Tamminen jakaa persoonana mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ei varmasti ole helppo ihminen organisaatiossa, mutta kyllä moni Tamia arvostaakin.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin epäsuomalainen hahmo. Mies ensinnäkin vihaa häviämistä eikä häpeä myöntää sitä. Kaveri ei osaa käsitellä häviämiseen liittyviä primaarireaktioitaan, mikä johtaa hieman tragikoomisiin lausumiin ja käytökseen (joista valitettavan moni miehen ensisijaisesti muistaakin). Toisekseen, Tami ei pidä kynttilää vakan alla mitä tulee mielipiteisiin. Tässä poliittisesti korrektien broilereiden kyllästämässä yhteiskunnassa tätä pidetään lähinnä syntinä, turhaan. Kolmanneksi, kansainvälisesti itsestä puhumista ja hännän nostamista ei pidetä lainkaan niin suurena syntinä kuin meillä ja länsinaapurissa. Itseluottamus ja sen eksplisiittinen näyttäminen on ihan ok, vaikkei sitä luonnollisesti joka pressissä tarvikaan tehdä. Tami rakastaa valokeilaa - jossain määrin se on myös tietoinen valinta, jolla hän pyrkii antamaan sotureilleen tilaa ja rauhaa.
Ystävänä ja perheenisänä Tami on tietääkseni äärimmäisen lämmin ja sitoutunut. Itse olen ollut koulutuksen/harrastusten puolesta vähän tekemisissä kahden tyttärensä kanssa ja voin todeta, että ovat erittäin fiksuja ja hyväkäytöksisiä nuoria naisia. Eli haastavasta ammatillisesta asetelmasta huolimatta Tami lienee onnistunut kotipesällä hyvin, mikä on jo sinänsä suuri menestys elämässä.
Mielestäni Tami on tehnyt hienon uran jääkiekon parissa. Pelaajana yksi suurista, valmentajanakin tehnyt ihan hienon uran, vaikka ihan kirkkaimmat meriitit uupuvatkin. Täytyy muistaa, että neljännesvuosisata korkean profiilin valmennustehtävissä on jo saavutus sinänsä. Monen liigavalmentajan ura jää viiteen-kymmeneen vuoteen.
Pelitavallisesti ja valmennuksellisesti Tami lienee valitettavasti jäämässä kelkasta. Mies on pyrkinyt uudistumaan jossain määrin, mutta uskallan väittää, että tällä kaudella nähty "modernisoitu 60min paine" ei tule riittämään enää kovatasoisen sarjan voittamiseen, ellei käytössä ole sarjatasoon nähden poikkeuksellisen kova materiaali. Puolustuspelitaktiikat ja nuorempien valmentajien taktinen osaaminen ovat kehittyneet huimasti viime vuosien aikana. Tami luottaa kuitenkin yhä pääasiallisesti old time hockeyn oppeihin, yksinkertaiseen pystysuunnan kiekkoon ja vahvaan mentaalitasoon. Peliitat ja KooKoo näyttivät tänä keväänä, että pitkässä sarjassa tähän on melko helppoa löytää lääkkeitä. Peliittojen materiaali ei riittänyt neljään voittoon, mutta sarjan ensimmäisen 90minuutin jälkeen KooKoo oli täysin kuskin paikalla. Tamilla ei ollut mitään vastalääkettä KooKoon hienosti reagoivaan paineistus/ohjaukseen - aikalisän jälkeen TUTO rimpuili hetken hieman terävämmällä jalalla, mutta taktisesti joukkue polki paikallaan.
Summa summarum, Tammiselle on ehdottomasti valoisa paikka suomalaisessa kiekossa. Miehen valmennuskokemusta voitaisiin varmasti hyödyntää vielä kohtuu kovissakin ympyröissä, mutta tosimenestykseen Tami vaatisi mielestäni tuekseen nuoremman polven taktisen ajattelijan. Onko tällaiselle tilaa Tammisen konseptissa? Epäilen.