Mutta sitäpä juuri en ymmärrä, herran seuraamuksia kutakuinkin vuodesta 1974 seuranneena (läheltä ja kaukaa), että mikä siinä urassa on mielestäsi poikkeuksellista, kuten annat ymmärtää? Siis että mikä siitä tekee niin poikkeuksellista, että se ansaitsisi muuta kuin hyvin pienen maininnan suomalaisessa jääkiekkohistoriassa? Verrattuna muihin, kymmeniin, ellei satoihin valmentajiin verrattuna. Minkälaisilla kriteereillä arvostelet vs. muut valmentajat/pelaajat?
Sekö, että antaa itsensä kuulua ylivertaisena? Myös liikenneasioissa.
Pelaajana oli oman aikakautensa huippu-urheilija, sinänsä poikkeuksellista tuohon aikaan. Toki 95% pelaajista teki Suomessa töitä hokin ohella. Tami oli jo aikaisin nk. ammattilainen ja valovoimainen pelaaja. Siitä olen varmasti kaikkien kanssa samaa mieltä. Kaikki muu on tusinasaavutusta, jos sitä vertailee faktojen, statistiikan tai minkä tahansa mittarin avulla.
Pelaajana mm. Leijonien piestepörssissä sija 14 ja maaotteluissa sija 10. Kymmenet MM-kisat ja maajoukkueen suht pitkäaikainen kapteeni. Yksi aikakautensa parhaistaa suomalaispelaajista. SM-sarjassa yksi mestaruus, viisi hopeaa ja kolme pronssia. Tuossa on jo pelaajana sellaisia poikkeukselllisia juttuja, että ei niihin kovin moni ole yltänyt. Jos eivät ole sun mielestä poikkeuksellista niin sillehän en minkään voi.
Valmentajana myös ihan hienoja saavutuksia vaikkakaan ei ole ihan mahdottomia saavuttanut. Muutama maajoukkuevalmennuspesti ja nostanut monia seuroja pääsarjoihin. Kokonaisuutena poikkeuksellinen pelaaja- ja valmennusura. Sehän on sanomattakin selvää, että löytyy kovempia pelaajia ja valmentajia sekä myös pelaaja- ja valmentajauran tehneitä. Silti puhutaan suht harvalukuisesta porukasta.