Jukka Jalosen Suomi

[Johannes]

Ei MM-kisojen alussa löytynyt kuin yksi koko kisojen ajan toimiva ketju, Pesonen-Immonen-Granlund, muut ketjut elivät enemmän tai vähemmän 3 loppupeliin saakka. Esim. Aaltonen vaihtui Pyörälään Koivun ketjussa ja Lahti korvattiin kokonaan Lajusella jne. Ihan normaalia säätämistä, kun peli ei kulkenut MM-kisojen alussa toivotusti ja vaikeuksia oli Latvia- ja Saksa-peleissä. Lopputulos oli täysosuma ja projekti eteni melkein koko ajan nousukulmassa, mutta ei ollut valmis kisojen alussa, ketjujen osalta. Kisojen alun kakkosylivoima aloitti muutaman pelin jälkeen melkein kaikki ylivoimapelit eli muuttui ykkösylivoimaksi. Lepistö korvattiin Aaltosella Koivun ylivoimakentällisessä. Toimittiin koko ajan huippuammattilaisten tavoin säätäen joukkuetta mestaruuden voittavaksi tiimiksi. Itse olin erityisen tyytyväinen, että finaalipeliin 3. erässä loistivat maalinteossa Nokelainen, Kapanen, Pesonen, Pyörälä ja Pihlström eli ei ne hyökkääjät, jotka olivat koko kisojen Suomen tähtihyökkääjät.

 

[Keltainen Jaffa]

dejavu

IS Veikkaaja teki soittokierroksen olympiajoukkueen kokeneille pelaajille, jonka seurauksena kysymyssarja Jukka Jaloselle tuli siihen muotoon kuiin se lehdessä sitten esitettiin.

Jep, ja olet toistanut tätä jo väsymykseen asti. Nyt on sitten minun vuoroni toistaa kuukausia vanhan sanomani:

Jos Rantasen ja Nyholmin väitteet suurista ongelmista ovat vain huhuja kunnes NHL-pelaajat toisin todistavat, niin ihan yhtä epäluotettava on IS Veikkaajan Jalosen haastattelu, kunnes NHL-pelaajat todistavat sen todeksi. Mielipide vs. mielipide.

Miksi Veikkaajan haastattelu olisi epäluotettava? Jalonen saattaa valehdella, on saattanut käsittää väärin osan pukukopin tapahtumista, toimittaja on saattanut muuttaa sanomaa lehteen, Jaloselta on saattanut jäädä jokin asia pukukopissa huomaamatta, syitä voi olla satoja.

Miksi Veikkaajan haastattelu olisi yhtään sen suurempi todiste Jalosen onnistumisista kuin iltalehtien huhut? Varsinkin Jalosen nykylausuntojen valossa.

Löytyykö kyseisestä haastattelusta edes kannanottoa kysymykseen, oliko Jalonen tyytyväinen peliesityksiin? Niitähän tässä pitäisi arvioida, eikä pukukoppikemiaa. Jotakin sellaista, että "pronssimitali, joten eikai me kovin huonosti pelattu" saattaa löytyä, mutta löytyykö sen syvällisempää tietoa?

Vaikka mitä väliä sillä on? Sekava peli-ilme Vancouverissa ei vaikuttanut tämän kevään kisoihin onneksi lainkaan. Potkujen uhkakin on väistynyt. Kaikki on anteeksiannettu. Enää kuuluisi muistaa vain itse mitali.

*****

Tästä on muodostumassa "siffan Jukka Jalosen Suomi" -ketju, jossa kaikki yrittävät muuttaa yhden jääräpään mielipidettä, vaikka tietävät sen olevan mahdotonta.

Onneksi täällä on suurin osa terveen kriittisiä Jalosen tukijoita, jotka yrittävät puhua myös muustakin kuin siffan mielipiteistä. Itse onnistuin pysymään poissa Vancouverista yllättävän kauan. Ehkä pitäisi taas yrittää kovemmin.

 

[Keltainen Jaffa]

Kuten Taitopelaaja tuossa jo totesi, on Jalonen myöntänyt, että pelaajien kanssa on ollut ongelmia niin taktisessa mielessä kun juokkueen yhtenäisyyden suhteen. Nämä ovat varmasti niitä kipuja, jotka liittyivät Vancouveriin. Hienoa, että olemme asiasta nyt samaa mieltä, että Jalosella oli ongelmia pelaajien kanssa Vancouverissa.

Wow. Minulta on ilmiselvästi mennyt jotain ohi viimeisten kommenttien osalta. Siinä tapauksessa pahoittelen ylläolevaa jankkaustani.

Edit. Seuraava askel on myöntää, että peliesitykset eivät menneet hyvin. Ehkä jo ensi vuonna. Babysteps.

 

[Wäinö#16]

Niin, siinähän se perimmäinen kysymys onkin, että onko Suomella käyttöä jatkossa sellaisille pelaajilla, jotka eivät pysty/halua sisäistää Jalosen tai tulevien päävalmentajien pelitapaa. Toinen asia tietty olisi, jos pelaaja olisi Suomelle täysin korvaamaton pelitaidoiltaan. Saku ei nykykunnossaan mielestäni ole korvaamaton, eikä edes johtajan ominaisuudessa. Ei muillakaan sen enempää ole ollut aikaa sisäistää pelitapaa ja silti ovat siinä onnistuneet. Juu, niin kuin sanoit tässä ei välttämättä ole kyse henkilökohtaisita skismoista.

Jokisen Ollia Suomi tarvitsisi nähdäkseni nimenomaan hänen maalintekotaitojensa vuoksi.Keskushyökkääjänä ja joukkuepelaajana hän on kyllä hyvinkin korvattavissa. Pitkästä en lähtisi dissaamaan, hän on nähdäkseni tärkeä lenkki tulevaisuuden suurissa turnauksissa, en sitten tiedä mistä johtui se, että pelitapa oli hänelle niin vaikea omaksua. Enää tuskin kukaan epäilee, etteikö Jalosen pelitavalla voisi menestyä. Tämän ansiosta Jalosen kunnioitus änäripelaajien keskuudessa mahdollisesti nousee.

Se on itsestään selvää, ettei sellaisia pelaajia tarvita, jotka eivät pysty tai halua pelata Jalosen pelitavalla. Itse en tosin usko hetkeäkään, että tällaisia ongelmia olisi ollut missään Jalosen turnauksessa. Ongelmia on ollut siinä, että peliä ei vain ole saatu kulkemaan ja joukkue ei sen takia ole hitsaantunut niin yhtenäiseksi. Oma käsitykseni on, että syyt on olleet lyhyessä valmistautumisajassa olympialaisissa ja uudessa valmennusryhmässä. Yksi syy voi olla myös siinä, että Jalosen pelitapa ei välttämättä sellaisenaan toimi yhtä hyvin pienessä kuin isossa kaukalossa. Pieni kaukalo on siinä mielessä vaativampi, että se vaatii enemmän henkilökohtaista taitoa kun pyritään kiekkokontrolliin silloin kun on vähemmän aikaa ja tilaa.

Saku Koivun tilanne on tosiaan mielenkiintoinen ja ainakin tältä keväältä tuli sellainen olo, että Saku yksinkertaisesti kieltäytyi, eikä motivaatio enää riittänyt. Mitään tarkempaa selitystä en ainakaan itse missään vaiheessa nähnyt. Toivoisin kuitenkin näkeväni Sakun vielä ainakin kerran tai kaksi Suomi-paidassa. Toki jos esim. Filppula, M. Koivu ja J.Immonen on saatavilla ja Granlundkin vielä kehittyy sentterinä, niin ei siellä enää Sakulle kummoista roolia ole tarjolla. Toki ainakin Filppula ja Granlund ovat erinomaisia myös laidalla, joten eiköhän Sakulle ainakin kolmossentterin roolia voisi sovitella.

 

[choose_life]

Wow. Minulta on ilmiselvästi mennyt jotain ohi viimeisten kommenttien osalta.

Eikä ole. Olet vain niitä ihmisiä, joille ei tee tiukkaakaan elää todellisuudessa:).
Siihen kuuluu jääkiekkojoukkueen valmentamisesta puhuttaessa sellainenkin aika perustavaa laatua oleva pikkujuttu, että pelaajien kunnioitus ja luottamus (vaikka ne tulisivat Marsista ja olisivat minkä sortin 12-20 apinaa), on vain ansaittava, tai mistään ei tule lasta eikä paskaa. Ja että teoria sovitetaan käytäntöön eikä toisinpäin.
Jotta edes sivuttaisiin ketjun aihetta: Jalosella kesti hetken (?:) löytää samat punaiset langat millä hän eteni eturivin seuravalmentajaksi, mutta silti ne löytyivät. Kyky sekä oppia että opettaa on myös yksi asia, joka erottaa tekijät selittäjistä, perskärpäsistä ja muista suoselkäisistä.

Edit. Seuraava askel on myöntää, että peliesitykset eivät menneet hyvin. Ehkä jo ensi vuonna. Babysteps.

No älä, mutta sinuna en pidättelisi hengitystä:) kts. esim. kohta valmentajan uskottavuuden elintärkeydestä. Ei varmaan tartte lisäselvityksiä, miksi tämä on kestämättömin totuus kaikista.

 

[siffa]

Kuten kirjoitin, niin kokeneiden NHL-pelaajien ja IS Veikkaajan toimittajien mielestä Saku ja Mikko Koivu olivat liian hitaita senttereitä Teemu Selänteelle ja Valtteri Filppulalle. Samaiset kokeneet NHL-pelaajat ihmettelivät Toni Lydmanin, Joni Pitkäsen ja Olli Jokisen vähentyneitä rooleja Vancouverin kisoissa. Eli jotain siellä kokeneilla NHL-pelaajilla jäi hampaan koloon hyvästä menestyksestä huolimatta. Näin siis, mikäli IS Veikkaajan 11/2010 juttuun on uskominen. Eiväthän nuo ole mitenkään poikkeuksellisia ilmiöitä kansainvälisissä turnauksissa. Slovakiassakin pelaajien roolit ja vastuut muuttuivat niinkuin Vancouverissakin. Ei se sen kummempaa ole isoissa turnauksissa. Vancouverin tulos oli Suomen kannalta erittäin hyvä. Niinkuin Jalonen on sanonut, niin ei kai sieltä olisi pronssia saavutettu, mikäli ongelmat olisivat olleet väitettyä luokkaa. Ihmettelen edelleen tuota Vancouverin pronssin väheksymistä täällä, kun se vielä tuli hyvien otteluiden tuloksina. Voitot puolivälierä- ja pronssiotteluissa olivat erinomaisia suorituksia.

 

[jannet85]

Ei MM-kisojen alussa löytynyt kuin yksi koko kisojen ajan toimiva ketju, Pesonen-Immonen-Granlund, muut ketjut elivät enemmän tai vähemmän 3 loppupeliin saakka. Esim. Aaltonen vaihtui Pyörälään Koivun ketjussa ja Lahti korvattiin kokonaan Lajusella jne. Ihan normaalia säätämistä, kun peli ei kulkenut MM-kisojen alussa toivotusti ja vaikeuksia oli Latvia- ja Saksa-peleissä. Lopputulos oli täysosuma ja projekti eteni melkein koko ajan nousukulmassa, mutta ei ollut valmis kisojen alussa, ketjujen osalta. Kisojen alun kakkosylivoima aloitti muutaman pelin jälkeen melkein kaikki ylivoimapelit eli muuttui ykkösylivoimaksi. Lepistö korvattiin Aaltosella Koivun ylivoimakentällisessä. Toimittiin koko ajan huippuammattilaisten tavoin säätäen joukkuetta mestaruuden voittavaksi tiimiksi. Itse olin erityisen tyytyväinen, että finaalipeliin 3. erässä loistivat maalinteossa Nokelainen, Kapanen, Pesonen, Pyörälä ja Pihlström eli ei ne hyökkääjät, jotka olivat koko kisojen Suomen tähtihyökkääjät.

Komentti täysin naulan kantaan! Jalonen oli näiden kisojen maestro, joka eli pelissä mukana. Vancouverissa kaveri tuntui välillä vähän jäätyneen vaihtopenkin taakse mutta nyt siitä ei ollut merkkiäkään. Hän malttoi peluuttaa tasaisesti finaalissa neljää ketjua, vaikka Ruotsi näytti olevan tiiviillä peluutuksella niskan päällä kaksi erää. Ja kuinkas kävikään! Suomi iski päätöserässä laajalla rintamalla päälle ja Ruotsin poijjaat alkoi sitten hyytymään.....

Jalosen tilannetaju näkyi myös finaalissa. Hän huomasi, miten tarkkaan yv:llä kaksikon Granlund-Immonen peli on luettu ja miehet muutenkin saivat "erityiskohtelua". Niinpä Immonen Koivun ketjun yv-kuvioon viivamieheksi ja loppuhan on sitten historiaa....

 

[Vellihousu]

Se on itsestään selvää, ettei sellaisia pelaajia tarvita, jotka eivät pysty tai halua pelata Jalosen pelitavalla. Itse en tosin usko hetkeäkään, että tällaisia ongelmia olisi ollut missään Jalosen turnauksessa. Ongelmia on ollut siinä, että peliä ei vain ole saatu kulkemaan ja joukkue ei sen takia ole hitsaantunut niin yhtenäiseksi. Oma käsitykseni on, että syyt on olleet lyhyessä valmistautumisajassa olympialaisissa ja uudessa valmennusryhmässä. Yksi syy voi olla myös siinä, että Jalosen pelitapa ei välttämättä sellaisenaan toimi yhtä hyvin pienessä kuin isossa kaukalossa. Pieni kaukalo on siinä mielessä vaativampi, että se vaatii enemmän henkilökohtaista taitoa kun pyritään kiekkokontrolliin silloin kun on vähemmän aikaa ja tilaa.

Se oppiiko joku pelaaja jonkun pelitavan vai ei on aina kytköksissä siihen miten pelitapaa opetetaan ja kuka joukkuetta johtaa. Ei niin hankalaa pelitapaa olekaan etteikö ammattilaispelaaja sitä oppisi, mutta se kenen motivaatio riittää uusien asioiden opiskeluun kesken kauden pelattavaa turnausta varten, onkin aivan eri asia. Tämä on se asia missä Jukka Jalonen meni Vancouverissa metsään: uusi valmentaja+uusi pelitapa+lyhyt valmistautumisaika+konkaripitoinen joukkue+kapea kaukalo+olympialaisten paineet= se henkinen ja pelillinen fiasko joka Vancouverissa nähtiin. Tätä ei pronssimitali eikä mikään jälkikäteistodistelu muuta miksikään. Suomi oli Vancouverissa pääosin surkea ja saavutti pronssia enemmän yksittäisten pelaajien kuin hyvän joukkuepelin ja valmennuksen ansiosta. Turnauksen jälkeen Petteri Sihvonen kirjoitti Nhl:n tyhmentäneen suomalaispelaajia niin että nämä eivät oppineet yksinkertaista pelitapaa. Väite on koominen kun muistetaan että samat pelaajat oppivat Raimo Summasen ja Erkka Westerlundin pelitavat vastaaviin turnauksiin.

Nimimerkki Siffan mainitsema Is Veikkaaja 1/2010 on todellakin mielenkiintoinen. Jalonen muun muassa kertoo lähettäneensä ennen kisoja Nhl-pelaajille videomateriaalia tulevan turnauksen pelitavasta ja valittelee että kaikki eivät ilmeisesti jaksaneet painaa play - nappulaa. Mielestäni hän menetti jo tällä ison osan uskottavuuttaan Nhl-pelaajien silmissä eikä saavuttanut myöskään pelitavan opettamisen kannalta mitään koska pelitapaa jouduttiin tuunaamaan vielä turnauksen puolivälissäkin. Toisen karkean virhearvion hän nähdäkseni teki surullisenkuuluisan Ruotsi - ottelun yhteydessä: pelitapa vaati viilaamista ja Jalonen keskittyi siihen, koska "pelillä ei ollut kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa merkitystä" ja koska hän uskoi Ruotsi "sytyttävän joka tapauksessa". Pahoja, pahoja virheitä kun muistetaan Ruotsin olleen edellisten olympialaisten finaalivastustaja. Keskittymällä joukkueen psyykkaamiseen kyseistä ottelua varten Jalonen olisi tehnyt palveluksen paitsi joukkueelle, myös itselleen ja pelitavan opettamiselle. Nyt seurauksena oli huonolla pelillä koettu ruma tappio, joka entisestään heikensi ilmapiiriä ja pelaajien epäluottamusta valmentajaa kohtaan.

Ylipäätään kyseisessä jutussa käydään hyvin paljon läpi niitä johtamiseen ja kommunikaatioon liittyneitä ongelmia joita turnauksessa tuli ilmi. Vancouverin tärkeimmäksi opetuksekseen Jalonen itse nimeää sen tajuamisen miten häilyvä huipputasollakin pelaavan pelaajan itseluottamus saattaa olla. Suorastaan profeetallisia sävyjä teksti saa näin jälkikäteen katsoen Jalosen painottaessa kuinka pelaajat on jatkossa opetettava ymmärtämään etteivät he ole tulosvastuussa medialle tai Suomen kansalle vaan ainoastaan joukkueelle ja kuinka "pelaajat on saatava pyllistämään epäonnistumisen pelolle". Kaikki tämä toteutuikin tänä keväänä mitä suurimmissa määrin.

Jalosen kyvylle ottaa oppia virheistään on pakko nostaa hattua. Ilman tätä rehellistä tilanneanalyysia Suomi tuskin olisi nyt maailmanmestari. Tarinan opetus on kuitenkin se ettei pelitapa ole kaiken a ja o vaan jotakin siitä väliltä. Ilman itseensä luottavia pelaajia ei kukaan voita mitään.

 

[Gags]

Jalosen kyvylle ottaa oppia virheistään on pakko nostaa hattua. Ilman tätä rehellistä tilanneanalyysia Suomi tuskin olisi nyt maailmanmestari. Tarinan opetus on kuitenkin se ettei pelitapa ole kaiken a ja o vaan jotakin siitä väliltä.

Tähän vahva sama. Hyvin kiteytetty sama asia jonka itse yritin tuoda aiemmin esiin. Edelleenkin uskon uuden valmennustiimin ja taustajoukkojen vaikuttaneen asiaan vahvasti.

 

[dana77]

Jalonen muun muassa kertoo lähettäneensä ennen kisoja Nhl-pelaajille videomateriaalia tulevan turnauksen pelitavasta ja valittelee että kaikki eivät ilmeisesti jaksaneet painaa play - nappulaa. Mielestäni hän menetti jo tällä ison osan uskottavuuttaan Nhl-pelaajien silmissä eikä saavuttanut myöskään pelitavan opettamisen kannalta mitään koska pelitapaa jouduttiin tuunaamaan vielä turnauksen puolivälissäkin.

Eikö Westerlund tehnyt täysin samalla tavalla Torinossa?

 

[Vellihousu]

Eikö Westerlund tehnyt täysin samalla tavalla Torinossa?

En tiedä. Saattoi toki olla että lähettikin, mutta joku Jalosen prosessissa meni vikaan verrattuna Westerlundiin koska Torinossa pelitapa toimi päivästä yksi lähtien.

Ero miesten välillä taisi olla siinäkin että Jalonen oli "uusi" valmentaja ja Westerlund ei. Ja eikös Torinossa pelattu kiekko ollut aika selkeää jatketta World Cupissa pelatulle?

 

[Taitopelaaja]

Ero miesten välillä taisi olla siinäkin että Jalonen oli "uusi" valmentaja ja Westerlund ei. Ja eikös Torinossa pelattu kiekko ollut aika selkeää jatketta World Cupissa pelatulle?

Miten niin Jalonen oli uusi valmentaja ja Westerlund ei? Westerlundilla oli ennen Torinoa alla yhdet MM-kisat päävalmentaja aivan samalla tavalla kuin Jukka Jalosella. Toki Erkka oli Raimo Summasen kakkosvalmentajana aiemmin, mutta niin oli Jukka Jalonenkin Doug Sheddenin. 2008 MM-kisoissa Sheddenin joukkueessa kuitenkin pelasivat Saku Koivu, Teemu Selänne, Olli Jokinen ja kumppanit.

Vaikea jotenkin uskoa, että tuo olisi selittävä tekijä missään määrin. Onhan sitä aiemminkin esimerkiksi Hannu Aravirta tullut suoraan Naganon olympialaisiin päävalmentajaksi, jossa Suomi onnistui erinomaisesti.

 

[Vellihousu]

Miten niin Jalonen oli uusi valmentaja ja Westerlund ei? Westerlundilla oli ennen Torinoa alla yhdet MM-kisat päävalmentaja aivan samalla tavalla kuin Jukka Jalosella. Toki Erkka oli Raimo Summasen kakkosvalmentajana aiemmin, mutta niin oli Jukka Jalonenkin Doug Sheddenin. 2008 MM-kisoissa Sheddenin joukkueessa kuitenkin pelasivat Saku Koivu, Teemu Selänne, Olli Jokinen ja kumppanit.

Summanen ja Westerlund olivat hyvin tiivis parivaljakko, paljon tiiviimpi kuin päävalmentaja ja apulainen yleensä. Erkan vaikutus esimerkiksi pelitapaan oli käsittääkseni aika suuri ja kuten totesin, Suomen pelitapa Torinossa oli selkeä jatke World Cupin pelitavalle, siis näin amatöörin silmään. Lisäksi World yllätysmenestys sinänsä antoi Westerlundille paljon vahvemman selkänojan kuin vuoden 08 mm-pronssi, varsinkin kun viime mainittu saavutettiin Vancouverin pronssin tapaan pelaajien ansiosta ja valmennuksesta huolimatta; tulikasteena se ei ollut Jaloselle paras mahdollinen.

Jalosen dilemmana Vancouverissa siis oli: ei tarpeeksi kokemusta, ei riittävästi arvostusta etukäteen. Tämä selittää ainakin jossakin määrin sitä fiaskoa joka ko. turnauksessa koettiin, mutta josta Jalonen meidän kaikkien onneksi otti opikseen.

 

[jannet85]

Se oppiiko joku pelaaja jonkun pelitavan vai ei on aina kytköksissä siihen miten pelitapaa opetetaan ja kuka joukkuetta johtaa. Ei niin hankalaa pelitapaa olekaan etteikö ammattilaispelaaja sitä oppisi, mutta se kenen motivaatio riittää uusien asioiden opiskeluun kesken kauden pelattavaa turnausta varten, onkin aivan eri asia. Tämä on se asia missä Jukka Jalonen meni Vancouverissa metsään: uusi valmentaja+uusi pelitapa+lyhyt valmistautumisaika+konkaripitoinen joukkue+kapea kaukalo+olympialaisten paineet= se henkinen ja pelillinen fiasko joka Vancouverissa nähtiin. Tätä ei pronssimitali eikä mikään jälkikäteistodistelu muuta miksikään. Suomi oli Vancouverissa pääosin surkea ja saavutti pronssia enemmän yksittäisten pelaajien kuin hyvän joukkuepelin ja valmennuksen ansiosta. Turnauksen jälkeen Petteri Sihvonen kirjoitti Nhl:n tyhmentäneen suomalaispelaajia niin että nämä eivät oppineet yksinkertaista pelitapaa. Väite on koominen kun muistetaan että samat pelaajat oppivat Raimo Summasen ja Erkka Westerlundin pelitavat vastaaviin turnauksiin.

Juu, kyllä minäkin uskon, että esimerkiksi Saku Koivulla ei taatusti olisi halutessaan ollut vaikeuksia sisäistää leijonien ja Jalosen pelitapaa. Kyse on kuitenkin Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen älykkäästä pelaajatyypistä. Ehkä siinä nimenomaan oli kunnioituksen puutetta ja jos kapteeni-ikoni Koivu ei kunnioittanut valmentajaa, niin taatusti sama "tauti" tarttui myös muihin pelaajiin.

Näkisinkin, että Saku Koivu on osa joukkuetta ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on aidosti pahoillaan olympialaisten aikaisesta luottamuspulasta ja katsoo enemmän ylös -kuin alaspäin jatkossa Jalosta. Uskoisin, että MM-kulta nostaa Jalosen osakkeita myös Sakun kohdalla. Kapteenia Sakusta ei mielestäni kannata lähteä enää tekemään, mutta pelillisesti hän voisi vielä nykyäänkin olla kolmossentteri-kategoriaa. Kyllä Saku tietty varakapteeni voisi olla niin halutessaan, mutta kyllä "kulta-Mikko" itsellensä hankki MM-kisoissa kapteenin viran minun silmissäni ja tulee olemaan kapteenina luultavasti vielä vuosia.

 

[Keltainen Jaffa]

Vancouverin tärkeimmäksi opetuksekseen Jalonen itse nimeää sen tajuamisen miten häilyvä huipputasollakin pelaavan pelaajan itseluottamus saattaa olla. Suorastaan profeetallisia sävyjä teksti saa näin jälkikäteen katsoen Jalosen painottaessa kuinka pelaajat on jatkossa opetettava ymmärtämään etteivät he ole tulosvastuussa medialle tai Suomen kansalle vaan ainoastaan joukkueelle ja kuinka "pelaajat on saatava pyllistämään epäonnistumisen pelolle". Kaikki tämä toteutuikin tänä keväänä mitä suurimmissa määrin.

Jalosen kyvylle ottaa oppia virheistään on pakko nostaa hattua. Ilman tätä rehellistä tilanneanalyysia Suomi tuskin olisi nyt maailmanmestari. Tarinan opetus on kuitenkin se ettei pelitapa ole kaiken a ja o vaan jotakin siitä väliltä. Ilman itseensä luottavia pelaajia ei kukaan voita mitään.

Hemmetin hyvää pohdintaa, ja se nostaa yllättävän pointin esiin. Pelillisestä fiaskosta huolimatta tulos Vancouverista oli kaikin puolin todella mahtava: pronssi sekä tarvittava opetus Jaloselle, miten valmentaa joukkue MM-kultaan.

Kaikki on todellakin anteeksi annettu.

Mutta mielestäni pelkkä hyvä peli muutamilta yksilöiltä puolivälierässä ja pronssipelissä ei vieläkään riitä kiitettävään arvosanaan olympialaisista.

Sori off-topic, mutta kysymys siffalle: JOS Venäjä olisi voittanut Tshekin MM-kisojen pronssipelissä, niin olisiko heidänkin valmennustiiminsä onnistunut silloin kiitettävästi? Venäjähän pelasi taktisesti todella sekavasti koko turnauksen ja huhujen mukaan potkuja on luvassa (= yhtäläisyyksiä olympialaisten jälkilöylyihin)

 

[Johannes]

Ei jaksa enää vääntää Vancouverista, kun historia on siitä outo tapahtumien jatkumo, että tulevaisuus, joka sekin on jo menneisyyttä, saa vanhat jutut näyttämään erilaisilta ja nyt joudutaan kirjoittamaan ajatusten tasolla myös Vancouver 2010 uudestaan, kun voitettiin 15.5.2011 kultamitalit Bratislavassa. Nyt Vancouverin 2010 pronssijoukkueen "tavallaan" peilikuvassa näkyy myös Slovakian 2011 MM-kulta. Mikään ei muutu faktoissa, mutta mielikuva ja nykyhetkeen leikattu totuus Jukka Jalosesta ja 2010 Leijonien Olympiajoukkueesta on erilainen ennen ja jälkeen kevään MM-kisojen 2011. Eri henkilöiden sanomiset ja teot helmikuussa 2010 ovat nyt toukokuun lopussa 2011 ihan eri asia kuin vielä kuukausi sitten.

 

[Uuhis #97]

Vaikea jotenkin uskoa, että tuo olisi selittävä tekijä missään määrin. Onhan sitä aiemminkin esimerkiksi Hannu Aravirta tullut suoraan Naganon olympialaisiin päävalmentajaksi, jossa Suomi onnistui erinomaisesti.

Pikaisena muistutuksena Arakaan ei tullut kylmiltään tuohon hommaan, vaan oli kulta-Curren kakkonen vuosia ennen päävalmentajuutta.

 

[Mänizeri]

Vaikea jotenkin uskoa, että tuo olisi selittävä tekijä missään määrin. Onhan sitä aiemminkin esimerkiksi Hannu Aravirta tullut suoraan Naganon olympialaisiin päävalmentajaksi, jossa Suomi onnistui erinomaisesti.

Itse asiassa Naganon kisoilla on aika paljon yhtäläisyyksiä Vancouveriin sen suhteen, miten Suomi suoritti koko kisojen ajan. Prosessi ei missään nimessä ollut nousujohteinen, vaan varsin ailahteleva. Alussa oli nihkeää (3 ekasta vain Kazakstan voitettiin), sitten hieno voitto Ruotsista, Pavel Burelta selkäsauna (välierässä 7 omiin, Pavel taisi tehdä 5) ja sitten Kanadan nokan edestä pronssit, vaikka tilastollisesti Suomi oli pahasti alakynnessä koko pronssipelin. Kuusi matsia, kolme voittoa ja mitalit kotiin...

Tulos oli siis hieno, ja turnauksessa pitää voittaa oikeat ottelut. Mutta ei Naganossakaan ihan joka matsissa kulkenut...

 

[Vellihousu]

Juu, kyllä minäkin uskon, että esimerkiksi Saku Koivulla ei taatusti olisi halutessaan ollut vaikeuksia sisäistää leijonien ja Jalosen pelitapaa. Kyse on kuitenkin Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen älykkäästä pelaajatyypistä. Ehkä siinä nimenomaan oli kunnioituksen puutetta ja jos kapteeni-ikoni Koivu ei kunnioittanut valmentajaa, niin taatusti sama "tauti" tarttui myös muihin pelaajiin.

Vanhempi Koivu tuskin pelaa maajoukkueessa enää ja muutenkaan en usko että häntä kannattaa erikseen nostaa miksikään syntipukiksi. Ongelmia oli muillakin ja niitä oli kaikenlaisia. Yhden jutun mukaan pakkeja peluuttanut apuvalmentaja Timo Lehkonen ei olisi turnauksen aikana vaihtanut montaakaan sanaa Suomen ykköspakkiparin Sami Salo - Kimmo Timonen. Liioiteltu juttu varmasti, mutta jostakin se kertoo että tämmöistäkin juttua liikkuu.

Suurimmat ongelmat Vancouuverissa oli ennen muuta johtamisessa ja siihen taisi apuvalmentajien vaihto olla paras lääke.

 

[Viltsu]

Lähiviikkoina sitten ratkeaa, kuka on Suomen päävalmentaja ensi kevään kotikisojen jälkeen. Eilisessä A-talk-ohjelmassa Jalonen sanoi, että ensi keväänä hän on ollut A-maajoukkueessa viisi vuotta, joista neljä päävalmentajana. Jalosen mukaan se on pitkä aika.

Totta Jalonen puhelee. Liitto kun lienee valmis lyömään Jalosen nenän alle suht pitkän jatkopaperin. Jalonen varmaan muistaa muutaman edeltäjänsä ajan päävalmentajana venyneen turhankin pitkäksi ja näissä tapauksissa homma päättyi kyyneliin. Pentti Matikainen, Curt Lindström ja Hannu Aravirta nyt ainakin tulee mieleen.

 

[choose_life]

Lähiviikkoina sitten ratkeaa, kuka on Suomen päävalmentaja ensi kevään kotikisojen jälkeen. Eilisessä A-talk-ohjelmassa Jalonen sanoi, että ensi keväänä hän on ollut A-maajoukkueessa viisi vuotta, joista neljä päävalmentajana. Jalosen mukaan se on pitkä aika.

Totta Jalonen puhelee. Liitto kun lienee valmis lyömään Jalosen nenän alle suht pitkän jatkopaperin. Jalonen varmaan muistaa muutaman edeltäjänsä ajan päävalmentajana venyneen turhankin pitkäksi.

Joo. Projekti tarvitsi tunnetusti aikaa, mutta ehkä molempien kannalta on fiksumpaa lopettaa hyvillä mielin; viiden vuoden jälkeen aika harvalla koutsilla on joukkueelle enää annettavaa ja toisinpäin. Jalosen kannalta mahdollisuus suotuisaan urakehitykseen (ja sivussa hyvän liksan kiskomiseen:) tuskin on myöskään ihan mitätön seikka.

 

[Johannes]

Jos itse olisin Jukka Jalonen, niin saattaisin jatkaa kevääseen 2014 saakka Suomen joukkueen päävalmentajana, mutta vaatisin Kummolalta kunnon liksan eli n. 300k/kausi, 2012-14. Jos ei palkka nousisi Leijona-neuvotteluissa Suomen Jääkiekkoliiton kanssa, niin Jalosena lähtisin rahaa tienaamaan muualle, kun nyt on markkinarvo erittäin korkea Jukka Jalosella. Syksyllä 2011, viimeistään ennen joulua 2011, sovitaan kauden 2012-13 tärkeimmät valmentajapaikat eurooppalaisessa kiekossa ja Jukka Jalonen lienee halutuimpia valmentajia juuri nyt.

 

[Viltsu]

Jos itse olisin Jukka Jalonen, niin saattaisin jatkaa kevääseen 2014 saakka Suomen joukkueen päävalmentajana, mutta vaatisin Kummolalta kunnon liksan eli n. 300k/kausi, 2012-14. Jos ei palkka nousisi Leijona-neuvotteluissa Suomen Jääkiekkoliiton kanssa, niin Jalosena lähtisin rahaa tienaamaan muualle, kun nyt on markkinarvo erittäin korkea Jukka Jalosella. Syksyllä 2011, viimeistään ennen joulua 2011, sovitaan kauden 2012-13 tärkeimmät valmentajapaikat eurooppalaisessa kiekossa ja Jukka Jalonen lienee halutuimpia valmentajia juuri nyt.

Liksa tietysti merkkaa jotain, mutta tuskin ihan kaikkea tässä tapauksessa. Suomen maajoukkueen päävalmentajaa kritisoidaan ja haukutaan pahimmillaan enemmän kuin ketään muuta. Suomessakin loiston ajat unohdetaan todella helposti, jos väliin sattuu huonompi jakso. Tuolta kantilta katsoen, mukavampia hommiakin tietysti on olemassa.

 

[siffa]

Katsoin juuri uusinnan eilisestä A-talkista. Juontaja Susanne Päivärinta kysyi Jukka Jalosen jatkoaikeista maajoukkueen päävalmentajana. Itsevarmana ja tietoisena siitä, että Jääkiekkoliitolta halua pestin jatkamiseen on, Jalonen sanoi miettivänsä asiaa jonkin aikaa ja sitten siihen palataan myöhemmin. Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja Harry Bogomoloff myötäili Jalosen sanomisia eikä hänellä ollut niihin lisättävää. Todennäköisesti kesän aikana Jukka Jalosen päävalmentajuutta jatketaan 2014 kevääseen saakka, koska siihen on selvästi molemmilla osapuolilla halukkuutta. Rahaa Jalosen todennäköisesti huomattavaan palkankorotukseen on tulossa roppakaupalla, kun kahdet seuraavat MM-kisat järjestetään Ruotsin kanssa yhteistyössä.

 

[Johannes]

Rahaa Jalosen todennäköisesti huomattavaan palkankorotukseen on tulossa roppakaupalla, kun kahdet seuraavat MM-kisat järjestetään Ruotsin kanssa yhteistyössä.

Tätä minäkin tarkoitin. Ei Jukka Jalonen ole ahne, jos liitto nostaa hänen palkkansa vuosiksi 2012-14 ns. kattoon saakka, koska kuka muu on tehnyt enemmän kevään 2012 ja 2013 MM-kisojen pääsylippujen myynnin markkinoinnin eteen kuin Leijonien urheilupuoli eli Jukka Jalonen ja koko Leijonatyhmä pelaajineen, valmentajineen ja johtoporukkakin omalta osaltaan. Jaloselle jatkosopimus kevääseen 2014 saakka, vähintään kevääseen 2013 ja liksaa lisää, kun osuus liiton yleiseen tienaamisen on niin suuri, parin seuraavan kevään aikana järjestettävissä Helsingin MM-kisoissa.