Niin. On valmentajaa, on urheilujohtajaa, on seurajohtajaa, on talousjohtajaa. Haluttais mennä eteenpäin, parantaa, menestyä paremmin ja saada meriittejä cv:hen. Sitten on pitkiä, keskipitkiä ja lyhyitä tavoitteita. Missä sitten lyö kättä se kun lyödään raakileita rooleihin ja katotaan miten kulkee, verrattuna siihen, että nostetaan rosterin keskitasoa hankinnoilla joilla tulee menestystä, voittoja ja kaikki on niin perkeleen kaunista Isomäessä. Kai se on tapauskohtasta ja uskon näitä asioita koko ajan mietittävän.
Kaikenlaiset strategiat ja arvot on sitten asioita sinänsä johon täytyy sopeutua seurassa laajemminkin. Valmentaja, uj, talouspuoli, jokasella on varmasti omat intressinsä, lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä, joten sitten tehdään seuran mittakaavassa linjauksia ym. joihin sitoudutaan. Ja toki, koko ajanhan tuohon on pyritty: junnupuolelle on tehty värväyksiä, pelaajapuolellekin. Niistä sitten marinoituu omasta takaa Liigapelaajia, tai sitten ei, kaikista ei tietysti tule. Missä vaiheessa kukin nostetaan mihinkin rooliin, on varmasti monen asian summa. Ja se, että omasta takaa saadaan Liigatason materiaa on tosiaan etu myös pelaajabudjettien kannalta, jää rahkeita enemmän isompiin kaloihin.
Mutta tää omat junnut vs hankinnat ulkoa on ikiaihe, joka tuskin loppuu koskaan. Joskus voi olla, että vois jonkun jättää hankkimatta ja uskaltaa antaa nuorelle tonttia. Joskus taas omista ei vaan löydy tasoa, tai sitten jos siihen lyödään nuoriso-osastoa täytyy kannattajaosastossakin ymmärtää, että tyyliin 10. sija on mestaruus.
Mun oma ajatuskyhäelmä on syntynyt tässä vajaan 10 vuoden aikana, että. Edellä mainituista syistä, ja toki perinteisenä seurana, oma junnutoiminta on arvo sinänsä, merkityksellistä, siihen tulee satsata ja on satsattukin. Ihan käytännön pelaajabudjettien puolestakin on etu saada rosteripelaajia ns. entry level-hinnoilla. Sitten esikuvia ja pr-arvoa väheksymättä, paikallisten ja junnuista nousseiden puolesta. Mutta mun kyhäelmä on siis ollut jo tovin, että se omat pojat/junnut/porilaisuusaste nousee esiin tasan tarkkaan, ja vain, sillä hetkellä kun on vaikeeta tai ei kulje. Toki, tuossa on Kärki, Salminen, Taimi tullut ja mennyt, ei oo aina ollut helppo, näissä sitten oma keskustelunsa. Mutta aihe nousee esiin vain silloin kun Liigajoukkue sukeltaa tai on tappiollinen. Sitten kun on lentokeliä, ollaan voitokkaita ja potkitaan top-6 osastoa nilkoille niin tää aihealue hautuutuu, mediassa ja kannattajien näkökulmasta. Niillä hetkillä ketään ei kiinnosta porilaisuusaste vaan se tunne, kun Ässäpaidoissa pelaavat pelaajat menestyvät ja Isomäessä viihdytään.
Ja loppuun. Siks tuolla on, tai ainakin pitäis olla, seurajohtoa joka ymmärtää ison kuvan päälle ja että kiekkoa pelataan myös 2, 5, 10 vuoden sisäänkin Porissa, tietyllä tasolla. Täytyy sietä hyviä hetkiä, huonoja hetkiä, kaikenlaisia näkökulmia ja paineita ulkoa. Rakentaa nykyhetken lisäks koko ajan myös tulevaisuutta.