Eroa Kiven aikaan on vain siinä, että silloin oli aika selvä pelitapa, jota yritettiin hyökkäyksen kanssa toteuttaa. Tällä kaudella on näyttänyt juuri enemmänkin siltä, että taktiikka on: Lyö punaiselta kiekko päätyyn ja odota jos vastustajan pakki tekisi virheen ja antaisi kiekon takaisin. Ja vaikka rintamahyökkäys tulisi, niin silti se ensimmäinen vaihtoehto on lyödä kiekko päätyyn. Tietysti pakiston järkyttävä puukätisyys on edesauttanut tilanteen kehittymistä tällaiseksi.
Ensi kaudeksi on ihan oikeasti pakko saada vähintään yksi kiekollinen pakki ja edes välttävän tason toinen kiekollinen pakki. Ei tuollaisten vainosten, tapsojen, ja viitasten edes kuulu pelata kiekollista peliä hyökkäyssuuntaan, mutta minkäs teet kun muutakaan ei ole tarjolla. Vuorisalo ja Viljanen tähän pystyvät, mutta ovat vieläkin rakennusvaiheessa ja varmuus ei ole sillä tasolla mitä vaadittaisiin. Vancekaan ei uskalla jostain syystä enää hyökätä lainkaan vaan koittaa läpisyöttöjä ja paiskoo edelleen aika ajoin ennen punaista kiekon päätyyn, josta tulee aivan turha pitkä kiekko. Ihmettelen miten ei vieläkään ole saanut malttia odottaa sinne punaiselle asti.