Pyydän jokaista sulattelemaan tuota pelaajabudjetti asiaa ja miettimään mitkä ovat Pajuojan lähtökohdat tehtävään esimerksi verrattuna juuri HIFK:n virkaveljeen, joka voi jokaiselle pelipaikalla palkata lähes tuplasti kalliimman kaverin.
Niin tosin olisi luontevampaa verrata Ilveksen toimintaa ihan vaikka paikalliskilpailijaan. Ai miksi? Koska ne operoivat täysin samalla talousalueella ja lähtökohdat molemmilla jengeillä on täysin identtiset. On selvää, että vika on myös hallitustasolla, mutta ilmeisesti sinne ei mitään hirveää laumaa ukkoa ole tarjollakaan. Pajuoja on epäonnistunut Ilveksessä pahoin, mutta eihän lähtökohdat ole todellakaan hyvät. Tyhjästä on paha nyhjästä, koska hän ei todennäköisesti istu minkään rahasammon päällä.
Ilveksen vaan pitäisi tehdä selkeä strategia, joka johtaa tuloksiin pitkällä aikavälillä. Ilveksen täytyisi uskaltaa ottaa sitä taloudellista riskiä jollakin kaudella, kun joukkuetta rakennetaan, jotta tuo tappioputki saataisiin katki. On aivan sama, kuka Ilveksen parissa operoi NÄISSÄ OLOSUHTEISSA ja aivan sama, kuka ukko johtaa hommaa, kun totuus on se, että joukkueessa ei ole riittävästi rahaa kiinni. Ilves joutuu siis lähtemään joka kauteen erittäin vaikeista olosuhteista, kun joukkue rakennetaan pienellä rahalla. Pienellä rahalla rakennetun joukkueen täytyy yltää playoffeihin ja sielläkin mieluusti pelata muutama peli, jotta positiivinen taloudellinen tulos on mahdollinen.
Kun vertaa esim. TPS:n niin olennainen ero tulee nimenomaan rahapolitiikassa. TPS on heittänyt kyllä rahaa ihan tuhansittain kankkulan kaivoon viime vuosina ja varmasti kollektiivisesti hoitanut talouttaan heikommin kuin Ilves, mutta samalla TPS on joka kausi aloittanut ns. "uudelleen rakennuksen" siitä, että he ovat hommanneet ensin kalliita äijiä joukkueeseen. Eli joukkueeseen on upotettu ensin rahaa ja otettu ihan kunnolla taloudellista riskiä, jotta suunta kääntyy. TPS tarvii varmaan tälläkin kaudella playoff-otteluita päästäkseen nollatulokseen, mutta tällainen riskinotto kannattaa, koska ensi ja seuraavalla kaudella todennäköisesti alkaa jo muuttua voitoksi.
Ilveksellä tappiot jatkuu ja jatkuu, koska taustalla on maksuvelvollisuuksia muualle. Tällöin joukkue rakennetaan pienellä rahalla ja playoffit ovat aivan maksimisuoritus. Plus-tulokselle pääseminen vaatisi vielä kaiken päälle useampaa playoff-sarjaa, jota ei vaan tuolla joukkueella ole saavutettavissa. Urheilu on julmaa, koska säästöliekillä ei voi rakentaa suurempia voittoja. Ensin tarvisi uskaltaa rohkeasti tavoitella korkealle ja kohti pientä tappiota ja nollatulosta ja sen päälle rakentaa sitä taloudellista nousua.
Ilves lähtee aina rakentamaan halpaa joukkuetta ja kun se floppaa huomataan, että turskaa tulee silti. Ja sitten seuraavana vuonna sama juttu. Turska ei lopu ennen kuin joukkue on urheilullisesti uskottava.
Urheilun taloushoito on vähän kuin työpaikkojen sairaslomien hoitoa. Huono johtaja laittaa töissä pahan sairaslomaputken sattuessa kohdalle säästöliekin päälle ja siirtää lisää hommia paikalla oleville tekijöille ja pidentää heidän päiviään. Tällöin nämäkin työntekijät ylikuormittuvat ja päätyvät sairaslomalle. Järkevä pomo taas aloittaa siitä, että ottaa riittävästi ulkopuolista apua, jotta hommat saadaan pyörimään täysipainoisesti ja hommat ei jää tekemättä. Tällöin kierre katkeaa ja pitkällä aikavälillä henkilöstö pysyy paremmassa kunnossa, kun kaikkia ei polteta loppuun samalla kertaa. Ilveksen täytyisi USKALTAA ottaa sitä riskiä, jotta joskus voi päästä pienempien riskien pariin.