Hra Punajuuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, sympatiat HIFK:lle
Kuka rumbaa kaipaa, antaa rokata vaan
Uskoisin, että Tami vastaisi toivomuksiin pelaajarumban aloittamisesta monta fania kautta seurain risovalla fraasilla: ”Näillä mennään”. Ja miksei Ässissä sitten mentäisi? Hörkkö sen mielestäni ainoan tässä tilanteessa hyväksyttävän argumentin toi esille: ”meillä on pakko olla sentteri (tai edes joku hyökkääjä) jonka voimme laittaa jäälle, ja voimme olla varmoja, että heti alkaa vastustajan päässä tapahtua.” Näinhän se on. Saipalla on Machulda&Sachl, JYPillä on Immonen, Bluesilla Caloun, … , jopa Pelicansilla on Kauppila; meillä ei ole ketään, joka esim. ottelun lopussa maalin takaa-ajossa (vrt. Ässät – HIFK 30.12.) pystyisi siirtämään paineen vastustajan päätyyn ja tekemään kiekon kanssa suuria henkilökohtaisia ratkaisuja. Tai kuten kirjoitin tässä ketjussa 20.5.: ”Kiekollinen taito nimenomaan kiekon hallinnan ja tilanteiden rakentamisen osalta näyttäisi olevan ensi kaudella heikoimmalla tasolla kuin koskaan Ässien divarivisiitin jälkeen. Joukkueessa ei ole yhtään hyökkääjää, joka pystyisi tuomaan kiekon sisään hyökkäysalueelle kontrolloidusti ja tekemään kiekolla luovia ratkaisuja. Viittaan pelaajiin à la Potaitchuk, Tähtinen, Benda jne. Paras kiekollinen osaaminen on nyt keskittynyt snaippereihin, joihin lasken Bergeronin, Wesslinin, Pölläsen ja jopa Tuomisen ja Korpisalon. Mielestäni siis ratkaisuvoimaa on kohtuullisesti, mutta ei jalkoja, käsiä eikä varsinkaan älyä jotka maalintekijöille paikkoja petaisivat.”
Rumbassa riskinsä
Itse en pelaajapakkaa enää tässä vaiheessa kautta kuitenkaan lähtisi muuttamaan, en ainakaan kovin heppoisesti. Joukkue on nyt ehtinyt hioutua muotoonsa. Laajamittaisemman pelaajaruletin vauhtiin laitto tässä vaiheessa rikkoisi tuon muodon. Ensinnäkin uusien ukkojen istuttaminen kentällisiin veisi todennäköisesti jonkin pituisen totuttelemisjakson ennen kuin yhteinen juoni löytyisi. Toiseksi joidenkin pelaajien henkinen harmonia saattaisi kärsiä, kun varmuus omasta jatkosta joukkueessa ei olisi varmaa. Kun ennen siirtoajan umpeutumista pelataan kuitenkin paljon pelejä, joiden pisteet näyttelevät merkittävää osaa pudotuspeleistä karsiutujien määrittelyssä, tällaisia häiriötekijöitä ei pitäisi nyt synnyttää.
Pienimuotoisempaakin – ehkä vain yhtä pelaajaa koskevaa – rosterin rustaamista pidän riskialttiina. Valtaosa saatavilla olevista pelaajista ei ole täyttänyt odotuksia joukkueessaan, joten heidän nykyinen kuntonsa ja itseluottamuksensa ei välttämättä vastaa agenttiensa laatimia mainospuheita ja aiempien kausien tilastoja. Ja vaikka ”nuoria ja lupaavia äijiä on pilvinpimein rapakon takana”, eri asia on moniko näistä pystyy liigatasolla pelaamaan ja olemaan edes Bergeronin tasoinen vahvistus, ja monellako on kiinnostusta saati edes mahdollisuutta kiiruhtaa Suomeen, jos Tamin faksi kutsuu. Lisäksi lisäpelaajan hankintaan tuskin on varaa ilman toisen myyntiä, joten mihinkään ’toivotaan, toivotaan’ -tyyppeihin ei voida investoida.
Tulevaisuudessa rokki rytisee rotevammin, jos…
Jos tämän kauden sijaan spekuloidaan jo tulevaa/tulevia kausia, näkisin kaksi asiaa olennaisena joukkuetta kasattaessa. Jo mainittu kiekollinen liideri (mieluummin tietysti useampi) pitäisi löytää ja toisaalta omille kyvykkäille junnuille pitäisi saada lisää peliaikaa. K-miesten (Kuusela, Kiilholma, Kuparinen, Ketola) lisäksi näkisin mielelläni myös Marjamäen ja ehkäpä jopa Joensuun pelaavan Ässissä ja nimenomaan vakituisesti edustuksessa ensi kaudella. Tämän kaksikon esityksiä soisi näkevän Padan edustuksessa ennen todennäköistä taalajäille siirtymistä. Molempien poikien poikkeuksellinen fyysisyys antanee eväät pysyä miesten tahdissa jo ensi kaudella.
Ketkä pelaajat sitten näille todellisille ratkaisijoille ja nuoremman sukupolven pelureille saisivat tehdä tilaa?
1) Bergeron. En alunperinkään käsittänyt Martan hankkimista ja antipatia kanukkia vastaan on vain voimistunut kauden edetessä, viimeisessä HIFK-matsissa paloi päreet mieheen lopullisesti. Samoin kävi ilmeisesti nimimerkki hörköllä, jonka pelin jälkeisen vuodatuksen allekirjoitan seuraavilta osin:
2) Fandul. Ei auta, jos on liekeissä 10 ensimmäistä ottelua, mutta pelaa loppukauden sammutetuin lyhdyin. Vaikka Fandul kuulemma pelaakin melko halvalla, ensi kaudella Slavaan ei kuitenkaan voi olla varaa: muuten ulkomaalaisvahvistuksille jäisi hänen lisäkseen vain kolme paikkaa. Ainoastaan Suomen kansalaisuus pelastaisi paikan miehelle meikäläisen papereissa.
3) Wesslin. Puhdas snaipperi à la J. Varvio eli ei mitään hyötyä joukkueelle, jos miehen maalihana on tukkeutunut. Kolme kertaa yli 10 maalin kautta viettänyt peluri saattaisi kiinnostaa muuallakin ja nyt alkaisi olla viimeisiä saada hänet kiertoon, kun kohta kolkuttaa jo 30 vuoden rajapyykki. Kauden flegmaattiset otteet, fyysisen kunnon heikkous (?) ja kontribuution yksipuolisuus ovat ainakin minut saaneet miehestä luopumisen kannalle.
4) Harjula. Palkkaisin pikaluistelutiimiin, mutta en lätkäjoukkueeseen. Pelikäsitys heikko ja kiekollista taitoa ei juuri lainkaan: kierrätykseen.
5) Shirreffs tai Sorokins. Olettaen, että jatkossakin joukkueessa on ulkolainen molari ja kaksi ulkolaista hyökkääjää, pakeista vain yhdellä voi olla vieras passi. Pahoin pelkään, että Shirreffs on se, joka lähtee, koska muistaakseni Sorokinsilla on jo sopimus ensi kaudesta. Vaikka Sheriffillä näyttäisi tällä kaudella olevan ongelmia itseluottamuksen kanssa, mikä heijastuu niin pelillisistä otteista kuin tuskastuneista ilmeistäkin, on hän mielestäni parhaimmillaan liigan puolustajaeliittiä. Loistava pelikäsitys, ulottuva, puolustaminen taidolla eikä voimalla, kohtuulliset avaukset ja hyvä laukaus muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, jota voi olla vaikea saada korvattua ainakaan yhtä huokeasti.
6) Virkkunen. Odotuksiini nähden kausi on ollut toistaiseksi erinomainen. Johtunee kuitenkin siitä, että en osannut mieheltä mitään odottaa. Viime kädessä Virkkusessa ei kuitenkaan ole mitään sellaista erityisominaisuutta, miksi hänet pitäisi pitää joukkueessa. Varsinkin jos joukkueeseen tulee Marjamäki, Virkkuselle en löydä sijaa majatalosta.
By the way
Virtuaalimanagerointia harrastettaessa on syytä muistaa myös karu todellisuus. Henkilöstö on suomalaisessa lätkäjoukkueessa jäykkä tuotannontekijä. Vanhoja pelureita ei helposti heivata mäkeen, jos sopimus ei ole katkolla. Uusien pelaajien värväämistä taasen vaikeuttavat palkkavaateiden lisäksi siirtomaksut, henkilökohtaiset siteet paikkakuntiin jne. Lisäksi budjettirajoitteen takia rosterissa pitää aina olla junnupalkkaisia ja huonosti palkattuja rivimiehiä. Junnut kuitenkin kehittyvät ja rivimiehet kiillottavat kilpeään: halukkaita työnantajia saattaa kauden päätyttyä olla useampi kuin yksi, näin esimerkiksi Kiilholman ja Kivenmäen (taitaa olla tällä kaudella liigan paras tehopisteet/palkka –suhde) kohdalla. Markkina-arvon kasvu heijastunee myös palkkavaateisiin. Jos niihin suostutaan eikä pelaajabudjettia kasvateta, jollekin muulle paikalle on löydettävä nykyistä halvempi ratkaisu.
Korostettakoon nyt vielä, että soppaa alkaisin hämmentämään ennen kauden päätöstä vain, jos kohdalle sattuisi suurella todennäköisesti huippudiili, josta olisi hyötyä joukkueelle myös kuluvaa kautta pidemmällä tähtäimellä. Nykyiselläkin miehistöllä uskoisin ainakin kolmen joukkueen pysyvän takana, joten pudotuspeleihin päästäneen ainakin uudessa kahden ”säälijoukkueen” kiintiössä. Jatkopeleissä yksikin voittosarja tekisi varmasti sekä seuran että kannattajatkin tyytyväisiksi. Toisaalta pudotuspelisarjat pelataan hyvin lyhyen ajan sisällä, joten joukkueiden kunto ja loukkaantumistilanteet kyseisinä ajankohtina näyttelevät merkittävää roolia. Osittain tämänkin tosiasian ansiosta voin vakavalla naamalla väittää, että nykyisellä materiaalilla ei ole mahdotonta edetä kevään mitalipeleihin. Se kuitenkin vaatisi tervettä joukkuetta, joukkueen peluutuksen järkeistämistä ja tietty pelaajien ratkaisupotentiaalin esiin kaivamista. Pelaajien vaihtamista se ei sen sijaan edellytä.
Punis
Uskoisin, että Tami vastaisi toivomuksiin pelaajarumban aloittamisesta monta fania kautta seurain risovalla fraasilla: ”Näillä mennään”. Ja miksei Ässissä sitten mentäisi? Hörkkö sen mielestäni ainoan tässä tilanteessa hyväksyttävän argumentin toi esille: ”meillä on pakko olla sentteri (tai edes joku hyökkääjä) jonka voimme laittaa jäälle, ja voimme olla varmoja, että heti alkaa vastustajan päässä tapahtua.” Näinhän se on. Saipalla on Machulda&Sachl, JYPillä on Immonen, Bluesilla Caloun, … , jopa Pelicansilla on Kauppila; meillä ei ole ketään, joka esim. ottelun lopussa maalin takaa-ajossa (vrt. Ässät – HIFK 30.12.) pystyisi siirtämään paineen vastustajan päätyyn ja tekemään kiekon kanssa suuria henkilökohtaisia ratkaisuja. Tai kuten kirjoitin tässä ketjussa 20.5.: ”Kiekollinen taito nimenomaan kiekon hallinnan ja tilanteiden rakentamisen osalta näyttäisi olevan ensi kaudella heikoimmalla tasolla kuin koskaan Ässien divarivisiitin jälkeen. Joukkueessa ei ole yhtään hyökkääjää, joka pystyisi tuomaan kiekon sisään hyökkäysalueelle kontrolloidusti ja tekemään kiekolla luovia ratkaisuja. Viittaan pelaajiin à la Potaitchuk, Tähtinen, Benda jne. Paras kiekollinen osaaminen on nyt keskittynyt snaippereihin, joihin lasken Bergeronin, Wesslinin, Pölläsen ja jopa Tuomisen ja Korpisalon. Mielestäni siis ratkaisuvoimaa on kohtuullisesti, mutta ei jalkoja, käsiä eikä varsinkaan älyä jotka maalintekijöille paikkoja petaisivat.”
Rumbassa riskinsä
Itse en pelaajapakkaa enää tässä vaiheessa kautta kuitenkaan lähtisi muuttamaan, en ainakaan kovin heppoisesti. Joukkue on nyt ehtinyt hioutua muotoonsa. Laajamittaisemman pelaajaruletin vauhtiin laitto tässä vaiheessa rikkoisi tuon muodon. Ensinnäkin uusien ukkojen istuttaminen kentällisiin veisi todennäköisesti jonkin pituisen totuttelemisjakson ennen kuin yhteinen juoni löytyisi. Toiseksi joidenkin pelaajien henkinen harmonia saattaisi kärsiä, kun varmuus omasta jatkosta joukkueessa ei olisi varmaa. Kun ennen siirtoajan umpeutumista pelataan kuitenkin paljon pelejä, joiden pisteet näyttelevät merkittävää osaa pudotuspeleistä karsiutujien määrittelyssä, tällaisia häiriötekijöitä ei pitäisi nyt synnyttää.
Pienimuotoisempaakin – ehkä vain yhtä pelaajaa koskevaa – rosterin rustaamista pidän riskialttiina. Valtaosa saatavilla olevista pelaajista ei ole täyttänyt odotuksia joukkueessaan, joten heidän nykyinen kuntonsa ja itseluottamuksensa ei välttämättä vastaa agenttiensa laatimia mainospuheita ja aiempien kausien tilastoja. Ja vaikka ”nuoria ja lupaavia äijiä on pilvinpimein rapakon takana”, eri asia on moniko näistä pystyy liigatasolla pelaamaan ja olemaan edes Bergeronin tasoinen vahvistus, ja monellako on kiinnostusta saati edes mahdollisuutta kiiruhtaa Suomeen, jos Tamin faksi kutsuu. Lisäksi lisäpelaajan hankintaan tuskin on varaa ilman toisen myyntiä, joten mihinkään ’toivotaan, toivotaan’ -tyyppeihin ei voida investoida.
Tulevaisuudessa rokki rytisee rotevammin, jos…
Jos tämän kauden sijaan spekuloidaan jo tulevaa/tulevia kausia, näkisin kaksi asiaa olennaisena joukkuetta kasattaessa. Jo mainittu kiekollinen liideri (mieluummin tietysti useampi) pitäisi löytää ja toisaalta omille kyvykkäille junnuille pitäisi saada lisää peliaikaa. K-miesten (Kuusela, Kiilholma, Kuparinen, Ketola) lisäksi näkisin mielelläni myös Marjamäen ja ehkäpä jopa Joensuun pelaavan Ässissä ja nimenomaan vakituisesti edustuksessa ensi kaudella. Tämän kaksikon esityksiä soisi näkevän Padan edustuksessa ennen todennäköistä taalajäille siirtymistä. Molempien poikien poikkeuksellinen fyysisyys antanee eväät pysyä miesten tahdissa jo ensi kaudella.
Ketkä pelaajat sitten näille todellisille ratkaisijoille ja nuoremman sukupolven pelureille saisivat tehdä tilaa?
1) Bergeron. En alunperinkään käsittänyt Martan hankkimista ja antipatia kanukkia vastaan on vain voimistunut kauden edetessä, viimeisessä HIFK-matsissa paloi päreet mieheen lopullisesti. Samoin kävi ilmeisesti nimimerkki hörköllä, jonka pelin jälkeisen vuodatuksen allekirjoitan seuraavilta osin:
Monelle muulle täällä näyttää riittävän se, että Martalla on kultainen potta päässä. Meikäläiselle ei. Mies ei pysty kiertämään yhtäkään liigapuolustajaa menettämättä kiekkoa, aloituksissa hän ei osaa vääntää tasapeliä vaan tuloksena on järjestelmällisesti 100-0 –voitto suuntaan tai toiseen, pelinopeus (en tarkoita jalkoja ja käsiä, vaan aikaa aivojen käskystä raajojen toimimiseen) on surkea, papu ei riitä voittamaan kulmakamppailuja, jne. Tuollaisella minuuttimäärällä, yv-vastuulla ja puolustusvastuuttomuudella, jolla Martta pelaa, olisi suoranainen ihme, jos mies ei olisi sisäisen pistepörssin kärjessä. Jos kyseessä olisi kelvollinen vahvistus, ceteris paribus, Ässät voittaisi kaksinkamppailuja enemmän, kiekonmenetyksiä olisi vähemmän ja täten kiekko olisi itsellä enemmän ja vastustajalla vähemmän ja edelleen maalipaikkoja olisi itsellä enemmän ja vastustajalla vähemmän (kyllä logiikka on helppoa, eikö?).Viestin lähetti hörkkö
Mittani on täynnä, Bergeronin suhteen. Joo, mies teki ohjaus-maalin tänään, mutta oli TAAS aitiopaikalla todistamassa HIFK:n kahta maalia …CLIP… Jumalauta, haluttomampaa ja pehmeämpää pelaaja saa hakea. Ei ole pystynyt nousemaan "liiderin" rooliin, joksi hänet tänne hankittiin. …CLIP… Taas tänään, hän hävisi järjestäen kaikki kaksinkamppailut, menetti useasti kiekon ja oli aina jäljessä puolustusalueella. Tilalle hyökkääjä, joka pystyy dominoimaan kenttää, kuten ulkomaalaisvahvistukselta olisi lupa odottaa...
2) Fandul. Ei auta, jos on liekeissä 10 ensimmäistä ottelua, mutta pelaa loppukauden sammutetuin lyhdyin. Vaikka Fandul kuulemma pelaakin melko halvalla, ensi kaudella Slavaan ei kuitenkaan voi olla varaa: muuten ulkomaalaisvahvistuksille jäisi hänen lisäkseen vain kolme paikkaa. Ainoastaan Suomen kansalaisuus pelastaisi paikan miehelle meikäläisen papereissa.
3) Wesslin. Puhdas snaipperi à la J. Varvio eli ei mitään hyötyä joukkueelle, jos miehen maalihana on tukkeutunut. Kolme kertaa yli 10 maalin kautta viettänyt peluri saattaisi kiinnostaa muuallakin ja nyt alkaisi olla viimeisiä saada hänet kiertoon, kun kohta kolkuttaa jo 30 vuoden rajapyykki. Kauden flegmaattiset otteet, fyysisen kunnon heikkous (?) ja kontribuution yksipuolisuus ovat ainakin minut saaneet miehestä luopumisen kannalle.
4) Harjula. Palkkaisin pikaluistelutiimiin, mutta en lätkäjoukkueeseen. Pelikäsitys heikko ja kiekollista taitoa ei juuri lainkaan: kierrätykseen.
5) Shirreffs tai Sorokins. Olettaen, että jatkossakin joukkueessa on ulkolainen molari ja kaksi ulkolaista hyökkääjää, pakeista vain yhdellä voi olla vieras passi. Pahoin pelkään, että Shirreffs on se, joka lähtee, koska muistaakseni Sorokinsilla on jo sopimus ensi kaudesta. Vaikka Sheriffillä näyttäisi tällä kaudella olevan ongelmia itseluottamuksen kanssa, mikä heijastuu niin pelillisistä otteista kuin tuskastuneista ilmeistäkin, on hän mielestäni parhaimmillaan liigan puolustajaeliittiä. Loistava pelikäsitys, ulottuva, puolustaminen taidolla eikä voimalla, kohtuulliset avaukset ja hyvä laukaus muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, jota voi olla vaikea saada korvattua ainakaan yhtä huokeasti.
6) Virkkunen. Odotuksiini nähden kausi on ollut toistaiseksi erinomainen. Johtunee kuitenkin siitä, että en osannut mieheltä mitään odottaa. Viime kädessä Virkkusessa ei kuitenkaan ole mitään sellaista erityisominaisuutta, miksi hänet pitäisi pitää joukkueessa. Varsinkin jos joukkueeseen tulee Marjamäki, Virkkuselle en löydä sijaa majatalosta.
By the way
Virtuaalimanagerointia harrastettaessa on syytä muistaa myös karu todellisuus. Henkilöstö on suomalaisessa lätkäjoukkueessa jäykkä tuotannontekijä. Vanhoja pelureita ei helposti heivata mäkeen, jos sopimus ei ole katkolla. Uusien pelaajien värväämistä taasen vaikeuttavat palkkavaateiden lisäksi siirtomaksut, henkilökohtaiset siteet paikkakuntiin jne. Lisäksi budjettirajoitteen takia rosterissa pitää aina olla junnupalkkaisia ja huonosti palkattuja rivimiehiä. Junnut kuitenkin kehittyvät ja rivimiehet kiillottavat kilpeään: halukkaita työnantajia saattaa kauden päätyttyä olla useampi kuin yksi, näin esimerkiksi Kiilholman ja Kivenmäen (taitaa olla tällä kaudella liigan paras tehopisteet/palkka –suhde) kohdalla. Markkina-arvon kasvu heijastunee myös palkkavaateisiin. Jos niihin suostutaan eikä pelaajabudjettia kasvateta, jollekin muulle paikalle on löydettävä nykyistä halvempi ratkaisu.
Korostettakoon nyt vielä, että soppaa alkaisin hämmentämään ennen kauden päätöstä vain, jos kohdalle sattuisi suurella todennäköisesti huippudiili, josta olisi hyötyä joukkueelle myös kuluvaa kautta pidemmällä tähtäimellä. Nykyiselläkin miehistöllä uskoisin ainakin kolmen joukkueen pysyvän takana, joten pudotuspeleihin päästäneen ainakin uudessa kahden ”säälijoukkueen” kiintiössä. Jatkopeleissä yksikin voittosarja tekisi varmasti sekä seuran että kannattajatkin tyytyväisiksi. Toisaalta pudotuspelisarjat pelataan hyvin lyhyen ajan sisällä, joten joukkueiden kunto ja loukkaantumistilanteet kyseisinä ajankohtina näyttelevät merkittävää roolia. Osittain tämänkin tosiasian ansiosta voin vakavalla naamalla väittää, että nykyisellä materiaalilla ei ole mahdotonta edetä kevään mitalipeleihin. Se kuitenkin vaatisi tervettä joukkuetta, joukkueen peluutuksen järkeistämistä ja tietty pelaajien ratkaisupotentiaalin esiin kaivamista. Pelaajien vaihtamista se ei sen sijaan edellytä.
Punis