Ei tietenkään. Lue aiempi viestini äläkä saivartele. Aaltonen oli joukkueen tehokkaimpia pelaajia lähes aina kun sai vastuuta.
Entä jos minä väitän että Aaltonen oli joukkueen paskimpia pelaajia lähes aina kun ei saanut eniten peliaikaa? Totta, eikö vain?
Haluaisinkin kysyä että mikä vittu siinä on että aina kun on Aaltosesta puhe, niin
aina syy epäonnistumisiin löytyy jostain muualta kuin pelaajasta itsestään? Eikö Aaltosella todella ollut mitään osaa eikä arpaa tuohon peliajan vähenemiseen? Entä olisiko Aaltonen itse voinut edes
yrittää voittaa peliaikaa takaisin itselleen?
Olisiko tämä olut jopa Westerlundin master plan? Saada Aaltosesta vielä enemmän irti eikä antaa mukavoitua liian helposti vallitsevalle tasolleen. Aaltosellahan taisi olla tuolloin pari vuotta sitten vielä NHL-haaveitakin joten ehkä Westerlund uskoi että poika on valmis haasteeseen.
Sitäpaitsi Westerlund on jo pitkään puhunut yksilövalmentamisen periaattesta. Aaltosen peluuttaminen sotii nähdäkseni sitä periaatetta vastaan.
Tästä olen samaa mieltä, ei Westerlund missään nimessä onnistunut saamaan Aaltosesta parasta mahdollista irti. Siitä Erkalle miinus, oli tekemässä samaa virhettä myös Omarkin kanssa, mutta Omark pelasti
itse oman kautensa.
Sinulla, kuten monella muullakin tänne kirjoittavalla on väärä ja valheellinen muistikuva Aaltosen pelaamisesta, ja se perustuu siihen minkä näköistä tämän pelaaminen toisinaan oli.
Ja oikean kuvan Aaltosen peleistä saa tilastoista?
Minä taas väitän että sinulla on väärä ja valheellinen muistikuva Aaltosen pelaamisesta, ja se perustuu siihen minkä näköistä tämän pelaaminen toisinaan oli. (Tarkoitan tällä sitä että monet tuntuivat sokaistuvan niistä päämäärättömistä jalkakynistä, hyökkäysalueen kiertämisestä ja poikkikentän lättysyöttöyrityksistä. <-- = kivan ja erikoisen näköistä mutta loppupuleissä yhtä hyödyllistä kuin kiekon heittäminen katsomoon.)