Jukka Jaloselle kenkää!

[Fordél]

Vaikka otsikossa vaaditaankin Jukka Jaloselle kenkää, niin voitanee keskustella myös Dufvan ja Timo Lehkosen asemasta maajoukkueen valmentajina. Minusta Dufva ja T Lehkonen ovat ihanteellisia apuja Jukka Jaloselle. Molemmilla on riittävä kokemus ja tietous jääkiekosta. Dufva oli jo Erkka Westerlundin valinta maajoukkueen kakkosvalmentajaksi. Jalosen ja Dufvan yhteistyö näyttää toimivan hyvin. Timo Lehkosen ja Jukka Jalosen aika HPK:n kaksikkona oli jääkiekon riemuvoittoa. Kun muut SM-liigajoukkueet jatkoivat Jursinovin viitoittamilla harjoittelu- ja pelitavoilla, kulkivat parivaljakko Jalonen&Lehkonen itsepäisesti omilla linjoillaan voittaen HPK:ssa muutaman pronssin ja kullan SM-liigassa.

Keskustellaan mielellään, mutta tuotko jotain oikeita perusteita ja sinun mietteitä siihen, miksi juuri tuo kaksikko on ideaali täydentämään Jalosen osaamista? Mitkä ovat heidän vahvuudet, joista on hyötyä maajoukkueelle? Me kaikki kyllä tiedämme kolmikon saavutukset, joten niitä sinun ei tarvitse kerrata. Ja varmasti lähes kaikilla tällä hetkellä liigassa valmentavilla on riittävä kokemus ja tieto lajista, mutta se ei riitä yhdessä Suomen urheilun vaativimmista tehtävistä.

Herätys siellä, Johannes, ketkä olisivat parempia apuvalmentajia Jaloselle kuin ovat juuri nyt Dufva ja T Lehkonen?

Vastaan omasta puolestani, että tarvittaisiin erilaisilla vahvuuksilla toimiva valmetnaja Jalosen aisapariksi. Tällöin näkisin Petri Matikaisen todella hyvänä vaihtoehtona, koska hän toisi toimintaan mukaan asennetta, intohimoa ja jopa auktoriteettia. Nykyisessä Bluesissahan Marjamäki on enemmän taktikko ja Matikainen taas vetää suurempia linjoja ja lataa joukkueen täyteen iskuun. Samanlainen työnjako (tosin Jalonen ykkösenä) voisi toimia myös maajoukkueessa akselilla Jalonen-Matikainen.

 

[siffa]

Ja varmasti lähes kaikilla tällä hetkellä liigassa valmentavilla on riittävä kokemus ja tieto lajista, mutta se ei riitä yhdessä Suomen urheilun vaativimmista tehtävistä.

Olen kanssasi samaa mieltä, että kaikkien SM-liigavalmentajien kyvyt eivät riitä valmentamiseen maajoukkueessa. Dufvallahan oli näytöt jo Westerlundin kanssa. Timo Lehkonen näytti osaamisena, niinkuin kirjoitat, yhdessä Suomen urheilun vaativimmissa tehtävissä kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa Vancouverin olympiakisoissa. Muistatan edelleen, vaikka se tuntuu sinusta varmaankin jankkaamiselta, että pronssi oli Suomen jääkiekkomaajoukkueelta huippusaavutus Vancouverissa.

Mikäli iltapäivälehtien juorut Suomen joukkueen tilasta Vancouverissa pitävät yhtään paikkaansa, sitä enemmän arvostan valmentajakolmikkoa, kun johtivat painetilassa Suomen arvostetulle mitalille kisoissa.

 

[Johannes]

Minusta Dufva ja T Lehkonen ovat ihanteellisia apuja Jukka Jaloselle. Molemmilla on riittävä kokemus ja tietous jääkiekosta. Dufva oli jo Erkka Westerlundin valinta maajoukkueen kakkosvalmentajaksi. Jalosen ja Dufvan yhteistyö näyttää toimivan hyvin. Timo Lehkosen ja Jukka Jalosen aika HPK:n kaksikkona oli jääkiekon riemuvoittoa. Kun muut SM-liigajoukkueet jatkoivat Jursinovin viitoittamilla harjoittelu- ja pelitavoilla, kulkivat parivaljakko Jalonen&Lehkonen itsepäisesti omilla linjoillaan voittaen HPK:ssa muutaman pronssin ja kullan SM-liigassa.

Herätys siellä, Johannes, ketkä olisivat parempia apuvalmentajia Jaloselle kuin ovat juuri nyt Dufva ja T Lehkonen?

Yksi kulta HPK-sm-liiga-apuvalmentajana ei tee Lehkosesta ihanteellista apuvalmentajaa Jaloselle maajoukkueeseen, vaatimustaso kansainvälisissä peleissä on niin paljon korkeammalla kuin sm-liigassa myös apuvalmentajalle, samoin Dufva ei minusta tuo maajoukkueen peliin mitään sellaista, jota ei Jukka Jalonen osaisi ilmankin. Oikestaan Dufva tuo sekavuutta Suomen hyökkäyspeliin, kun JYP ei pahemmin käytä viivelähtöjä pelissään ja Jalosen sapluunaan kuuluu viivelähdöt. Itse näkisin vaikka kokeneen Juhani Tammisen parempana apuvalmentajana Jaloselle kuin Dufvan/Lehkosen, vaikka epäilen ettei Kummolan aikana Tammista nähdä Suomen maajoukkueen toiminnassa mukana.

Ei minun tarvitse keksiä maajoukkueelle uusia apuvalmentajia niminä. Se on Kummolan hommia, mutta esim. Westerlund toisi taatusti halutessaan palata maajoukkue-valmentajaksi sellaista tietotaitoa, osaamista ja kokemusta, jota ei todellakaan ole parilla Dufva ja Lehkonen, eikä kyllä edes päävalmentaja Jukka Jalosellakaan, vaikka en halua heiluttaa hänen päävalmentaja-statustaan, joka sekin on vähintään horjuva työnäytteiltään Suomen pelin osalta, iso pelastus Jalosen työlle päävalmentajana on tietysti pronssi Vancouverista.

 

[siffa]

Yksi kulta HPK-sm-liiga-apuvalmentajana ei tee Lehkosesta ihanteellista apuvalmentajaa Jaloselle maajoukkueeseen, vaatimustaso kansainvälisissä peleissä on niin paljon korkeammalla kuin sm-liigassa myös apuvalmentajalle,..

Miten korkealle arvostat Vancouverin pronssimitalin? Jalosen&Lehkosen yhteistyö on tuonut huipputuloksia. Ei ole pienintäkään syytä asettaa Timo Lehkosen asemaa maajoukkueen apuvalmentajana kyseenalaiseksi, jos katsotaan saavutettuja tuloksia.

 

[Johannes]

Miten korkealle arvostat Vancouverin pronssimitalin? Jalosen&Lehkosen yhteistyö on tuonut huipputuloksia. Ei ole pienintäkään syytä asettaa Timo Lehkosen asemaa maajoukkueen apuvalmentajana kyseenalaiseksi, jos katsotaan saavutettuja tuloksia.

En kyseenalaista Lehkosta, vaan sitä onko kolmikko Jalonen-Dufva-Lehkonen sellainen, joka tuo Suomen peliin tiiminä parhaan mahdollisen osaamisen, tähän en usko. En halua vaihtaa Jalosta, mutta näen, että Dufvan tai Lehkosen tilalle voi aivan hyvin Kummola vaihtaa jonkun kokeneen, osaavan valmentajan, kuten Westerlundin, jos tämä suostuu vielä mukaan maajoukkueen valmennusrinkiin. Ei sorruta nyt tuijottamaan menneisyyttä, jota on jo myös Vancouverin pronssin voittaminen, vaan täytyy miettiä tulevaisuutta Saksan mm-kisojen jälkeen, johon oletan maajoukkueen lähtevän nykyisillä valmentajilla ja se on ihan ok, että Saksan mm-kisat mennään vielä nykyporukalla valmennuksessa.

 

[Fordél]

Olen kanssasi samaa mieltä, että kaikkien SM-liigavalmentajien kyvyt eivät riitä valmentamiseen maajoukkueessa. Dufvallahan oli näytöt jo Westerlundin kanssa. Timo Lehkonen näytti osaamisena, niinkuin kirjoitat, yhdessä Suomen urheilun vaativimmissa tehtävissä kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa Vancouverin olympiakisoissa. Muistatan edelleen, vaikka se tuntuu sinusta varmaankin jankkaamiselta, että pronssi oli Suomen jääkiekkomaajoukkueelta huippusaavutus Vancouverissa.

Vaikka tuntuu sinusta varmaankin jankkaamiselta, voisitko vastata kysymykseen, jonka sinulle tuossa yllä esitin.

Kerrataan vielä: tuotko jotain oikeita perusteita ja sinun mietteitä siihen, miksi juuri tuo kaksikko on ideaali täydentämään Jalosen osaamista? Mitkä ovat heidän vahvuudet, joista on hyötyä maajoukkueelle?

 

[Vietävä]

Jokaisen kerran, kun Suomi häviää ottelun, tulee sekä pelaajistolle, että valmentajistolle antaa kenkää. Suomen maajoukkue ei tarvitse häviäjiä, otteluakaan hävinneitä. Raikas tuulahdus vain käy pukuhuoneessa, kun uudet naamat juoksevat ovesta sisään, ja hetkessä toisesta ulos. Hyvä puoli tässä mallissa olisi se, että pääsisin itsekin pelamaan arvoturnaukseen vielä elinaikanani (ehkä ehtisin jopa valmennusportaaseen)!

 

[peruspata]

Timo Lehkonen näytti osaamisena, niinkuin kirjoitat, yhdessä Suomen urheilun vaativimmissa tehtävissä kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa Vancouverin olympiakisoissa.

Suomen pakkien peluutus vaan oli niin surullisen sekaisin. Tosin Lehkosen puolustukseksi on sanottava, että etukäteen jo puolustus oli heikoin lenkki, eli tiedossa oli taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Mutta silti, missään tapauksessa pakkien peluuttamista ei voi sanoa onnistuneeksi. Varsinkin se kolmosparin kierrätys 7. pakin kanssa, joka takasi sen, ettei esim. Lydman päässyt pelirytmiin kahdessa ekassa pelissä käytännössä ollenkaan. Muutenkaan ei penkin takana ollut mitään näkyä siitä, ketkä olivat ns. kuumia ja kenen kanssa omissa soi.

Lehkonen toden totta näytti osaamisensa, todennäköisesti vain sielun sympatia Jalosen kanssa pelastaa aseman maajoukkueessa.

 

[Musta Nuoli]

Lehkonen toden totta näytti osaamisensa, todennäköisesti vain sielun sympatia Jalosen kanssa pelastaa aseman maajoukkueessa.

Ainoa sympatia, jota Lehkonen tarvitsee on iso-Kale Kummolan sympatia. Kalehan örähti, että valmennustiimiä pitää uusia, ja Jalosta ei vaihdeta, joten tulilinjalla ovat joko Dufva tai Lehkonen, tai kummatkin. Todennäköisemmin Lehkonen, koska Dufvaa varmaan kaavaillaan Jalosen seuraajaksi.

Toki on aina mahdollista, että Lehkonenkin saa jatkaa ja valmennuskolmikosta tulee valmennusnelikko, kun Kummola määrää jonkun ex-pelaajan tuomaan kokemusta valmennukseen. Raipe suoraan A-maajoukkueen tiimiin mukaan?

Lehkosen, Dufvan tai Jalosen taidoilla tai taitojen puutteilla ei tässä asiassa ole paljoakaan väliä niin kauan kun Kummolan kurttuinen käsi suojelee heitä. Toisaalta sama käsi voi muuntua yhtä nopeasti nyrkiksi ja läimäyttää vaikka kaikki tiehensä, jos tarve vaatii. Vakuuttihan Kummola Summasellekin tämän jatkavan vähän ennen kuin erotti Summasen.

 

[Wäinö#16]

Minulle aukeni pronssiottelun päätyttyä, että mitkään Suomi-veneen keikuttelijat eivät onnistuneet tavoitteissaan vaan Suomen valmennuskolmikko vei joukkueensa loistavaan menestykseen Vancouverissa. Ymmärrän, että tämä on erittäin kova paikka niille, jotka eivät ole luottaneet Jukka Jalosen kykyyn viedä Suomi menestykseen kovissa kansainvälisissä jääkiekkoturnauksissa. Vielä kovempi paikka se on niille "jääkiekkotoimittajille", jotka kesken olympiaturnauksen Vancouverista käsin tuomitsivat Jukka Jalosen valmentajan taidot olympialaisten ja NHL-pelaajien suhteen.

Ymmärrän hyvin, että sinulle on kova paikka olla objektiivinen Vancouverin suhteen. Kuulut selkeästi siihen porukkaan, jolla pelikirja on sitä ja pelikirja on tätä ja JJ sen ylipappi. Mutta valitettavasti tämä pelikirja ei toiminut Vancouverissa kunnolla missään vaiheessa ja joukkue oireili sen mukana.

Mitä tulee parjaamaasi pappaosastoon, niin otteluissa joilla oli todella merkitystä, tämä osasto onnistui hyvin ja kuului joukkueen parhaimmistoon. Ei tätä porukkaa ja heidän panostaan olisi kukaan muu Suomessa voinut korvata. Eikä sitä paitsi Suomen tulevaksi rungoksi kaavaillut pelaajat onnistuneet kisoissa missään vaiheessa nousemaan sellaiselle tasolle mitä heiltä odotettiin ja millaisella tasolla he ovat aiemmin jo pelanneetkin, erityisesti siis Mikko Koivu. Osan saa toki ottaa Jalonen, joka rakensi joukkueen syömähampaan mielestäni täysin väärin ja pelaajien vahvuuksia hukattiin.

En ymmärrä miksi objektiivinen keskustelu Jukka Jalosesta voi olla joillekin niin vaikeaa, kuten mm. siffalle. Taustalla pitää olla jotain erikoisia motiiveja. Itselleni merkitsee vain ja ainoastaan Suomen esitys ja siihen olen pettynyt, sillä odotin Jaloselta paljon enemmän ja erityisesti nyt kun suureen voittoon oli vielä mahdollisuuksia. Toki mahdollisuudet olivat pienet, mutta Jalosen takia tuli sellainen olo, että paljon jätettiin kiviä kääntämättä. Ja miksi ihmeessä nämä kivet pitäisi olla kääntämättä myös tulevaisuudessa? Sen takia, ettei Jaloselle tule paha mieli? Pronssi on hieno mitali ja saavutus, mutta ei se nyt saa peittää huonoa suorittamista taakseen.

Pronssimatsin voittomaali ei olisi muuten Jalosen kannalta voinut osua vääremmille miehille. Jalosen aika törkeälläkin tavalla epäsuorasti parjaama Joni Pitkänen syötti loistavasti O.J.:n läpi, jonka Jalonen oli ehtinyt jo dumpata neloseen ja ottaa pois yv:stä. Hieno kuitti ja pelikirjamitalit plakkariin.

 

[Rod Weary]

Hieno kuitti ja pelikirjamitalit plakkariin.

Olisiko Suomen pitänyt pelata täysin ilman taktiikkaa? Kaikki asiat, negatiiviset ja positiiviset, kumuloituvat näissä keskusteluissa aina tuohon vitun pelikirjaan. Jokaisella valmentajalla on pelikirja. Jokainen joukkue noudattaa jotain strategiaa. Näkisitte joskus asioiden taakse, niin teidän kanssanne olisi helpompi keskustella. Nyt pienetkin yritykset siihen kariutuvat aina tuohon samaan jaaritteluun. Ihan sama, käyttääkö pelikirjaa omien argumenttiensa vahvistuksena, vai hyökkääkö käsitettä vastaan.

Entäpä jos... Suomi pelasikin taitojensa ylärajalla? Entäpä jos... muulla strategialla oltaisiin hävitty jo Valko-Venäjälle, tai viimeistään Tsekeille? Siitähän se riemu vasta olisi revennyt. Koheltamalla ulos mitalipeleistä. Thanks, but no thanks. Kaunis ja hyökkäävä pelityyli vaatii paljon käsiä ja jalkoja. Lukumääräisesti Suomi pärjää tuolla akselilla kaikille, mutta laadullisesti olemme valovuosia parhaita jäljessä. Mutta väliäkö hällä, pelikirjallahan niitä Ovetshkineja tuotetaan. Kertaan: Suomella on olympiatasolla 0 kiekolliseen dominointiin kykenevää hyökkääjää ja/tai puolustajaa käytössään. Ja aika hiljaista on tuolla nopeusosastollakin.

 

[PJx]

Pronssimatsin voittomaali ei olisi muuten Jalosen kannalta voinut osua vääremmille miehille. Jalosen aika törkeälläkin tavalla epäsuorasti parjaama Joni Pitkänen syötti loistavasti O.J.:n läpi, jonka Jalonen oli ehtinyt jo dumpata neloseen ja ottaa pois yv:stä. Hieno kuitti ja pelikirjamitalit plakkariin.

Et ole tainnut lukea kehityskeskuksen sivuilta sitä Jalosen juttua hyökkäyspelaamisesta tai ainakin se on sitten jäänyt ymmärtämättä. Ei kukaan kuvittele, että järjestäytynyttä puolustusta vastaan hyökätessä tulisi isosti tulosta. Silti se on kannattava toimintatapa kunhan pelaajat osaavat käyttää omat hetkensä hyväkseen.

Ennen tuon tyylistä kuittailua kannattaisi pohtia, olisiko tilanne auennut, jos kaveri ei olisi puolustanut pelikirjahyökkäystä. Jos jättää huomioimatta tämän tyyppiset asiat, on turha puhua pelikirjan merkityksestä.

 

[Wäinö#16]

Sen verran täytyy huomauttaa, että en missään nimessä ole pelikirjaa vastaan ja ilman muuta jääkiekkojoukkueella pitää olla pelitapa ja toivottavaa olisi, että pelitapa olisi erinomainen ja johtaisi erinomaisiin tuloksiin.

Mutta Vancouverissa Suomella ei ollut toimivaa pelitapaa, eikä ollut päävalmentajaa joka olisi saanut joukkueensa hyppysiin. En ymmärrä sitä hymistelyä, että Jukka Jalonen suoriutui hyvin noista kisoista. Se, että meillä on periaatteessa hyvä valmentaja on aivan eri asia, että kaukalossa homma olisi toiminut hyvin.

Jukka Jalonen epäonnistui joukkueensa käsittelyssä, eikä saanut joukkuetta pelaamaan yhtenäisesti, kuten esim. Westerlund sai Suomen Torinossa. Itse asiassa Jalosella on varsin heikot näytöt maajoukkueen valmentamisesta ja siitä, että hän ylipäänsä joskus saisi maajoukkueen menestymään erinomaisesti, nimenomaan pelitavallisesti.

Ilmeisesti Jukka Jalosen johtajuus ei ole täysin riittävä käsittelemään Suomen parhaita pelaajia. EHT-tasolla auktoriteetti vielä riittää, mutta siitä ylemmäs hommassa alkaa joku mättämään. Voi olla, että Jalosen valmentajuus sopii paremmin seurajoukkueeseen kuin lyhyeen turnausvalmentamiseen. Viittaus tuohon pronssimaaliin tarkoitti vain sitä, että Joni Pitkänen ja Olli Jokinen olivat juuri näitä oireellisia pelaajia. Pitkästä Jalonen jopa nälvi suorassa lähetyksessä.

Toki voi olla niin, että Jalonen saa homman toimimaan jatkossa esim. MM-kisoissa ja toivottavasti näin käy ja Vancouverista on osattu ottaa opiksi. Harmittavaa vain, että Vancouverin harvinaislaatuinen tilaisuus meni tällaiseksi työharjoitteluksi.

 

[jannet85]

Mutta Vancouverissa Suomella ei ollut toimivaa pelitapaa, eikä ollut päävalmentajaa joka olisi saanut joukkueensa hyppysiin. En ymmärrä sitä hymistelyä, että Jukka Jalonen suoriutui hyvin noista kisoista. Se, että meillä on periaatteessa hyvä valmentaja on aivan eri asia, että kaukalossa homma olisi toiminut hyvin.

Jukka Jalonen epäonnistui joukkueensa käsittelyssä, eikä saanut joukkuetta pelaamaan yhtenäisesti, kuten esim. Westerlund sai Suomen Torinossa. Itse asiassa Jalosella on varsin heikot näytöt maajoukkueen valmentamisesta ja siitä, että hän ylipäänsä joskus saisi maajoukkueen menestymään erinomaisesti, nimenomaan pelitavallisesti.

Minäkin olen ihmetellyt, että miksi valmennusjohtoa kehutaan Suomen saavutuksesta, joka sinänsä on todella kova joukkueiden tason huomioiden. Valmennusryhmä epäonnistui. Suomella ei ollut toimivaa pelisuunnitelmaa ja peluutus oli aivan hanurista. Torinon hopea oli valmennuksen onnistuminen. Niistä kisoista olisi ansaittu kulta.

Suomen menestyksen avaimet olivat hyvä tuuri, pelaajien henkinen vahvuus ja järkevyys sekä onnistunut maalivahtipeli. Suomella oli onnea, mutta epäonninen historia osoittaa, että Suomi on sen kerrankin ansainnut. Arpaonni auttoi siinä, että suomalaiset pystyivät harrastamaan järkevää taktikointia.

Ruotsi-pelissä ei ollut järkeä uhrata ylimääräistä energiaa, kun tappiollakin oltiin parhaita lohkokakkosia ja vastaan tulisi Tshekki tai Latvia. Tsekit joutuivat tiukoille Latvian kanssa ja olivat väsyneitä Suomea vastaan. Lisäksi Jagr kolkattu Ovien toimesta. Slovakit taas taistelivat täysillä Kanadaa vastaan ja olivat selvästi uupuneita Suomea vastaan. Itse asiassa oli onni Suomen kannalta, että Kipperi ja Suomen joukkue munasi pelin heti alussa ja löi pyyhkeen kehään. Näin voitiin jo pelin aikana valmistautua tulevaan pronssipeliin väsyttämättä itseään ihan puhki. Nimittäin uskoakseni jenkit olivat niin kovia, että jossakin vaiheessa he olisivat pelin itselleen kääntäneet.

Kaikesta onnesta huolimatta ottelut Tsekkiä ja Slovakiaa vastaan olivat myös henkien taistoja, jotka Suomen joukkue onnistui kääntämään pelaajien henkisen vahvuuden ja Kipperin loistopelin ansiosta.

 

[dana77]

Oleellisempaa on kuitenkin miettiä millä joukkue kompensoi sen, että kaverilla on keskimäärin paremmat pelaajat. Jos mennään mantralla, antaa poikien pelata, niin paremman materiaalin joukkue voittaa.

Jos huonomman materiaalin joukkue haluaa voittaa, niin se mitä taidossa/fysiikassa hävitään, pitää voittaa yhteispelissä/työssä. Ihan turha luulla, että pelattaessa parempia NHL-miehiä vastaan NHL-kiekolla, olisi isoa palaa voittaa. Jotain muuta sapluunaa on käytettävä.

Tätä taustaa vasten NHL-miesten kitinä oli lähinnä älyllistä epärehellisyyttä. En väitä, että JJ-kiekko olisi ollut avain menestykseen. Jos kulta oli kuitenkin joukkueen tavoite, niin oman linjan valinta oli ainoa oikea valinta. Upporikasta tai rutiköyhää, aivan sama.

Aivan samaa mieltä. Ja tähän jatkaisin vielä, että parempi joukkue on se joka määrää miten pelataan ja huonompi on se, joka joutuu siihen mukautumaan (eli pelaamaan vastustajan mukaan). Ei cccp pelannut eri tavalla ketään vastaan, kyllä ne olivat vastustajat jotka heidän peliinsä joutuivat mukautumaan. Sama Kanadalla, Ruotsilla ja muilla aikansa parhailla. Jos lähtökohdat ovat tasaiset, niin miettiä voi että kannattaa lähteä suosiolla pelaamaan vastustajan mukaan vai mennä omilla vahvuuksiillaan ja pelitavallaan. Ei se aina helppo kysymys ole.

Ja mitä tähän pronssimitalin kiistattomaan laimeaan makuun tulee, niin iso syy siinä on Torinon hopealla, WCH-finaalipaikalla ja Naganon pronssilla. Jos niitä ei oltaisi nähty, vaan tämä olisi ollut ensimmäinen kaikki parhaat mitali, niin kyllä tähän ihan toisella tavalla tyytyväisiä oltaisiin. Väitän että nyt ei hopeakaan olisi kovin kummoiselta tuntunut, mikäli loppuottelu oltaisiin hävitty siihen tyyliin mitä odotettavissa olisi ollut.

 

[Fordél]

Niin onhan se hupaisaa, että kun eräänkin analysoijan mielestä peli näyttää hänelle kaiken, on siltikin Jukka Jalonen lähes pyhimyksen asemassa. Kyllä, pelajatkin tekivät virheitä, mutta koko paletista vastaa päävalmentaja. Hänen pitää kantaa vastuu jos peli on ollut tuollaista kuraa, jota se suurimmaksi osaksi oli Vancouverissa. Eli missä on esim. Sihvosen kova kritiikki Jalosta kohtaan? Kyllä Sheddeniä haukuttiin kun pelitapa oli mitä oli, mutta ei silloinkaan peli ollut yhtä kuraa kuin olympialaisissa.

Jos ja kun peli kertoo kaiken, on viesti olympialaisista harvinaisen selvä: pelitapa oli itsessään täysi paska tai Jukka Jalosen valmennuspoppoo ei saanut juurrutettua pelaajiin haluamaansa pelitapaa. Käydyn keskustelun perusteella on selvää, että jälkimmäinen vaihtoehto toteutui olympialaisissa. Nyt kun näin on tapahtunut, ei koko valmennusryhmä voi mielestäni mitenkään jatkaa tehtävässään. Ei homma parane sillä, että soppaan lisätään hämmentäjiä. Joko Lehkosen tai Duhvan on lähdettävä ja tilalle saatava paremmin Jalosta tukeva osaaja eikä samanlaista osaajaa kuin Jalonen.

 

[Rod Weary]

Jos ja kun peli kertoo kaiken, on viesti olympialaisista harvinaisen selvä: pelitapa oli itsessään täysi paska tai Jukka Jalosen valmennuspoppoo ei saanut juurrutettua pelaajiin haluamaansa pelitapaa.

Unohdit erittäin merkittävän vaikuttavan tekijän: pelaajamateriaali. Siinä ei ollut kehumista, vaikka olisi vuoden -98 mallia olevat sinivalkolasit silmillä. Vai väitätkö kirkkain silmin, että tuolla materiaalilla olisi ollut toteutettavissa hyökkäykseen perustuva VOITTAVA pelitapa suuria maita vastaan?

 

[Fordél]

Unohdit erittäin merkittävän vaikuttavan tekijän: pelaajamateriaali. Siinä ei ollut kehumista, vaikka olisi vuoden -98 mallia olevat sinivalkolasit silmillä. Vai väitätkö kirkkain silmin, että tuolla materiaalilla olisi ollut toteutettavissa hyökkäykseen perustuva VOITTAVA pelitapa suuria maita vastaan?

Mielestäni Suomen materiaali on ollut lähes aina heikompi kuin aivan terävimmän kärjen materiaalit. Siitäkin huolimatta Suomen pelissä on ollut vuodesta toiseen suht selkeä idea ja on päästy maalipaikoille, joita on toki vuodesta toiseen tuhrittu. Nyt pakka oli puolustuksesta lähtien todella sekaisin, ylivoimapeli toimi vain parissa ekassa pelissä, maalipaikoille ei päästy entiseen tapaan jne. Mielestäni siis vaihtelut pelaajamateriaalissa ei selitä sitä, että Suomen pelitapa oli Vancouverissa totaalisen kadoksissa suurimman osan turnauksesta.

 

[dana77]

NHL-jätkät ovat tähtiä meidän mittakaavassa, se nyt on vaan hyväksyttävä. Mutta jos koutsilla on tarpeeksi munaa mennä sanomaan: NYT PELATAAN SITTEN AIKUISTEN OIKEASTI TÄN MEIKÄLÄISEN SYSTEEMIN MUKAAN, ONKO SELVÄ, niin änärimiehetkin tekevät duuninsa mukisematta. Heillä on kokemuksia nimenomaan vaikeista ja vaativista valmentajista, ei konsensushakuisista tuuliviirimiehistä.

En voi olla tätä lukiessa kysymättä, että voisiko joidenkin NHL-tähtien kohdalla käydä niinkin, että kun on munaa käskeä heidät pelaamaan ei niin mieluisella pelipaikalla, niin sitten kisojen jälkeen he tulevat itku silmässä kertomaan etteivät pelaa enää maajoukkueessa ikinä, vaan pelaavat tästä lähtien vaan siellä missä heitä arvostetaan?

Ja kenties änärikentällisillä voisi olla erilaiset pelitavat kuin eurokentällisillä. Kukin tavallaan.

Lainaan tahallaan lyhyesti. Suomen joukkueessa ihan joka jätkällä on kokemusta NHL:stä ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta useiden kausienkin verran. Nuo poikkeuksetkin olivat vielä marginaalimiehet eli Jarkko Immonen (13. hyökkääjä) ja Janne Niskala (7. puolustaja) joilla on vain joitakin ylhäällä pelejä ja sitten enemmän farmista, mutta kuitenkin heilläkin jotain. Niinpä mitään oikeita eurokentällisiä ei oltaisi pystytty edes rakentamaan. Se taas että lyhyessä turnauksessa jossa ketjut elävät olisi kaksi erilaista pelitapaa ei taas muiden perusteluiden perusteella (liian vähän aikaa valmistautua) kuulosta kovin loogiselta.

Ei silti, ihan samaa mieltä minäkin näin jälkiviisaasti olen, että puolustussysteemi ja hyökkäyksien rakentelu ei pienessä kaukalossa toiminut odotetusti ja olisi pitänyt pelata toisin, mutta sen verran keskinkertaiseksi minä joudun tunnustautumaan etten minä sitä osannut nähdä edes 2008 MM-kisojen perusteella. Ruotsia pidin odotetun kovana, mutta USA yllätti puskista.

 

[PJx]

Mielestäni Suomen materiaali on ollut lähes aina heikompi kuin aivan terävimmän kärjen materiaalit.

Miten tämänkin nyt ottaa. Taisi Summanenkin aikanaan todeta suunnilleen, että puolitusinaa pelaajaa määräävät pitkälti joukkueen menstyksen.

Meillä oli ketju Selänne-Koivu-Lehtinen, joka oli lähes parasta mitä maajoukkuetasolla on nähty.

 

[Fordél]

Miten tämänkin nyt ottaa. Taisi Summanenkin aikanaan todeta suunnilleen, että puolitusinaa pelaajaa määräävät pitkälti joukkueen menstyksen.

Meillä oli ketju Selänne-Koivu-Lehtinen, joka oli lähes parasta mitä maajoukkuetasolla on nähty.

Jos lausunto olisi muodossa tusinan verran pejaajista määrää joukkueen menestyksen eli käytännössä kaksi ensimmäistä kenttää ja maalivahti (=kärkiosaaminen), voisin tuon allekirjoittaakin. Ihan puoleen tusinaan en tuota tiivistäisin.

Jos verrataan tuota Suomen tusinaa muiden kärkimainden tusinoihin, on mielestäni Suomi ollut vuodesta toiseen listan häntäpäässä kärkimaista. Esim. Slovakialla tuo tusina on maalivahtipeliä (tosin Halak on nykyisin kelpo veska) lukuunottamatta Suomen tasoa. Sillä tasolla mielestäni Suomi siis liikkuu materiaalin osalta.

 

[tuuski]

Sillä tasolla mielestäni Suomi siis liikkuu materiaalin osalta.

Oliko Suomi mielestäsi näissä kisoissa materiaaliltaan parempi, samantasoinen vai huonompi joukkue suhteessa vastustajiin kuin vaikka Torinossa? Minä väitän, että materiaali oli näissä kisoissa heikompi kuin Torinossa.

 

[Rod Weary]

Jos verrataan tuota Suomen tusinaa muiden kärkimainden tusinoihin, on mielestäni Suomi ollut vuodesta toiseen listan häntäpäässä kärkimaista. Esim. Slovakialla tuo tusina on maalivahtipeliä (tosin Halak on nykyisin kelpo veska) lukuunottamatta Suomen tasoa. Sillä tasolla mielestäni Suomi siis liikkuu materiaalin osalta.

Slovakia ja nykypäivän Tsekki ovat aika hyviä mittareita Suomelle materiaalivertailussa monessakin suhteessa. Hyökkäysvoimaa vihuilta löytyy toki enemmän, mutta ei siitä kovin kauas jäädä. Mutta se, mikä minua huolestutti joukkueen julkistamisen jälkeen, oli a) ikärakenne ja b) terveystilanne. Ja toki Jarkko Immonen. Suomen joukkue oli tosiaan huolestuttavan iäkäs. Ykkösketju oli kyllä parhaassa iässään, mutta Tuomo Ruudun olkapää taisi olla siinä jamassa, että ihan sitä ominta Tuomoa ei näissä kisoissa nähty. Eipä se Filppulakaan ihan parhaalta mahdolliselta pohjalta kisoihin lähtenyt. Mikko Koivun vaisuus tuli minulle yllätyksenä.

Mutta koska oikeita vaihtoehtoja valinnoille oli melko vähän, ei noistakaan oikein kehtaa lähteä teilaamaan johtoryhmää. Vaikka oikeasti en käsitä, miksi Jussi Jokinen ei mahtunut porukkaan. Onko kukaan keksinyt, millä perusteilla tuo tapahtui? Aiemmin Jukka Jalonen on mennyt niillä, mitä on annettu. Nyt olisi ollut varaa hiukan ottaakin.

Mutta palataksemme tuohon raflaavaan väitteeseen otteen katoamisesta tai puuttumisesta, niin se on kyllä sen luokan tuubaa, että oksat pois. Ei tällä tasolla mikään joukkue pääse noin pitkälle, jos joukkue oikeasti tekee mitä sitä itseään lystää valmentajasta välittämättä. Venäjä on siitä loistava esimerkki. Tärkeissä alkusarjan peleissä koomailtiin niin lahjakkaasti, että puolivälierissä tulikin sitten jo kakka housuun. Luulin jo hetken aikaa, että Bykov olisi tuonut jotain ryhtiä tuohon porukkaan, mutta liian syvällä on vapauden tunne porukan rinnassa Tihonovin armeijan TJ0-päivän ja rautaesiripun murtumisen jälkeen. Minä pistän edelleen tuon väitteen Suomen sisäisistä ongelmista roskalehdistön piikkiin.

 

[Fordél]

Oliko Suomi mielestäsi näissä kisoissa materiaaliltaan parempi, samantasoinen vai huonompi joukkue suhteessa vastustajiin kuin vaikka Torinossa? Minä väitän, että materiaali oli näissä kisoissa heikompi kuin Torinossa.

En nyt ihan tarkkaan muista Torinon kokoonpanoa, mutta väitän kanssasi samaa.

 

[scholl]

Nyt on sellainen tunne, että pitää ottaa sanoja takaisin. Luulen, että Jukka Jalonen on vihdoin kasvanut aikuiseksi ja ottanut johtajan roolin maajoukkueessa.

Positiivinen ratkaisu on se, että joukkue on oikeasti nyt käynyt sukupolven vaihdoksen läpi. Olympialaisten jälkeen jäi kuva, että samat Saku Koivut tulevat keväällä tonne taas spedeilemään ja vain Olli Jokinen lopettaa, mutta onneksi nyt ei ole niin käynyt. Nyt voidaan aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä rakentamaan uutta projektia. Tasokin on huonompi kuin tavallisesti.

Toinen juttu on se, että vähän erikoinen, jopa hintahtava Dufva on saatu syrjäytettyä. Jalonen kampesi hänet syrjään tosta joukkueesta. Nyt ei ole epäselvyyttä enää siitä, että kuka johtaa jatkossa leijonaprojektia.

Täytyy toivoa, että menestystä tulee. Ensimmäistä kertaa on olemassa jonkinlaista uskoa Jukka Jaloseen.