Joukkueen rakentamisessa ensi kaudelle on muutama keskeinen näkökulma riippumatta siitä, mikä on se koko kauden ydintavoite. Nämä keskeiset tekijät ovat: uskottavan maalivahdin hankinta ja poistuvien maalintekoon pystyvien pelaajien paikkaaminen.
Sitten puolestaan kun aletaan tarkastelemaan koko kauden perimmäistä tarkoitusta, tullaan kahden kysymyksen äärelle. 1. Riittääkö se, että Jokerit menestyy syksyllä ja runkosarjassa? Vai: 2. Onko tarkoitus kasata joukkue, joka voittaa tiensä pudotuspelien kolmannelle kierrokselle?
Lähtökohtaisestihan Jokerit on ensi kaudellakin takuuvarmasti pudotuspeleissä, jos kasataan nykylinjan mukainen mikkihiirijoukkue ilman todellista vääntö- ja ratkaisuvoimaa.
Tämän kauden Jokerit oli hyvä esimerkki siitä, miten kasataan runkosarjassa menestyvä jengi, ilman todellista kykyä haastaa sarjan top10-joukkueita. Suurin ongelma oli jo kauden alussa nähtävillä maalinsuulla. Lisäksi runkosarjassa menestyvät ja pudotuspeleissä flopanneet mikkihiiret olivat tämän kauden Jokereissa: Oneill, Norman, Moses, Manninen. Lisäksi kokonaisuutta ajatellen tätä hyvä huonoja vastaan, surkea parempia vastaan -osastoa edusti myös esimerkillisesti Grant. Koko kauden kestäneessä ikijäässä/koohottamisessa pelailivat kapteenimme Regin, Jormakka, loukkaantumisesta toipunut Pihlström.
Jokereiden kuuluisi panostaa enemmän ykköskorin pelaajiin, ja rakentaa kaksi tulosta tekevää ketjua, alempien ketjujen ollessa vain 0-0 peliin keskittyviä halpoja random-pelaajia. Sarjan parhaalla nelosketjulla ja tasapaksuilla kärkikentällisillä ei tee yhtään mitään, jos tasakentällisin ei saada mitään aikaan.