Joukoissamme lymyävät sienestäjät?

[finnjewel]

Toivo sienien löytämisestä oli melkein jo mennyt, koska sateet olivat onnistuneet ohittamaan tämän seudun, ja metsät rutisivat kuivuuttaan. Muutamien kilometrien päässä vettä on tullut kuin aisaa.
Viime viikonloppuna sadekuurot osuivat lopulta tännekin, ja löysin eilen puolisen tusinaa herkkutattia, jotka riittivät yhteen ateriaan.
Kangasrouskujakin olisi ollut tarpeeksi pieneen salaattiin, mutta ei riittänyt into muihin kuin suoraan pannulle kelpaaviin.
Vielä on toivoa,vettä kehnäsieniä ja sinivalmuskoita ilmestyisi vakiopaikkoihin.

 

[L4E]

Torvisieniä tuntuisi olevan aika hyvin liikenteessä. Taitaa ollakin ainut sieni, jota tänä syksynä kerään säilöttäväksi. Sen verran on noita vanhojakin kuivattuja. Tietty Jouluksi voisi satsin suolasieniä keräillä.

 

[Huerzo]

Torvisieniä tuntuisi olevan aika hyvin liikenteessä.

Paras syksy noin kymmeneen vuoteen, ainakin Keski-Suomen näkökulmasta. Elokuu oli täällä niin sateinen, ettei sienten runsaus ole yllätys.

Tori.fi-otannalla tuoreiden torvisienten litrahinta on vain muutamia euroja ja tarjoajia on enemmän kuin ostajia. Suurimmat sieniostajat ovat jo lopettaneet ostonsa torvisienten ja kantarellien osalta, koska varastot ovat täyttyneet. Ravintolat ostavat yhä ainakin tatteja ja suppilovahveroita.

Raahasin metsästä torvisientä n. 40 litraa ja suurin osa päätyi kuivattavaksi. Viime päivät ovat olleet (vihdoin!) aurinkoisia ja hyvin suikaloituna torvisienet kuivuvat nopeasti. Lopun kosteuden tiristän silti kiertoilmauunissa, varmuuden vuoksi.

 

[L4E]

Sienten kuivaaminen on muuten masentavaa puuhaa. Pistin eilen kauhean setin torvisieniä kuivuriin ja lopputulos oli joku 1,5 - 2 litraa. Ensin hieno saalis ja lopputulos aika vaatimaton :).

 

[Iisoppi]

Tänään löytyi yllättäen metsästä mustatorvisieniä. @-FNM-
Ne on nyt kuivurissa...

 

[Iisoppi]

Kanttarelleja lähdin hakemaan mutta mustatorvisienien kanssa tulin takaisin. Eipä tuossa paikassa ennen ole mustia torvisieniä ollut. Kanttarellisaalis jäi sen sijaan melko vaatimattomaksi. Suppilovahveroitakin oli jo noussut. Niiden kimppuun sitten seuraavaksi?

 

[Surukuku]

Kanttarelleja lähdin hakemaan mutta mustatorvisienien kanssa tulin takaisin. Eipä tuossa paikassa ennen ole mustia torvisieniä ollut. Kanttarellisaalis jäi sen sijaan melko vaatimattomaksi. Suppilovahveroitakin oli jo noussut. Niiden kimppuun sitten seuraavaksi?

Täällä meilläpäin niin kantarellien kuin muidenkin sienien saaliit ovat olleet aika tavanomaisia.
Yksittäisiä tatteja on putkahdellut säännöllisesti siellä täällä, mutta mitään suuria saaliita niistä ei yhdellä poimimiskerralla ole saanut. Tosin, voitatit ovat vasta nyt alkaneet nousta pikku ryppäissä, kun taas muiden tattien esiintyminen näyttää jäävän jo aika vähiin.
Suppiksiakin löytyy kohtuudella jo nyt, joten näiden sateiden jälkeen pitänee käydä koluamassa niiden aiemmat tyyssijat.
Kangas- ja karvarouskuja on niinikään noussut vasta nyt syyskuun puolella näkyvämmin, mutta vasta yksi sienisalaattisatsi on tullut tehtyä niistä. Tänään kyllä oli karvarouskuja lenkkipolun varrella taas kivasti, mutta hillitön sade ei houkutellut poimimaan niitä, oli vain tarkoituksena aamulenkittää koirat.

 

[Frostburn]

On kyllä ollut uskomaton kantarellisesonki tämä, joten jotain hyvää niistä heinäkuun sateista sentään seurasi. Ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, kun omalta mökkitontilta sai kerättyä elo-syyskuun aikana 3 isoa muovikassillista keltaisia herkkuja. Muitakin sieniä on putkahdellut aivan valtavia määriä verrattuna normaalisyksyihin. Pakastin on tämän myötä talvea ja kevättä varten jo täynnä, joten nyt on positiivinen ongelma tulevan suppiskauden suhteen. Varmaan joku satsi tulee kuivattua, mutta täytynee yrittää pitää loppuvuoden sienireissut minimissä, kun en osaa olla keräämättä jokaista vahveroa, joka eteen sattuu :D

 

[444]

Käytiin viikonloppuna Pukalan virkistysmetsää tutkimassa pienellä porukalla. Piti ottaa joku vasu matkaan, mutta unohtui kotiin. Onneksi taskussa on aina koirankakkapusseja, niin oli jotain mihin kerätä sieniä. Jossain kohtaa näin aivan pieniä suppilovahveroita ja mietin, että kannattaako tämän takia kaivaa se pussi taskusta. No kaivoin silti, koska se madaltaa kynnystä jäädä keräämään seuraaviakin sieniä. Ympäriltä alkoi sitten löytyä vähän kaikkea. Oli rusko-orakasta, vaaleaorakasta, kantarellia ja mustia torvisieniä. Muutama pussillinen kerättiin pois kuleksimasta. Illalla pannulle, sekaan vähän kermaa, pippuria ja suolaa ja lopuksi makaronilaatikon sekaan.

Eilen Pyynikiltä tarttui matkaan jo aiemmin mainittuja rusko-orakkaita sekä karvarouskuja ja känsätuhkeloita. Oikein hyvä saalis pienelle reissulle. Jälleen pannun kautta uuniin ja makaronilaatikon sekaan. Hauskinta oli huomata, että reilu vuoden ikäinen vauva napsi sieltä laatikosta juuri ne sienet suuhunsa ja mussutti hyvällä ruokahalulla.

 

[Virveliä kainaloon]

Viime vuonna tuli noita orakkaitakin kerättyä paremman puutteessa, mutta nyt on kyllä kädet täynnä kun mustatorvisientäkin löytyy litratolkulla kantarelleista puhumattakaan. Käytiin yhdellä viime lokakuussa erinomaiseksi osoittautuneella suppilovahveropaikalla, ja niidenkin kiintiö tuli aika pitkälti täyteen tälle vuotta vajaassa parissa tunnissa.

Karvarouskuja ehkä vielä kerätään suolasieniksi syksymmällä, mutta suurta etsintäoperaatiota tuskin saadaan tuostakaan, kun niitä näyttää puskevan jopa omalle pihalle. On kyllä kalamiehen sienivuosi ollut tämä.

 

[DAF]

Nuuksion suunnalta tänään kymmenisen litraa mustatorvisientä käytännössä yksiltä jalansijoilta. Hullu vuosi. Punikkitattia on niin paljon, ettei jaksa pois kantaa. Isoa suppistakin alkaa jo olla.

 

[444]

Tässä kun ei viitsi lähteä merta edemmäs kalaan kaiken aikaa, niin näitä Mansen metsiä on tullut koluttua sillä fiiliksellä, että lähdenpä vähän ulkoilemaan ja kerään jotain jos sattuu vasu mukaan. Tai joku pussi. No tänään ei sattunut, kun Hervantaan eksyin. Kokeeksi nappasin kuitenkin kätösiin vähän lampaankääpää ja nummitattia, kun ei tarvinnut polulta poiketa. Ei mitään gourmet-herkkua, mutta hyvähän se on eri sieniä testata, josko vaikka löytyisi muitakin suosikkeja kuin nuo perinteiset vahverot ja orakkaat ja herkkutatit.

 

[Surukuku]

Eilen oli hyvä aamulenkki täälläkin. Saimme kerättyä pussillisen karvarouskuja, toisen erilaisia tatteja ja kolmannen vielä kangasrouskuja. Tänään pongasin eri reitillä kauniita punikkitatteja nousemassa eli huomenna taas pussukat mukaan.

@444 Lampaankääpä on hyvä pizza-sieni, kun se on niin kiinteä eikä siten lötkähdä paistaessa, vaikka sen panisi täytteeksi tuoreena tai pakkasesta.

 

[DAF]

Tässä kun ei viitsi lähteä merta edemmäs kalaan kaiken aikaa, niin näitä Mansen metsiä on tullut koluttua sillä fiiliksellä, että lähdenpä vähän ulkoilemaan ja kerään jotain jos sattuu vasu mukaan. Tai joku pussi. No tänään ei sattunut, kun Hervantaan eksyin. Kokeeksi nappasin kuitenkin kätösiin vähän lampaankääpää ja nummitattia, kun ei tarvinnut polulta poiketa. Ei mitään gourmet-herkkua, mutta hyvähän se on eri sieniä testata, josko vaikka löytyisi muitakin suosikkeja kuin nuo perinteiset vahverot ja orakkaat ja herkkutatit.

Lampaankääpä on nimenomaan gourmet-herkkua. Hienostuneen mieto maultaan ja koostumus taipuu vaikka mihin, tunnetusti erityisesti pihveiksi.

Nummi- ja kangastatit menevät hyvin muhennoksissa ja vastaavissa, vaikkeivät niin erityisiä ehkä olekaan.

 

[Sistis]

Viime sunnuntaina tuli avattua sienestyskausi. Lyhyehkö reilun tunnin mittainen visiitti metsään, joka on ollut varsin kohtuullinen sienipaikka, ainakin siihen nähden, miten kehnolta sienestyspaikalta tämä nykyinen kotikaupunkini on vaikuttanut yleisesti olevan. No, kyllä sieltä jotain löytyi. Kantarelleja jokunen, rusko-orakkaita myös hieman, mutta suppilovahveroita jopa varsin runsaasti. Suurin osa oli vielä melko pieniä, mutta hyvän kokoisia oli myöskin jo jokunen.

Suppilovahveroita kerätessäni tunsin yhtäkkiä käsissäni oudon kumimaisen yksilön. Se oli paljon puhuttu rustonupikka. Yllättävän hämäävästi tuo muistuttaa kyllä pientä suppilovahveroa, kun osuu samalle kasvupaikalle ja kasvaa sammaleen seassa. No, vaikka tuo päätyisi epähuomiossa koriin asti, niin peratessa kyllä viimeistään huomaa eron. Syödä ei kannata, myrkyllinen kun tuo on...

Toinenkin vaaran paikka tuli kotimatkalla kun ajoin fillarilla melkein kyyn yli. Entisen juniorimaalivahdin refleksit löytyivät onneksi vielä jostain yli 25 vuoden takaa, ja jalat nousivat salaman nopeasti ylös ja riittävä väistöliike tuli vielä fillarilla tehtyä (silloin muinoin ei väistetty kiekkoa, mutta nyt toimin toisinpäin). Säikähdyksellä selvittiin... molemmat.

 

[Iisoppi]

Käytiin meidän suppilovahveropaikassa. Kerättiin pari kassillista suppilovahveroita. Lisäksi löytyi litran verran mustatorvisieniä ja reilu kymmenen hyvännäköistä haaparouskua. Punnitsin nuo suppilovahverot ja niitä on reilu neljä kiloa. Ja metsään jäi vielä kun ei kaikkia jaksa kerralla kantaa kotiin. Ja putsata ja käsitellä. Mies varmaan löytää autotallista jotain tärkeää tekemistä ja saan putsata kaikki sienet keskenäni... ;-)

 

[Surukuku]

Taisin jo tuolla toisessa ketjussa mainitakin, että löysimme tänään elämämme ensimmäiset mustatorvisienet. Niitä varmasti esiintyy näillä(-kin) leveysasteilla enemmänkin, mutta nämä meidän niemen kivikkoiset ja vaikeakulkuiset metsät eivät tarjoa helppoja pikavoittoja sienien eikä marjojenkaan suhteen.
Yleensä keräämme sienemme metsäautoteiden varsilta, joita pitkin on paljon mukavampaa vaeltaa ja mm. eilen keräsimme mainion saaliin niin tatteja kuin karvarouskujakin melkoisessa sateessa. Tänään onni suosi niin sään kuin kantarellien ja männynpunikkitattienkin muodossa ihan mukavasti. Mustatorvisienet löytyivät ihan sattumalta eräältä kivikkoisen polun kolosta, jolle poikkesimme tutkimaan sienitilannetta.

 

[Krepo]

Tänään käytiin aamusella rouvan kanssa keräämässä rouskuja ja tatteja lähimetsästä. Kovin pitkää lenkkiä ei tarvinnut heittää, ennenkuin molemmille tarkoitetut kassit olivat aivan täyttä. Kuivuri surisee ja rouskujen keitinvesi kuplinut kovin.

Ensiviikolla tehdään reissu tutulle suppis paikalle. Vielä kun noita saa, niin ensi talveksi on sieni kiintiö täysi, jopa jaettavaksi astikin.

 

[Alamummo]

Suppiksia kun vielä pääsisi poimimaan talven varalle, niin sitten olisivat asiat oikein hyvin. No, on tässä vielä aikaa.

 

[DAF]

Suppiksia kun vielä pääsisi poimimaan talven varalle, niin sitten olisivat asiat oikein hyvin. No, on tässä vielä aikaa.

Espoon metsät jo nyt täynnä isoa suppista, vaikka kausi onkin vasta aluillaan.

 

[Iisoppi]

Suppiksia kun vielä pääsisi poimimaan talven varalle,

Täällä päin on kyllä suppilovahveroita niin ettei kotiin viitsi kaikkea kantaa.
Hyvää suppissyksyä sinne vaan... Toivottavasti löytyy ja varmaankin.

 

[Mauri-Antero]

Tässä on viime vuosina alkanut fine dining- kiinnostamaan, ja oikeastaan aina niissä ruoissa on ollut tarjolla sientä jossain muodossa.

Nyt tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa elämässä katsellut kiinnostuneemmin tuota kullankeltaista sienikasaa, joka on nyt tällä kertaa valinnut paikakseen tonttini reunan.

Jollain tapaa olen mieltänyt sienten valmistuksen liian työlääksi, ja kuvitellut että niitä pitää jotenkin keittää monta kertaa ennen kuin voi syödä. No.. kun googleen kirjoittaa kantarellin muutamat ensimmäiset kirjaimet, niin totuushan oli aivan mullistava. Eli pikku putsaus, pannulle ja nesteet pois ja sitten voita perään ja mausteet. Jumalauta että oli hyvää.

 

[DAF]

Jollain tapaa olen mieltänyt sienten valmistuksen liian työlääksi, ja kuvitellut että niitä pitää jotenkin keittää monta kertaa ennen kuin voi syödä. No.. kun googleen kirjoittaa kantarellin muutamat ensimmäiset kirjaimet, niin totuushan oli aivan mullistava. Eli pikku putsaus, pannulle ja nesteet pois ja sitten voita perään ja mausteet. Jumalauta että oli hyvää.

Tämä tietenkin riippuu sienilajista. Osan voi syödä vaikka suoraan metsästä, osalla sitten lyhyempää tai pidempää keittämistä (ryöppääminen-sanaa ei kannata käyttää, sillä sen merkitys ei ole yksiselitteinen) ja korvasienellä toki vielä ihan omat vaateensa.

 

[444]

Käytiin eilen Siikanevalla, Ruovedellä vähän tallustamassa. Voi pojat kun oltais lähdetty vähän aiemmin päivällä. Suppiksia olisi saanut kantaa vasukaupalla ulos metsistä, nyt piti vain ihailla katseella. Saavuttiin takaisin autolle vähän ennen iltakasia eli jo vankasti hämärän puolella, joten sienestys olisi lisännyt tuohon helposti tunteroisen lisää. Vähän olisi myös ikävästi saattanut kompuroida juurakossa pimeällä.

 

[Surukuku]

Käytiin aamusella poimimassa ämpärillinen suppiksia tuosta lähimetsästä - tuttu paikka. Enemmänkin niitä olisi, jos vaivautuisi pikkuisen kauemmas - katsotaan nyt...