Juice Leskisen musiikki on sitä junttimusiikkia kun taas Göstan biisit ovat sitä sivistyneempää osaa. Göstaa kunnioitan siksi, että kaikkea ei tarvitse sanoa niinkuin ne on vaan antaa kuulijan ymmärtää.
Minusta taas Gösta pahimmillaan on juuri edustanut sitä perisuomalaista perusdepressiota, määrällisesti ainakin paljon. Tarkoitan siis juuri näitä keskikaljakuppiloiden biisejä, surullisissa biiseissä itsessään ei ole mitään vikaa, mutta Suomessa on helppoa olla korni. Sitten on aivan loistavaa tavaraa, kuten Perjantai 14. päivä levy ja yleensäkin kasarijutut.
Mutta kun Juicea ajattelee, niin siellä on niin tolkuttoman paljon hienoja oivalluksia. Huumoribiisien taakse jää liian usein Myrkytyksen oireet, Mene kotiin ja varsinkin Outoon valoon, vain pari mainitakseni.
Molemmille olisi varsinkin 90-luvun alkuvuosista eteenpäin tehnyt terää pieni itsekritiikki ja jonkinlainen julkaisukynnys. Toisaalta asema oli molemmilla jo sellainen, että tuskinpa kauheasti kiinnosti. Molemmat julkaisi melkoisen kelvotonta materiaalia viimeisillä levyillään.
Niin ja äänestin Juicea, vaikka jo pelkästään En tahdo sinua enää ja Mene pois-biiseistä johtuen voisi äänestää Göstaa vaikka presidentiksi, vaikka onkin kuollut. Juicen Slam-aikaiset jutut on vaan liian hyviä.