ja suunnan näyttäjä päävalmentajana, joka saa suuren kunnian menestymisestä, mutta kuitenkin vain osakunnian, koska menestykseen ja pelitavan toimimiseen tarvitaaan erittäin suuri ryhmä muitakin hommaan 100% sitoutuneita ihmisiä kuin päävalmentaja tai valmennustiimi. Jopa valmennustiiminkin koko on hieman epäselvä yhä edelleen, esim. Teppo Nummisen panos puolustuksen tiivistymiseen MM-kultajoukkueen pakkikoneistoksi jne.

Jukka Jalonen ansaitsee ja saa pääkunnian Vancouverin Olympiapronssista ja Bratislavan MM-kultamitalista, mutta kunniaa jakaa lopulta lähes koko suomalainen kiekkoperhe, koska jossain on esim. nekin palkattoman työn tekijät, jotka ovat kasvattaneet meille Leijona-pelaajat junioreista saakka jne. En edes jaksa luetella tai edes tiedä kaikkia tahoja, joita pitäisi nyt MM-kultamitalien jälkeen kiittää, mutta kiitos kaikille tekijöille vielä kerran ja tekijöiden keulakuva päävalmentajana on Jukka Jalonen, joten erityiskiitos Jukalle, mutta ei koko kiitos. Lisäksi olen monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että Leijonien tulos oli loistava Vancouverissa, ei peli, eikä peliä ympäröinyt hässäkkä. Slovakiassa kaikki lopulta loksahti kohdalleen, niin hyvin kuin se voi, tämän hetkisellä suomalaisella pelitapa-osaamisella ja pelaajamateriaalilla. Jatketaan nykylinjalla, niin hyvä menestys ja hieno pelaaminen jatkuu vuosia eteenpäin. Voitetaan seuraavaksi kautta aikojen ensimmäinen mitali kotikisoista Leijonille. Omat kisat ovat aina menestymisen osalta se vaativin paikka, vaikka Olympiakisat ovat pelin kannalta tiukin testi osaamiselle, kun siellä on mukana kaikilla parhaat pelaajat ja paras valmennus.

 

[msg]

Suuri Johtava Pettery kyllä kovasti kyseenalaisti miten voi toimia valmennustiimi, jonka kahden tärkeimmän valmentajan pelikirjat ovat tyystin erilaisia. Dufvahan on pystysuunnan leirlä ja Jalonen kiekkokontrollileiriä. ja kuten olemme vertaamalla tuloksia Dufvan aikaan ja Matikaisen aikaan, niin huomaamme Kummolan tehneen näkemänsä perusteella oikean ratkaisun vaihtamalla valmennuksen kokoonpanoa.
kiitos siis Kummolalle, joka näki peliä katsomalla ongelman ja ratkaisi sen.
Tuloksen voivat kiekkofanit ympäri maan nähdä.

 

[peruspata]

Jatketaan nykylinjalla, niin hyvä menestys ja hieno pelaaminen jatkuu vuosia eteenpäin. Voitetaan seuraavaksi kautta aikojen ensimmäinen mitali kotikisoista Leijonille. Omat kisat ovat aina menestymisen osalta se vaativin paikka, vaikka Olympiakisat ovat pelin kannalta tiukin testi osaamiselle, kun siellä on mukana kaikilla parhaat pelaajat ja paras valmennus.

Nimenomaan näin tehdään. Mielestäni mitalin voi asettaa realistiseksi tavoitteeksi kotikisoissa. Ei kannata lähteä millään "vain mestaruus kelpaa" -tavoitteella, silloin pettyy helpommin. Jossakin ketjussa jo mainitsin, että menestyminen kotikisoissa saattaisi olla lajille vielä jo nyt saatua isompi jackpot.

Sihvosen kanssa olin kerrankin samaa mieltä, kun YouTubessa Urheilulehden videoissa arvioi, että joku vastalääke pelitapaan tod.näk. löydetään. Silloin mitataan muutosvalmius, itseluottamus ainakin havaittiin nyt hyväksi, usko omaan tekemiseen. Milloin viimeksi suomalainen urheilija/joukkue on uskonut omaan tekemiseen? Hiihdossa ehkä hetkittäin, mutta muuten on ollut melko hiljaista.

 

[tallaaja]

Mutta miksi Dufva ilmoitti näin? Oliko syynä se, ettei Jalonen ollut täysin tyytyväinen hänen panokseensa ja Dufva teki omat johtopäätöksensä? Vai tuliko esimerkiksi Kummolalta kuitenkin painetta näiden herrojen suuntaan, vaikka Vancouverin jälkeen mediassa eri tavalla sanoikin. Jos Jalonen tai Kummola on ollut tyytymätön edellä mainittuun kaksikkoon, niin silloin sanoisin että he saivat potkut, vaikka se tapahtuikin sitten niin ettei sopimuksia uusittu. Tässä tilanteessa pitää nähdä tilanteiden taakse, aivan kuten pelissäkin pitää pystyä näkemään lopputuloksen taakse. Ei kaikki ole niin mustavalkoista kuin valmentajat esimerkiksi suoraan medioissa sanovat.

Ei se nyt mene ihan noinkaan. Kaipa keskustelua käydään niillä tiedoilla, mitä on, muuten se on jonninjoutavaa spekulointia, jolloin älyllisesti rehellistä olisi itsekin todeta, että "tämä on vain spekulointia ilman sen suurempaa totuuspohjaa". Sinänsä asia ei itseäni kiinnosta, tulos ratkaisee, ja Matikainen ja Nurminen olivat epäilemättä loistava kaksikko Jalosen tueksi.

"Tilanteiden taakse" voi ja kannattaa toki katsoa, mutta on outoa väittää, että arvostelmat ilman pohjatietoa olisivat pätevämpiä kuin se tieto, mitä julkisuudessa on esitetty.

 

[NojatuoliLokonen]

Dufvahan on pystysuunnan leirlä ja Jalonen kiekkokontrollileiriä. ja kuten olemme vertaamalla tuloksia Dufvan aikaan ja Matikaisen aikaan, niin huomaamme Kummolan tehneen näkemänsä perusteella oikean ratkaisun vaihtamalla valmennuksen kokoonpanoa.
kiitos siis Kummolalle, joka näki peliä katsomalla ongelman ja ratkaisi sen.

En kyllä usko hetkeäkään, että Dufvan sivuunliputus oli kenenkään yksittäisen henkilön mahtikäskystä tehty. Sattumien summa. On melkoisen naurettava väite, että Kummola olisi kenttätapahtumien perusteella todennut valmentajaparien pelikirjat epäyhteensopiviksi.

Tai mitenkään muutenkaan kyennyt hoksaamaan, että vika on nimenomaan Dufvassa. Korkeintaan on voinut vaivaantua Dufvan supatteluista valotaululla ja todennut, että tämä pari on pidettävä kaukana toisistaan :-)

 

[msg]

On melkoisen naurettava väite, että Kummola olisi kenttätapahtumien perusteella todennut valmentajaparien pelikirjat epäyhteensopiviksi.

Muistuttaisin, että Kummola jo vuosi sitten julkisesti otti esiin tämän valmennustiimin muutosten tarpeet. Joku syyhän siihen on, että Jääkiekkoliiton puheenjohtaja ja valmennuksen valitsija tälläsiä lehdistölle puhuu. Oli syy mikä tahansa, mutta kunnia Kummoalle joka nosti asian esille ja valmennukseen tuli muutoksia viime kevään jälkeen. Tätä taustaa vasten on jokseenkin kummallista, että niin Pettery kuin siffakin jahtaavat Kummolaa. Taitaa olla jotain peliin liittymätöntä kaunaa tämän takana.

 

[JypFabu]

Suuri Johtava Pettery kyllä kovasti kyseenalaisti miten voi toimia valmennustiimi, jonka kahden tärkeimmän valmentajan pelikirjat ovat tyystin erilaisia. Dufvahan on pystysuunnan leirlä ja Jalonen kiekkokontrollileiriä. ja kuten olemme vertaamalla tuloksia Dufvan aikaan ja Matikaisen aikaan, niin huomaamme Kummolan tehneen näkemänsä perusteella oikean ratkaisun vaihtamalla valmennuksen kokoonpanoa.
kiitos siis Kummolalle, joka näki peliä katsomalla ongelman ja ratkaisi sen.
Tuloksen voivat kiekkofanit ympäri maan nähdä.

Niin, vaikea sanoa, onko tuokaan totta, että näiden valmentajien pelikirjat ja pelitapaymmärrys olisi tyystin erilaista. Minusta on kuitenkin mielenkiintoista, että RD kumminkin oli se, joka vinkkasi Jaloselle ketjun Pesonen, Granlund, Immonen, ei siksi, että toisin esiin RD:n neroutta, vaan siksi, että suhteet näillä kahdella koutsilla on selvästikin kunnossa ja ennenkaikkea se osoittaa Jaloselta isoa itseluottamusta käyttää kaikkea saatavaa tietotaitoa tuloksen eteen.

Olisi myös kiintoisaa kuulla mihin näkemykseen perustettiin kahdeksan pakin sapluuna, toimivuutensa tuo on jo osoitti, vaan mielenkiintoista on seurata, että jos änäristä saapuu isojen minuuttien pelaajia mj:n käyttöön, sopeutuvatko ja hyväksyvätkö moisen peliaikajaon.

Kummolalle tietysti propsit pelisilmästä asioiden suhteen, voi toki olla, että asiaa on pekuleerannut isompikin ryhmä, jonka lopputuleman Kalervo on sitten siunannut.

 

[Taitopelaaja]

"Tilanteiden taakse" voi ja kannattaa toki katsoa, mutta on outoa väittää, että arvostelmat ilman pohjatietoa olisivat pätevämpiä kuin se tieto, mitä julkisuudessa on esitetty.

En minä todellakaan niin väitäkään. Tämä kohta on lähinnä linkityksessä siihen, että nimimerkki siffa käyttää faktatietona esimerkiksi Jukka Jalosen haastatteluissa sanomia asioita, mutta vaatii muilta jotain laajempaa todistuspohjaa. Hölmöähän se olisi, jos Jalonen haastatteluissa lähtisi arvostelemaan esimerkiksi Dufvaa tai Lehkosta - etenkin, kun he olivat Jukka Jalosen omia valintoja. Jalonen antaa krediittiä Matikaiselle ja Nurmiselle, mutta joutuu myös hieman puolustelemaan entisiä valmennuskavereitaan samoissa yhteyksissä.

Se on tosiaan vain spekulointia, miksi valmennusjohto vaihtui/vaihdettiin. Joka tapauksessa tulos kertoo sen, että vaihdos oli hyväksi.

 

[TosiFani]

Tästä Mertarannan haastattelusta olen kirjoittanut jo pari kertaa aiemmin. Jalonen toteaa (äitienpäivänä), että nykyinen joukkue on sitoutunut pelitapaan niinkuin kaikki muutkin hänen edelliset joukkueet ovat tehneet. Samoin hän kertoo, että nykyinen valmennusjohtoryhmä hoitaa tehtävänsä hyvin niinkuin teki edellinenkin johtoryhmä...

Aamu-tv:n haastattelussa 19.5.2011 Jalonen sanoi, että Vancouverin joukkueen kanssa oli vähän kitkaa. Mihin tämä kitka liittyi? Pelitapaan, valmennusjohtoon vai Jutilan pastakastikkeeseen?

 

[Wäinö#16]

Tästä Mertarannan haastattelusta olen kirjoittanut jo pari kertaa aiemmin. Jalonen toteaa (äitienpäivänä), että nykyinen joukkue on sitoutunut pelitapaan niinkuin kaikki muutkin hänen edelliset joukkueet ovat tehneet. Samoin hän kertoo, että nykyinen valmennusjohtoryhmä hoitaa tehtävänsä hyvin niinkuin teki edellinenkin johtoryhmä.

Haastattelussahan Jalonen puhui juuri omasta ja valmennusryhmänsä oppimisesta saada joukkue pelaamaan haluamaansa peliä. Harjoittelu Vancouverissa ja kaksissa edellisissä kisoissa toi nyt siis tulosta. Tästä on hyvä lähteä kehittämään peliä entisestään ja toivottavasti vielä parempia hedelmiä korjataan Sotsissa.

 

[Fordél]

Aamu-tv:n haastattelussa 19.5.2011 Jalonen sanoi, että Vancouverin joukkueen kanssa oli vähän kitkaa. Mihin tämä kitka liittyi? Pelitapaan, valmennusjohtoon vai Jutilan pastakastikkeeseen?

Kyllä, Jalonen itse totesi, että vaikka Vancouverissa voitettiin pronssia, ei turnaus sujunut kivuttomasti. Ongelmia siis oli vaikka täällä väitettäisiin mitä. Itse luotan Jukka Jalosen omiin lausuntoihin kun hän on rohkeasti myöntänyt ettei Vancouverissa mennyt kaikki nappiin. Hienoa, että tähänkin kysymykseen tuli vihdoin selvyys.

Nyt ongelmista on otettu opiksi, vaihdettu valmennusryhmää ja lopputuloksena oli yksi yhtenäisimmistä leijonaryhmistä, joka oli henkisesti vahva ja pelitapaansa sitoutunut. Se tuotti ansaitun maailmanmestaruuden.

 

[siffa]

Jukka Jalonen ansaitsee ja saa pääkunnian Vancouverin Olympiapronssista ja Bratislavan MM-kultamitalista, mutta kunniaa jakaa lopulta lähes koko suomalainen kiekkoperhe, koska jossain on esim. nekin palkattoman työn tekijät, jotka ovat kasvattaneet meille Leijona-pelaajat junioreista saakka jne. En edes jaksa luetella tai edes tiedä kaikkia tahoja, joita pitäisi nyt MM-kultamitalien jälkeen kiittää, mutta kiitos kaikille tekijöille vielä kerran ja tekijöiden keulakuva päävalmentajana on Jukka Jalonen, joten erityiskiitos Jukalle, mutta ei koko kiitos.

Koko Johanneksen kirjoitus on hyvä ja rauhoittaa täällä Johanneksen kolme vuotta sitten avaamaa ja ajoittain kiivaanakin käynyttä keskustelua. Lainaan kuitenkin tämän tärkeän Johanneksen huomion Slovakian kullan muista menestystekijöistä. Olipa pelaajien osuus menestykseen sitten haarukassa 60-85%, niin pelaajista kaikki menestys lähtee liikkeelle. Slovakian kultajoukkueen pelaajista ovat huippuja tehneet usein vanhemmat, jotka ovat osanneet ohjata lapsensa jo hyvin nuorina urheilun ja jääkiekon pariin. Ensimmäisenä on nostettava esiin kapteeni Mikko Koivu ja hänen perheensä täysipainoinen satsaus Sakun ja Mikon huippu-urheilijoiden uriin lapsista lähtien. Jukka Koivua ei voi unohtaa silloin, kun puhutaan Slovakian kultamitalin menestystekijöistä. Tuomo Ruudun äidin urheilumyönteisyys sai alkunsa jo lapsena Ylistaron Urheilijoiden monipuolisessa urheilutarjonnassa. Isä-Ruutua en tunne, mutta hänen osuutensa on suuri, kun kolmesta pojasta tuli huippujääkiekkoilija. Mikael Granlundin perheen panostus poikien jääkiekkoharrastuksen eteen on ollut täydellistä, poikien harrastuksen ehdoilla on eletty jo yli 15 vuotta. Lajusen perheen panostus jääkiekkoon on tuottanut maailmanmestarin ja tulevan maajoukkueen rightin pakin, joista on aina pulaa ja kysyntää. Juhamatti Aaltonen ja Janne Pesonen ovat pienten paikkakuntien ulkojäiden kasvatteja ja voi vain arvailla, että perheen rutiinit on muokattu sen mukaan, miten pojat ovat viettäneet aikaansa rakastamansa urheilulajin parissa. Jokaisen kultajoukkueen pelaajan taustalta löytyvät omat tarinansa siitä, miten harjoittelulahjakkuudella ja perheen tuella on noustu MM-kultajoukkueen pelaajaksi.

 

[Keltainen Jaffa]

Jankataan sitten

Dufva erosi itse ja se tuli yllätyksenä kaikille haastattelujen mukaan.

Lehkonen ei jostain syystä saanut jatkosopimusta. Se oli joko Jalosen, Kummolan tai Lehkosen itsensä päätös - yksikään noista ei ole väärä veikkaus, sillä kukaan ei tiedä, miten asiat oikeasti meni. Siffa toki saa puolustaa Lehkosta, tämä on vapaa maa jne., mutta totta kai myös muutkin saavat spekuloida, että jatkosopimusta ei tullut Kummolan päätöksestä. Itse veikkaan, että Kummola antoi potkut, korjaan, ei antanut jatkosopimusta, kunnes toisin todistetaan.

Vaikka päätös olisikin ollut Lehkosen itsensä, niin Matikainen on jo nyt sekä tuloksellisesti että peliesityksin todistanut olevansa ylivertainen pestissään Lehkoseen verrattuna. Hyvä, että pääsimme Lehkosesta.

Matikaisesta vielä sen verran, että vaikka hän edustaakin erilaista pelitapaa kuin Jalonen, hän toi muassaan vain ja ainoastaan pakiston erinomaisen peluutuksen ja roolittamisen sekä koko joukkueelle mentaali- ja tsemppipuolelle lisää virtaa. Nähtävästi hän ei edes yritäkään päättää pelitavasta, kiitos siitä.

Ja totta kai Vancouverissa oli ongelmia pelaajiston ja valmennuksen välillä! Voi herranjestas, siitä on kirjoitettu sivutolkulla lehtiin ensikäden ja toisen käden tiedoilla, Jalonen on myöntänyt sen (viimeksi aamutv:ssä) ja kyllähän sen erotti selvästi olympialaisten peliesityksistäkin. Millä vitun halkopinologiikalla asia voisi olla toisin?

Kyseessä ei tietenkään ollut mikään valtava, potkujen arvoinen asia. Ammattilaiset pystyvät pelaamaan jääkiekkoa käsketyllä tavalla, vaikka olisikin pieni vitutus pelikirjaa kohtaan päällänsä - ja se on pelaajien velvollisuus, jos kutsu leijonapaitaan tulee. Ei se tietenkään erinomaisesti jokaiselta onnistunut (USA-peli, Ruotsi-peli ja yleiset pakiston sekoilut todisteena), mutta pienellä tuurilla pronssin arvoisesti kumminkin.

Peliesitykset olivat ailahtelevia, mutta tulos erinomainen - yhtä aikaa! Eivät ne ole toisiansa poissulkevia asioita.

Ehkä paska esimerkki, mutta esim. kumminkin: Venäjä pelasi tänä vuonna todella ailahtelevaisesti ja ilman minkäänlaista pelitapaa. Vain puolustaminen oli suht. kunnossa, hyökkäys sooloilua. Vancouverissa tuo oli Suomella päinvastoin. Silti kumpikin oli neljän parhaan joukossa huonosti pelillisesti menneessä turnauksessa!

Onneksi enää ei tarvittu pientä tuuria. Homma toimii viimeinkin!

Edit. Miksi edes yritän? Eikö yli puoli vuotta samasta aiheesta ole jo opettanut, että oikeassa oleminen ei riitä täällä?

 

[jannet85]

Nimenomaan näin tehdään. Mielestäni mitalin voi asettaa realistiseksi tavoitteeksi kotikisoissa. Ei kannata lähteä millään "vain mestaruus kelpaa" -tavoitteella, silloin pettyy helpommin. Jossakin ketjussa jo mainitsin, että menestyminen kotikisoissa saattaisi olla lajille vielä jo nyt saatua isompi jackpot.

Sihvosen kanssa olin kerrankin samaa mieltä, kun YouTubessa Urheilulehden videoissa arvioi, että joku vastalääke pelitapaan tod.näk. löydetään. Silloin mitataan muutosvalmius, itseluottamus ainakin havaittiin nyt hyväksi, usko omaan tekemiseen. Milloin viimeksi suomalainen urheilija/joukkue on uskonut omaan tekemiseen? Hiihdossa ehkä hetkittäin, mutta muuten on ollut melko hiljaista.

Kerrankin on aikaa tännekin kirjoitella.... Siis mahtavuutta!

Kirjoitin kisojen alussa, että kerrankin Suomen joukkue nähdään pelaamassa Jukka Jalosen näköistä jääkiekkoa, ja silloin olin jo siitä iloinen. En kuitenkaan lähtenyt veikkailemaan sitä, kuinka pitkälle se kantaa, olin vain iloinen, että ensimmäistä kertaa nähdään, mihin Jalosesta on ja miksi hän oli mestarivalmentaja SM-liigassa. Aikaisemmin Jalonen ei ole varmaankaan median paineen vuoksi valinnut itsensä näköistä joukkuetta. Nyt valitsi!

Ja mikä tulos! Yhtäkkiä puukäsipakeista tulee kansainvälisen tason puolustajia, jotka eivät kalpene esim. Venäjän pelaajien rinnalla. Päinvastoin. Sihvonen ei turhaan ole käynyt pelikirjakeskustelua. Nyt nähtiin mihin erinomainen pelikirjapelaaminen voi parhaillaan johtaa: pelitapa tekee pelaajista parempia. Välivaara, tämä SM-liigajyrä, täyttää täysin kansainväliset mitat, ensimmäistä kertaa lähes 35-vuotiaana!!! Tämä on mahtavuutta. Väänäset ja Puistolatkin ovat yhtäkkiä kansainvälisen huipputason puolustajia.

Tulevaisuutta ajatellen tämä on hyvä asia: tästä voimme aloittaa "meidän pelin" kehittämisen. Suomalaiset eivät ehkä sittenkään vajoa tilastoissa siitä syystä, että kansainväliset mitat täyttäviä suomalaisia puolustajia on enää harvakseltaan ja suurin osa heistä lopettaa kymmenen vuoden sisään. Muut maat alkavat tietty ottamaan mallia Suomen pelityylistä, mutta mennään toki askel edellä muuta maailmaa koko ajan! Se on leijonien menestyksen avain nyt ja tulevaisuudessa!

 

[siffa]

Kerrankin on aikaa tännekin kirjoitella.... Siis mahtavuutta!

Hienoa, kun nyt kuitenkin toit arvokkaan lisän täällä käytyyn keskusteluun.

Kirjoitin kisojen alussa, että kerrankin Suomen joukkue nähdään pelaamassa Jukka Jalosen näköistä jääkiekkoa, ja silloin olin jo siitä iloinen. En kuitenkaan lähtenyt veikkailemaan sitä, kuinka pitkälle se kantaa, olin vain iloinen, että ensimmäistä kertaa nähdään, mihin Jalosesta on ja miksi hän oli mestarivalmentaja SM-liigassa. Aikaisemmin Jalonen ei ole varmaankaan median paineen vuoksi valinnut itsensä näköistä joukkuetta. Nyt valitsi!

Median, jääkiekkofanien ja todennäköisesti myös Jääkiekkoliitolta tulleesta paineesta huolimatta Jukka Jalonen piti meidän kaikkien jääkiekkoa seuraavien onneksi päänsä ja valitsi juuri oikeat pelaajat toteuttamaan Jukka Jalosen "meidän peliä". Tämä oli aivan ratkaiseva tekijä tiellä kohti MM-kultaa.

Ja mikä tulos! Yhtäkkiä puukäsipakeista tulee kansainvälisen tason puolustajia, jotka eivät kalpene esim. Venäjän pelaajien rinnalla. Päinvastoin. Sihvonen ei turhaan ole käynyt pelikirjakeskustelua. Nyt nähtiin mihin erinomainen pelikirjapelaaminen voi parhaillaan johtaa: pelitapa tekee pelaajista parempia. Välivaara, tämä SM-liigajyrä, täyttää täysin kansainväliset mitat, ensimmäistä kertaa lähes 35-vuotiaana!!! Tämä on mahtavuutta. Väänäset ja Puistolatkin ovat yhtäkkiä kansainvälisen huipputason puolustajia.

Hyvä, kun toit tämän tosiasian myös selvästi esille. Itse olen täällä kirjoittanut siitä, miten Ossi Väänäsestä tuli yksi MM-kisojen parhaimmista pelaajista, kun toteutti Jukka Jalosen HVP-avauspelaamista silloin, kun nopeisiin hyökkäyksiinlähtöihin ei kannattanut lähteä. Koko viisikko tuki toisiaan ja Väänänen tiesi, että avaussyötölle löytyy kaverin tarjonta ja tuki. Välivaaran "virhevalinnasta" Jukka Jalonen sai kuulla vielä kisojen aikanakin ankaraa kritiikkiä, mutta Välivaara osoitti, että tässäkin valinnassa Jukka Jalonen tiesi tarkkaan sen, mihin Välivaara kykynee MM-kisoissa, kun pelitapa tukee hänen pelaamistaan.

Tulevaisuutta ajatellen tämä on hyvä asia: tästä voimme aloittaa "meidän pelin" kehittämisen. Suomalaiset eivät ehkä sittenkään vajoa tilastoissa siitä syystä, että kansainväliset mitat täyttäviä suomalaisia puolustajia on enää harvakseltaan ja suurin osa heistä lopettaa kymmenen vuoden sisään. Muut maat alkavat tietty ottamaan mallia Suomen pelityylistä, mutta mennään toki askel edellä muuta maailmaa koko ajan! Se on leijonien menestyksen avain nyt ja tulevaisuudessa!

Tulevaisuus Suomen maajoukkueen menestymisessä on entistä enemmän kiinni "meidän pelistä", joka kehittyy pienin askelin jatkuvasti. Entistä tarkemmin on tiedettävä pelaajat, jotka soveltuvat pelitavan toteuttamiseen. Esim. NHL-tähteys ei saa olla jatkossa itsestään selvyys kisavalinnalle. NHL:stä on otettava vain näitä Mikko Koivun, Tuomo Ruudun, Anssi Salmelan ja Sami Lepistön tyyppisiä pelaajia, jotka maajoukkueeseen tullessaan ovat valmiita toteuttamaan kulloisenkin päävalmentajan pelitapaa tinkimättä. Niinkuin Ville Peltonen korosti useaan otteeseen MM-kisojen aikana ja niiden jälkeen, että meillä oli yhtenäinen joukkue toteuttamassa ja tukemassa päävalmentajan pelitapaa, jonka harjoituttamiseen oli myös ennen kisoja riittävästi aikaa.

 

[Taitopelaaja]

Median, jääkiekkofanien ja todennäköisesti myös Jääkiekkoliitolta tulleesta paineesta huolimatta Jukka Jalonen piti meidän kaikkien jääkiekkoa seuraavien onneksi päänsä ja valitsi juuri oikeat pelaajat toteuttamaan Jukka Jalosen "meidän peliä". Tämä oli aivan ratkaiseva tekijä tiellä kohti MM-kultaa.

Jukka Jalonen itse kertoi jossain haastattelussa, ettei saanut loukkaantumisten ym. syiden vuoksi niitä pelaajia käyttöön, joita olisi ensisijaisesti valinnut. Hän myös myönsi, ettei tietänyt Granlundista paljoakaan ennen MM-kisoja, joten pitkälti onnistuneet valinnat olivat myös tuuria. Sillä nyt ei sinänsä ole väliä, miten valintoihin päädyttiin, mutta kyllä tässä kävi myös valtava tuuri, että toimivat ketjukokoonpanot löytyivät turnauksen alussa jo.

 

[Fordél]

Jukka Jalonen itse kertoi jossain haastattelussa, ettei saanut loukkaantumisten ym. syiden vuoksi niitä pelaajia käyttöön, joita olisi ensisijaisesti valinnut. Hän myös myönsi, ettei tietänyt Granlundista paljoakaan ennen MM-kisoja, joten pitkälti onnistuneet valinnat olivat myös tuuria. Sillä nyt ei sinänsä ole väliä, miten valintoihin päädyttiin, mutta kyllä tässä kävi myös valtava tuuri, että toimivat ketjukokoonpanot löytyivät turnauksen alussa jo.

Jalonen kertoi juuri näin tuossa samaisessa YLE:n aamu-tv:n haastattelussa, että paljon tuli poisjääntejä esimerkiksi loukkaantumisten takia. Kaikki valinnat eivät siis olleet ensisijaisia vaihtiehtoja omille paikoilleen. Granlundinkin hän tiesi olevan jossain vaiheessa maailmanluokan pelaaja, mutta vasta harjoituksissa ja turnausten ensimmäisissä peleissä Jalonen ymmärsi, että Granlund on sitä jo nyt. Lieneekö sitten Matikaisella ollut näppinsä pelissä siinä, että Jalonen uskalsi ottaa Granlundin jo nyt kisoihin ja vielä noin isoon rooliin?

 

[siffa]

Jukka Jalonen itse kertoi jossain haastattelussa, ettei saanut loukkaantumisten ym. syiden vuoksi niitä pelaajia käyttöön, joita olisi ensisijaisesti valinnut. Hän myös myönsi, ettei tietänyt Granlundista paljoakaan ennen MM-kisoja, joten pitkälti onnistuneet valinnat olivat myös tuuria. Sillä nyt ei sinänsä ole väliä, miten valintoihin päädyttiin, mutta kyllä tässä kävi myös valtava tuuri, että toimivat ketjukokoonpanot löytyivät turnauksen alussa jo.

Ville Peltosen poisjääntiä Jalonen varmasti ennen kaikkea tarkoitti. Peltonen on ollut pelaaja, johon kulloinenkin päävalmentaja on voinut luottaa. Muista pelaajista en osaa sanoa, keitä Jalonen lausunnollaan tarkoitti. Tuurilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten MM-kisajoukkueen ketjukokoonpanot tehtiin ennen kisoja ja muokattiin kisojen aikana. Se oli sitä Jukka Jalosen tunnetusti korkeatasoista ammattitaitoa.

 

[tant gredulin]

Lennart Petrell oli yksi näistä valituista, jotka joutuivat loukkaantumisen takia jättämään kisat väliin: Jalonen: Petrell olisi ollut MM-joukkueessa | MM-jääkiekko 2011 | Jääkiekko | YLE Urheilu | yle.fi

 

[tuuski]

Joidenkin yksittäisten pelaajien valituksi tuleminen ei merkitse mitään tällaisessa joukkueessa, joka pelaa pelitapa edellä. Sama nähtiin jo Kerhossa, jossa yhdeksänneksi suurimmalla budjetilla napattiin mestaruus. Mikko "ei jumalauta" Laineesta Jani "kuka vittu" Lajuseen. Yksittäisten pelaajien valinnoista arvosteluun sortuvat poikkeuksetta ne, joilla ei ole mitään muuta sanottavaa pelistä, mutta valmentajaa on pakko päästä lyömään jollain.

 

[Wäinö#16]

Entistä tarkemmin on tiedettävä pelaajat, jotka soveltuvat pelitavan toteuttamiseen. Esim. NHL-tähteys ei saa olla jatkossa itsestään selvyys kisavalinnalle. NHL:stä on otettava vain näitä Mikko Koivun, Tuomo Ruudun, Anssi Salmelan ja Sami Lepistön tyyppisiä pelaajia, jotka maajoukkueeseen tullessaan ovat valmiita toteuttamaan kulloisenkin päävalmentajan pelitapaa tinkimättä.

Onko sinulla antaa joku esimerkki suomalaisesta NHL-pelaajasta, joka ei olisi tähtistatuksensa valmis toteuttamaan Jalosen pelitapaa ja sen takia jatkossa häntä ei tulisi valita Suomen maajoukkueeseen?