Kuluva kausi alkaa olla taputeltu, eikä tästä koronakaudesta jää kyllä porilaisittain muuta muisteltavaa kuin mahdollinen rakkaan kiistakumppanin Lukon vahva menestys. Siksi on regularflexinkin aika suunnata katseet tulevaan kauteen. Kun ensi kautta lähestytään, on tavoitteiden asettelussa ja tämän kauden arvioinnissa syytä myös muistaa katsoa peräpeiliin, mistä on tähän tilanteeseen tultu.
Ässien 2000-luku voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Kaudet 2000-2009 oli perinteikkään seuran sekavaa ja päämäärätöntä tekemistä, jota leimasi konkurssin uhka, taloussekoilut, putoamisen uhka (2009), mutta toisaalta käsittämättömän ikimuistoinen hopeakevät irokeeseineen ja koko kaupungin sekoamisineen. Vuosituhannen alkupuolella ei todellakaan "taunotasalakkeiltu", mutta pääasiassa Ässät jätti negatiivisen kuvan itsestään.
Liigakarsintoihin päättyneen 2008-09 kauden jälkeen käännettiin selvästi sivua, kun hallituksessa vaihtui valta ja Rocky Rautakallio palkattiin tuomaan ryhtiä Alpo Suhosen apaattisen olemuksen tilalle. Rockyn palkkaus ei liiemmin ruusuja saanut mistään suunnasta ennakkoon, mutta jälkikäteen ajateltuna Rocky on tämän vuosituhannen kolmen tärkeimmän Ässän joukossa. Ässät alkoi pärjäämään kaukalossa ja joukkueen pelillistä brändiä alettiin nykyaikaistamaan. Urheilullisuus nousi kaikessa tekemisessä esille ja pitkäjänteisyys valmentajavalinnoissa (Rocky -> Karri Kivi) sekä varovaisuus tj Hirsimäen ja UTJ Toivolan johtamana palkittiin lopulta 2013 mestaruudella. Tämä 2009-2013 ajanjakso onkin jälkikäteen ajateltuna jotain, mistä tulee ottaa opiksi. Pitkäjänteisyys, urheilullisuus ja tarvittaessa suurtenkin muutosten tekeminen ja niihin sitoutuminen ovat asioita, joita harva kriisiseura kykenee tekemään yhtä laadukkaasti kuin Ässät kevään ja kesän 2009 ja sitä seuranneen ajanjakson aikana teki.
Kauteen 2013 päättyi kuitenkin pitkäjänteisyys ja menestys sokaisi jälleen meidät kaikki. Ässien resursseilla ei tulla vuosi toisensa jälkeen menestymään, mutta se unohtui. Kaudesta 2013-14 alkaen Ässissä on ollut valmentajina seuraavat nimet: Pekka Virta (sai käytännössä potkut kauden jälkeen), Pekka Rautakallio (sai potkut kesken kauden), Mikael Kotkaniemi loppukauden ajan, Jyrki Aho (sai potkut), Mikael Kotkaniemi (sai potkut), Pasi Kaukoranta loppukauden ajan ja nyt A-P Selin 2019-2021. Ässät ajautui kaudella 2018-19 kriisiseuraksi ja teki koko liigahistorian yhden surkeimmista suorituksista niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Sen jälkeen toimintaa on vakautettu, ja aika näyttää tullaanko tulevaisuudessa kaudet 2019-2025? kirjaamaan kausien 2009-13 kaltaiseksi ajanjaksoksi, jossa syöksykierre onnistuneesti pysäytetään.
Jotta tulevat kaudet nousevat kausien 2009-13 kaltaiseksi menestysjaksoksi, tulisi mielestäni Ässien ja Kerttulan sekä Lehtisen siirtää fokus organisaation vakauttamisesta kaukalossa näkyvän pelin terävöittämiseksi ja radikaalimmaksi kehittämiseksi. Tämän kauden träpillä ei kehitystä tule. Pelin kehittämiseksi vaaditaan pitkäjänteisyyttä, korkeaa vaatimustasoa sekä yllätys yllätys urheilullisuutta. Myös johtajuus on arvo, jota ei voi jättää korostamatta liikaa. Ässissä kausina 2009-13 tuota johtajuutta edustivat kokeneet pelaajat, jotka olivat toiminnassa täydellä sydämellä mukana pitkään. Uusitalo, Sammalkangas, Uusikartano, Savinainen, Niemi, Mutanen... Nyt vastaavia miehiä ei meillä ole ollut kuin Peter Tiivola ja Niklas Appelgren (ehkä Juhola). Sakke Salminen saattaa nousta samaan sakkiin ja tällä kaudella ilman palkkaa pelaaminen on teko, joka saa kaikkien respectit. Puolustuksessa johtajuuden ja jatkuvuuden puute on kuitenkin ilmeinen.
Suurin haaste on kuitenkin valmennusryhmä. Tällä kaudella ei kukaan koko poppoossa ole onnistunut. Selinin pitkä poissaolot näkyvät varmasti joukkueen kurittomuudessa ja Selinin harteille voidaan myös laittaa ainakin osa liian varovaisesta pelitavasta. Martikainen ja Arvonen eivät ole myöskään kyenneet ruoskimaan joukkueen vaatimustasoa ylöspäin, eivätkä nuoret pelaajat Stenqvistiä lukuunottamatta ole nostaneet tasoaan. Lisäksi maalinsuulla on Aittokallio epäonnistunut (Rosendahl). Tämän lisäksi ei Vihelän fysiikkavalmennustakaan voi liikaa kehua, sillä Ässät on suurimmassa osassa otteluita ainakin silmämääräisesti ollut fyysisesti huonompi joukkue.
Ässät on ensi kaudella voittava joukkue, jos:
1. Pelitapaa nykyaikaistetaan aktiivisemmaksi niin hyökkäys- kuin puolustuspelaamisen osalta
2. Ässät on sitoutunut, korkean vaatimustason joukkue, jossa vapaamatkustamiseen puututaan johtavien pelaajien ja valmentajien toimesta. Tämä vaatii sen, että nykyisestä rungosta kiinnitetään skarpeimmat kaverit tuomaan jatkuvuutta myös ensi kaudelle ja valmennus sitoutuu tekemiseen voimakkaammin.
3. Ässät on urheilullisempi joukkue kuin nyt ja fyysinen suoritusvalmius on aina läsnä
4. Ässien maalivahtipeli on hyvää
Kokoonpanosta sanon vain sen verran, että Samuli Aaltonen, Leevi Viitala, Jouka Juhola ja Eemil Erholtz akselilta pitää odottaa enemmän kuin tämän kauden Killinen, Mäkiset, Laakso, Ikonen yms. porukalta. Ässät ei ole saanut mitään tukea peliinsä bottom 6 osastolta tällä kaudella.
