Pakko vielä kirjoittaa tänne uudestaan. Olihan tämä tosiaan yksi hienoimmista comebackeista ikinä mitä on tehty. Tavallaan "liian hyvä" pelaaja SM-Liigaan teki paluun Kärppiin, vaikka halusi pelipaikan ulkomailta ja rahakkaimmista liigoista. Välillä vaikutti että tuli jopa sellaisessa tilanteessa ettei ollut muita vaihtoehtoja, ja välillä näytti sille ettei jätkää kiinnosta vittuakaan pelata tuolla...
... mutta...
... niin vaan äijä sitten osoitti sen verran ammattiylpeyttä, että pisti itsensä likoon joukkueen edestä. Juu, onhan se taitelija ja ei taida paljoa vetoja blokkailla, mutta niillä hetkillä kun ratkaisijaa tarvittiin niin Juhis astui esiin. Pudotuspeleissä teki tukun tärkeitä pisteitä ja alustuksia muiden maaleihin:
-HPK:ta vastaan kolmannen pelin jatkoajalla se älytön lämäri Saroksen taakse. Vaikka oli vasta kolmas voitto, niin silti tuo maali oli se mikä henkisesti kyllä pisti Kerhon selkärangan poikki.
-Saman sarjan neljännessä pelissä kaksi syöttöpinnaa, joista eka syöttö alusti voittomaalin.
-SaiPaa vastaan ensimmäisen pelin ensimmäisessä erässä käänsi SaiPan johdon tehoilla 1+2 oman joukkueen johtoasemaksi.
-SaiPaa vastaan neljännessä pelissä kavensi tilanteeksi 1-2 hyvin pikaisesti SaiPan toisen maalin jälkeen, ja tämä maali toi Kärpät siihen peliin mukaan. Kärpäthän tuon voitti.
-Tapparaa vastaan selkä seinää vasten viidennen pelin voittomaali.
-Tapparaa vastaan selkä seinää vasten kuudennessa pelissä avausmaali hienolla soololla.
-Tapparaa vastaan seitsemännen finaalin jatkoajalla voittomaali.
Kovia sankareita oli joukkue täynnä, mutta silti yksi virtuoosimainen Juhamatti Aaltonen oli lopulta kenties se erottava tekijä Kärppien ja Tapparan (ja muiden joukkueiden) välillä, joka sen mestaruuden lopulta toi.
Ammattimies. Välillä ehkä näytti ettei kiinnosta, mutta hetkillä kun ratkaisijaa tarvittiin niin todellakin kiinnosti.
