Vaatimuksesi laittaa kahden ensimmäisen ketjun senttereihin ja ykköslaituriin puolet pelaajabudjetista on täysin päätön. Niin ei tulla tekemään.
Vaatimukseni oli kalliimmassa vaihtoehdossa kohdistaa pelaajabudjetista neljään kalleimpaan hyökkääjään ja kalleimpaan puolustajaan (nämä ovat siis niitä ratkaisupelaajia) 58,0 % varoista ja halvemmassa vaihtoehdossa 52,8 % budjetista. Laskin ihan mielenkiinnosta millä tavoin NHL:ssä on näitä resursseja jaettu ratkaisupelaajille. Tiedot perustuvat capgeekin tietoihin. Käytin laskuissa 18+2 rostereita, jätin laskuista pois halvimmat pelaajat.
Minnesota 58,5 %
Washington 49,7 %
San Jose 49,7 %
Florida 49,0 %
Pittsburgh 46,0 % (vuoden päästä 48,0 %)
Tampa 45,5 %
Anaheim 45,4 %
Los Angeles 43,7 %
Ei nyt mitenkään päätöntä mielestäni. Jos ratkaisupelaajiin olisi luettu myös maalivahti, niin ehdottamani rosteri olisi ollut vielä lähempänä NHL-joukkueiden keskiarvoa, koska usea joukkue maksaa ykkösmaalivahdilleen erittäin hyvin. Omassa ehdotuksessani tämä olisi ollut noin 7-8 % joukkueen budjetista.
En oikein ymmärrä, miksi sinusta kolmannen ketjun miehille ja rotaatiopelaajille pitäisi maksaa niin paljon. Jokerit maksoi tänä vuonna moninkertaisesti kolmannen ketjun miehilleen verrattuna muihin joukkueisiin, mutta eipä siitä paljoa hyötyä tuntunut olevan. Ja toisekseen, uskotko todellakin, että esim ketju Moses-Hahl-Rita pysyisi jonkin SKA:n kyydissä yhtään sen paremmin kuin vaikkapa tämän vuoden SaiPan kolmoskenttä? Menneestä ei kannata maksaa.