Tammisen Vaasaan tulo oli sellainen räjähdysherkkä yhdistelmä. Pohjalainen omintainen hulluus ja Tamin ylettömästä narsismistä kumpuava hellyyttävä suuruudenhulluus kohtasivat ja tuntuivat ensin sopivan kuin nyrkki hanskaan. Sport tarjosi muun Suomen mitassa aliarvostettuna, mutta omien kannattajiensa silmissä liigaan heittämällä kuuluvana seurana, Aurinkokunkulle paikan loistaa. Tilannehan oli jo 2004 pitkälti se, että Tami oli persoonallaan polttanut viimeisetkin sillat muiden pitkäaikaisten kiekkovaikuttajien kanssa. Mitään asiaa SM-liigassa valmentamiseen ei enää ollut. Tästä johtuen Tamin oli helppo omaksua Mestiksen pieni Vaasan Sport fanaattisine kannattajineen uudeksi lempilapsekseen, joka tarjosi hänelle aseen käteen omaa henkilökohtaista sodankäyntiään varten. Tami koki olevansa ajojahdin uhri suomalaisessa jääkiekossa - olihan Tami kuulemma keksinyt koko Jääkiekon, vienyt sen Japaniinkin ja kaatanut siinä sivussa Neuvostoliitonkin.
Sport oli Tamille hänen viimeinen keinonsa päästä näyttämään, ettei vanha punakoneen kaataja ollut vielä sanonut viimeistä sanaansa liigatasolla. Pohjanmaalla haaveilijoita riittää, joten ei siinä suuria ihmeitä alkuun tarvittukaan, kun Aurinkokuningas otetiin messiaana vastaan. Tammisen ansioksi on sanottava, että kyllä hänen ulosantinsa ansiosta Vaasassa saatiin buumi aikaiseksi. Mies jaksoi kiertää ja kaupunki alkoi heräillä liigaunelmaan. Kun jopa harjoituskaudella halli pursusi katsojia, niin syntyihän siinä itsellekin tunne, että nyt tulee rahaa ovista ja ikkunoista, eikä meitä pysäytä kukaan. Kautta 2004-05 varten Sport keräsi valtavan rosterin. Pelaajia oli alkukaudesta ainakin kuuteen kentälliseen. Mm. mestiksen parhaimmistoon lukeutunut Miikka Jäske ei lopulta mahtunut pelaavaan kokoonpanoon ja sopimus purettiin. Kirkkaimpana tähtenä Tami toi Vaasaan luottomiehensä Fandulin. Kanadalaisille Chris Allenilla ja David Cloutierillä taisi olla tuore AHL-status, mutta siinäpä ne paperilla suurimmat pelilliset hauikset sitten olikin. Tami kyllä mainosti, että osaa tarvittaessa käyttää puhelinta, mutta uhkaukseksi se jäi. Keväälle tultaessa Sportin "kuuden kentällisen" rosteri oli loukkaantumisten tahdittamana kuihtunut puoleen, ja KalPa hyötyi kyllä NHL-sulun aikana enemmän Kapasen Samin suhteista kuin Sport Tammisen alati kuihtuvista sellaisista. KalPa vei finaalit ja nousi liigaan.
Tami lähti Sveitsiin "auttamaan kavereitaan", mutta hänen ja Sportin rakkaustarina ei ollut vielä valmis, vaikka persnettoa 04-05 kausikin jo tuotti. Se oli win-win situation Sportille ja Tamille yrittää vielä kerran. Vaasan Sportilla ja Tamilla kun ei kummallakaan hirveästi muitakaan kavereita ollut. Ongelmahan oli tietenkin siinä, että Sportin ja Tamin täytyi latoa paljon pöytään, että saatiin edes semi-päteviä ukkoja joukkueeseen. 2008-09 Sportilla oli kasassa äärimmäisen sitkeä joukkue, joka niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin käänsi vaikeatkin pelit maalin voitoksi. Se melkein kantoi materiaaliltaan ylivertaisia Ässiäkin vastaan. Mutta konkurssikypsähän Sport tuon kauden jälkeen oli, vaikka miten oli koko Suomi kiiman vallassa karsintojen takia.
Tammisen etu oli siis siinä, että seuran kassavirta kyllä piristyi kylähullun saarnamiehen energialla, mutta samalla menopuolikin kasvoi potenssiin.